Italiassa puolet elämästään asunut Marjaana Karjalainen, 60, oppii maasta yhä koko ajan uutta. Parhaillaan hän viettää kuherruskuukautta Pohjois-Italiassa sijaitsevan pienen Stresan kaupungin ja sieltä löytyneen kakkoskodin kanssa.
”Kun näin vuorten, kukkuloiden ja Maggiore-järven raamittaman huvilamme ensimmäisen kerran, mieleeni tuli rukous. Toivoin, että saisimmepa me joskus vastaavanlaisen talon”, Marjaana kertoo.
Kolme vuotta sitten hänelle ja hänen puolisolleen Stefano Francolle avautui mahdollisuus ostaa juuri Marjaanan lumonnut huvila. Tällä hetkellä Villa Martinossa tehdään isoa remonttia.
Jotta kakkoskodissa voitaisiin viettää aikaa myös talvisin, tarvitaan kunnon eristystä. Erilliseen alarakennukseen valmistuu vierashuone ja kultaseppänä työskentelevän Stefanon työhuone.
Stresa, hurmaava kylä
Milanossa tunnin ajomatkan päässä asuva pariskunta pääsee Stresassa ihan kuin eri maailmaan. Talvisin turistien rakastamassa kohteessa on hyvin hiljaista, monet kaupat ja ravintolat ovat kiinni. Kesäisin viiden tuhannen asukkaan määrä kymmenkertaistuu.
Marjaana rakastaa kutsua vieraita Villa Martinoon. Suomalaisista tavoista hän on tuonut kotiinsa sen, että sisälle ei tulla kengät jalassa ja iltatee juodaan muumimukeista. Illallisilla syödään italialaisittain alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, i dolci. Oma piha tarjoilee herkkuja kiiveistä mansikoihin ja tomaatteihin.
”Itse koen olevani ikään kuin persilja, jota täällä Italiassa kasvaa vähän kaikkialla”, monessa mukana oleva Marjaana sanoo.
Marjaana ja Stefano viettävät kakkoskodissaan Stresassa kesälomat sekä viikonloput maaliskuusta marraskuuhun.
© Terhi Koivisto
Muutto Italiaan
Alun perin Marjaana muutti Italiaan vuonna 1993. Hänen piti viettää maassa vain vuosi. Suomessa ja Lontoossa investointipankkiirina työskennellyt nainen opiskeli vientikoulutussäätiön kurssilla.
”Koska minä olin kurssilaisista ainut, joka osasi italiaa, minut valittiin suorittamaan opintojen loppuosa Suomen Milanon-vientikeskuksessa.”
Harjoittelun jälkeen Marjaanalle tarjottiin työsopimusta vuodeksi.
”Työpaikkani vakinaistettiin sen jälkeen, mutta itse ajattelin katsoa vuosi kerrallaan, jäädäkö vai palata.”
Tunteet ja tunnelmat asettuivat uomiinsa ajan kanssa. Ensimmäistä Milanon-vuottaan Marjaana kuvaa huviretkeksi: työ oli mielenkiintoista ja vapaa-ajalla riitti nähtävää ja koettavaa. Vain joittenkin Italiassa viettämiensä viikkojen jälkeen Marjaana oli jo tutustunut ensimmäiseen italialaiseen poikaystäväänsä sekä tavannut Monican ja Sheylan, joista tuli hänen sydänystäviään.
Italian kieli
Kielitaito, varsinkin business-italia, parani työpaikan tarjoaman yksityisopettajan avulla.
”Alkumetreiltä mieleeni on jäänyt yksikin puhelu, jossa vastapuoli sanoi, että voisitteko neiti puhua vähän nopeammin, minulla ei ole koko päivää aikaa”, Marjaana kertoo.
Hänestä Italiaan asettautumisessa ensisijaista on juuri kieli.
”Italia on melko yksikielinen yhteiskunta, ja nekin, jotka puhuvat englantia, eivät jaksa puhua sitä pitkään,” Marjaana sanoo.
Ratkaiseva seitsemäs vuosi
Alkukankeudestaan Marjaana puhuu osin humoristisesti ja osin päätään pudistellen.
”Koska yksittäiset asiat, kuten pankkitilin avaaminen ja auton rekisteröinti Italiaan vievät hirveästi aikaa, olisi ollut hyvä, että minulla olisi ollut italialaismiesten tavoin äiti tai vaimo hoitamassa asioita.”
Italiassa Marjaanasta on tullut aiempaa kärsivällisempi, ja usko siihen, että elämä kantaa, on vahvistunut. Alkuvuosina laukkujen pakkaaminen ja Suomeen palaaminen pyörivät mielessä silloin tällöin. Marjaana ikävöi varsinkin ystäviään, perhettään sekä perheensä kesämökkiä. Samanaikaisesti hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän olisi voinut ruveta tekemään työkseen Suomessa.
”Monet ulkomaille muuttaneet sanovat, että seitsemäs vuosi poissa Suomesta on tietynlainen merkkipaalu. Sen jälkeen Suomeen on hankalampi palata.”
Kolmas pyörä
Parisuhteessaan Marjaana koki, että hänen miesystävänsä äiti oli suhteen kolmas pyörä.
”Hän neuvoi minua esimerkiksi napittamaan silitetyt paidat niin, että muutama nappi jäisi auki ja miesystäväni olisi siten mahdollisimman helppo pukea paita päälleen.”
”Myös jonkinlaista soft poweria ilmeni. Se tarkoittaa, että suoraan ei sanota, mutta jos italialainen äiti ei halua vaikkapa poikansa lähtevän ulos, äidille voi tulla yhtäkkiä hirveä päänsärky.”
Italiassa aikuiset lapset saattavat asua vanhempiensa luona naimisiin menoonsa saakka. Niin teki myös Marjaanan miesystävä. Naimisiin pari ei viisivuotisen taipaleensa aikana ehtinyt.
”Työpaikkani suomalaisharjoittelijoille sanoin aina, että jos rakastutte, pitäkää huolta siitä, että poikaystävänne on orpo.”
Juhlaa arjessakin
Ilmasto, ruoka ja kulttuuri puolsivat alusta saakka Marjaanan Italiassa pysymistä. Työssään hän eteni Milanon-vientikeskuksen päälliköksi.
Tuolloin Marjaana hyötyi sukupuolestaan.
”Koska täällä on myyntipuolella selvästi vähemmän naisia kuin Suomessa, minut plaseerattiin illallisilla usein isoimpien johtajien viereen. Ammatilliset verkostoni laajenivat nopeasti.”
Uusia ystäviä ja tuttavia hän sai heti Italiaan tultuaan löytämiensä ystävien, Monican ja Sheylan kautta. Italiassa ja italialaisissa Marjaana on viehättänyt aina elämän keveys. Pikkuasioista ei tehdä ongelmia, eikä juhlan ja arjen välinen ero ole yhtä suuri kuin Suomessa.
”Vaikka täällä työpäivät ovat pidempiä kuin Suomessa, ystäville on aina aikaa ja heitä kutsutaan syömään arkenakin.”
Pohjois-Italiassa Marjaana on saanut myös monia suomalaisia ystäviä. Milanon seudulla asuu nelisensataa suomalaista.
Marjaana kuuluu esimerkiksi kuukauden, parin välein kokoontuvaan suomalaisnaisten Kantapöytään.
”Italiaan muuttamisesta haaveilevia varoitan byrokratiasta. Kaikki on vaikeampaa ja vie enemmän aikaa kuin voi kuvitella, mutta lopulta asiat toki järjestyvät.”
Perhe ja suku
Nykyisen puolisonsa Marjaana löysi parikymmentä vuotta sitten salsatunnilta. Naimisiin hän ja Stefano menivät katsottuaan dokumentin, jossa yhdeksänkymppinen pariskunta avioitui 50 yhteisen vuoden jälkeen.
”Silloin sanoin Stefanolle, että minä en halua rollaattorilla alttarille”, tuolloin 47-vuotias Marjaana kertoo.
Marjaanan Stefano-puoliso on perheen kokki, Marjaana kutsuu itseään kylmäköksi ja vihannesassistentiksi.
© Terhi Koivisto
Naimisiinmenon ansiosta hän kokee avioituneensa myös puolisonsa suvun kanssa. Italiassa perhe ja suku ovat ihmiselle turvapaikka, valtio ei tarjoa vastaavaa sosiaaliturvaa kuin Suomessa.
”Stefanolla on kolmikymppinen tytär Arianna sekä kaksi siskoa ja kaksi veljeä. He hyväksyivät minut pian, vaikka heillä ei ollut juurikaan aiempia suhteita ulkomaalaisiin.”
Isoimpia juhlia vietetään suvun kesken, ja myös Marjaanan Maisu-äiti on otettu osaksi perhettä. Italiassa usein vieraileva Maisu Karjalainen on tälläkin hetkellä Stresassa.
”Minulle annettiin perheen pään paikka ruokapöydässä sen jälkeen, kun Stefanon isä kuoli. Täällä lapsia ja mummoja arvostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lahjoja saan suvun tavan mukaan niin jouluna kuin pääsiäisenäkin”, Maisu Karjalainen kertoo.
Tyttärensä hän sanoo muuttuneen Italiassa vain parempaan suuntaan.
”Marjaana on ollut aina sosiaalinen, mutta täällä hänestä on tullut entistä avoimempi.”
Maisu Karjalainen (oik.) vierailee tyttärensä luona monta kertaa vuodessa.
Pois miljoonakaupungista
Uusimman yhteisönsä Marjaana on löytänyt hevostalleilta. Hän alkoi ratsastaa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Pari vuotta sitten Marjana hankki myös oman hevosen, Princen.
”Suomessa käyn parin kuukauden välein, ja koen voivani nauttia molempien kulttuurien parhaista puolista. Suomi-elementeistä minulle tärkeimpiä ovat ihmiset, kunnon ruisleipä, erilainen järvimaisema ja yötön yö, josta hurmaannun vuosi toisensa perään.”
Eläkkeelle Marjaana ajatteli jäävänsä kuusikymppisenä, mutta merkkipaalu on saanut hänet muuttamaan mieltään.
”Sen jälkeen, kun Suomen valtio lakkautti Milanon-vientikeskuksen, olen työskennellyt oman Dreamex-yritykseni kautta.”
Konsulttina Marjaana keskittyy ennen kaikkea suomalaisten teknologiayritysten Italian-vientiin.
”Intohimosta lakritsaan teen yhteistyötä myös Kouvolan Lakritsin kanssa.”
Milanon saasteet, häly ja melu ovat alkaneet häiritä iän karttuessa.
”Minun ja Stefanon tavoitteena on muuttaa tänne Stresaan parin vuoden kuluessa. Sitten meidän ei tarvitse enää ajaa autolla jonnekin, missä voimme lähteä kävelylle.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Sikke Sumari jättää ravintolansa ja Suomen pölyt – uusi bisnesidea Italiassa
Kannustajani
Äiti on sisukkuuden perikuva. Hän teki uran pankissa aikana, jolloin naisena uran luominen ei ollut itsestäänselvyys. Äiti kuntoutti itsensä sisukkaasti aivoinfarktin jälkeen.
Ratsastusvalmentajani Francesca Saravola Avella sai minut takaisin satulaan 20 vuoden jälkeen. Hän tekee työtään sydämellä ja intohimolla ja saa minut ylittämään itseni kerta toisensa perään.
Kanttori Anna Kotinurmi Milanon suomalaisesta seurakunnasta kannatteli meitä covidin aikana. Hän lauloi ja soitti meille Kantapöydän naisille tuutulaulun tai iltavirren joka ilta. Hän tuki minua myös isäni saattohoidon aikana.
Juttu on julkaistu Vivassa 6/2024.
