Masennuslääkkeet ovat lääkeluokka, jota käytetään ensisijaisesti masennuksen hoitoon, mutta niitä voidaan käyttää myös ahdistuneisuuden, paniikkihäiriöiden, pakko-oireisen häiriön (OCD), tiettyjen kroonisten kiputilojen, syömishäiriöiden ja joskus vaihdevuosioireiden hoitoon. Ne toimivat yleensä häiritsemällä tiettyjä välittäjäaineita, pääasiassa serotoniinia, norepinefriiniä ja dopamiinia, aivomme kemiallisessa järjestelmässä, jotka säätelevät mielialaa ja tunteita.
Masennuslääkkeiden vaikutusmekanismit ovat monimutkaisia ja vaihtelevat lääkeluokan mukaan. Tässä ovat masennuslääkkeiden pääluokat:
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI:t):
Nämä ovat yleisimmin määrättyjä lääkkeitä masennuksen hoitoon.
Ne toimivat estämällä serotoniinin takaisinoton, mikä lisää serotoniinin määrää synaptisessa rakossa ja lisää hermovälitystä.
Esimerkkejä ovat fluoksetiini (Prozac), sertraliini (Zoloft), sitalopraami (Celexa) ja paroksetiini (Paxil).
Serotoniinin ja norepinefriinin takaisinoton estäjät (SNRI:t):
Ne ovat samanlaisia kuin SSRI:t, mutta vaikuttavat norepinefriiniin serotoniinin lisäksi.
Ne voivat olla tehokkaita, jos SSRI-lääkkeet eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia.
Esimerkkejä ovat venlafaksiini (Effexor) ja duloksetiini (Cymbalta).
Trisykliset masennuslääkkeet (TCA:t):
Nämä ovat vanhempia lääkkeitä, jotka vaikuttavat useiden välittäjäaineiden toimintaan.
Niitä käytetään usein, kun uuden sukupolven masennuslääkkeet eivät ole tehokkaita.
Niiden sivuvaikutukset ovat yleensä voimakkaampia kuin uusien lääkkeiden.
Esimerkkejä ovat amitriptyliini (Elavil), imipramiini (Tofranil) ja nortriptyliini (Pamelor).
Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:t):
Ne ovat ensimmäisiä lääkkeitä, jotka otettiin käyttöön masennuksen hoitoon.
Ne toimivat estämällä monoamiinioksidaasientsyymiä, joka lisää välittäjäaineiden määrää aivojen hermopäätteissä.
Niitä pidetään yleensä "viimeisenä keinona", koska ne voivat olla vaarallisia vuorovaikutuksia ruoan ja muiden lääkkeiden kanssa.
Esimerkkejä ovat feneltsiini (Nardil) ja tranyylisypromiini (Parnate).
Epätyypilliset masennuslääkkeet:
Tämä on lääkeryhmä, jolla on erilaisia vaikutusmekanismeja.
Ne eivät täsmälleen sovi mihinkään edellä mainituista luokista.
Esimerkkejä ovat bupropioni (Wellbutrin), joka vaikuttaa ensisijaisesti dopamiiniin ja norepinefriiniin, sekä mirtatsapiini (Remeron), joka lisää serotoniinia ja norepinefriiniä eri tavoin.
Masennuslääkkeet voivat vaikuttaa ihmisiin eri tavalla, ja sivuvaikutukset vaihtelevat lääkkeen ja henkilön mukaan. Jotkut yleisimmistä sivuvaikutuksista ovat pahoinvointi, painonnousu, seksuaalinen toimintahäiriö, unihäiriöt, suun kuivuminen, ummetus, väsymys ja päänsärky. On tärkeää huomata, että vaikka jotkut sivuvaikutukset ilmenevät hoidon alussa ja saattavat hävitä ajan myötä, toiset voivat jatkua hoidon ajan.
Sivuvaikutusten lisäksi on myös tärkeää ymmärtää, että masennuslääkkeiden vaikutukset eivät ilmene heti. Voi yleensä kestää useita viikkoja (yleensä 4-6 viikkoa), ennen kuin potilaat alkavat tuntea lääkkeen täyden vaikutuksen. Tämä on yksi syy, miksi on tärkeää jatkaa lääkkeen ottamista lääkärisi ohjeiden mukaan, vaikka et heti havaitsekaan paranemista.
Hoidon aloittamisen tai lopettamisen yhteydessä on myös tärkeää tehdä se asteittain ja lääkärin valvonnassa mahdollisten vieroitusoireiden tai taudin uusiutumisen riskin vähentämiseksi. Joissakin tapauksissa ihmiset voivat kokea ahdistusta, mielialan vaihteluita tai jopa itsemurha-ajatuksia, erityisesti nuorilla aikuisilla ja lapsilla. Siksi terveydenhuollon ammattilaisen konsultointi usein hoidon aikana on välttämätöntä, erityisesti hoidon alussa ja annosta vaihdettaessa.
Masennuslääkkeiden pitkäaikainen käyttö voi myös aiheuttaa riippuvuutta, ja joillakin ihmisillä voi esiintyä vieroitusoireita, kun he lopettavat lääkkeen käytön äkillisesti. Tämän välttämiseksi lääkkeen annosta tulee pienentää asteittain.
Masennuslääkkeet voivat myös olla vuorovaikutuksessa muiden henkilön mahdollisesti käyttämien lääkkeiden kanssa, mikä voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia tai vähentää masennuslääkkeen tehoa. Siksi on tärkeää, että lääkäri on tietoinen kaikista potilaan käyttämistä lääkkeistä.
Loppujen lopuksi masennuslääkkeiden käyttö on monimutkainen ja henkilökohtainen prosessi, joka vaatii läheistä yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välillä sopivimman hoidon löytämiseksi sekä mahdollisten sivuvaikutusten ja yhteisvaikutusten seuraamiseksi ja hallitsemiseksi muiden lääkkeiden kanssa.
