Lappeenrantalainen Matti Hirvonen, 57, on perheetön ja työtön. Kavereita löytyy päiväkeskuksesta, jossa hän käy melkein joka arkipäivä.
”Yksinäisyys saa aikaan apean ja saamattoman olon. Sitä ajattelee, että jotakin pitäisi tehdä… mutta sitten tulee se jatkoajatus, että teenkin vasta huomenna. Tunnit ovat pitkiä, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella.
Olen perheetön ja lapseton. Viimeisin parisuhde päättyi kahdeksan vuotta sitten. Kaverit pitävät silloin tällöin yhteyttä. Joskus käy niin, että joku kaveri lupaa jotakin, ja minä odotan, ja mitään ei tapahdukaan. Se masentaa. Ainoan elossa olevan veljeni kanssa olemme yhteydessä harvoin.
Arkeani kannattelee Tikankulma, joka on Lappeenrannan seurakuntayhtymän ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen ylläpitämä päiväkeskus. Siellä voi tavata ihmisiä, lukea lehtiä, juoda kahvia ja pelata biljardia. Tikankulmassa on myös yhteisöllisiä ruokailuja ja ruokakassijakeluja. Lisäksi käyn seurakunnan yhteisruokailuissa.
Jäin työttömäksi UPM:n Kaukaan sahalta vuonna 2010 tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Sen jälkeen en ole ollut palkkatöissä. Muutamaan otteeseen olen päässyt kuntouttavaan työtoimintaan. Olen ollut töissä Tikankulmassa sekä seurakunnan kirpputorilla. Ne ovat olleet mukavia rupeamia: päiviin tulee sisältöä ja sosiaalisia kontakteja.”
Yksin vietetyt päivät tuntuvat Matti Hirvosesta pitkiltä.
© Jani Kautto
”Olisi kiva olla ystävä, jonka kanssa käydä kävelyllä”
”Lapsuudessa ja nuoruudessa minulla oli kavereita. Meitä oli iso sakki, joka leikki ja pelasi ulkopelejä. Moni kaveri lähti samalle puumekaanisen teollisuuden prosessinhoitajan linjalle ammattikouluun. Opinnoista siirryimme suoraan työelämään. Työelämässä ollessa elämään kuuluivat työkaverit.
En tiedä, minne ne kaikki hävisivät. Olen onneksi saanut joitakin kavereita Tikankulmasta.
Yksinäisyys tuntuu erityisesti viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Herään aikaisin, joskus jopa ennen viittä aamulla. Päivää rytmittävät ruoka-ajat, välillä käyn kaupassa tai vien roskat. Pelaan PlayStationilla, olen Facebookissa ja katson televisiota. Saatan joskus kommentoida ohjelmia ääneen.
Olisi kiva, kun olisi joku ystävä, jonka kanssa voisi käydä vaikka kävelyllä. Tässä lähellä ovat hienot ulkoilumaastot, kuten Pien-Saimaata kiertävä rantaraitti.
Pyrin taittamaan matkat Tikankulmaan ja seurakunnan tiloihin kävellen, sillä minun pitäisi saada painoa putoamaan. Ylipainon lisäksi minulla on kakkostyypin diabetes ja korkea verenpaine. Jos saisin kuntoani kohoamaan, pystyisin liikkumaan ja tekemään enemmän asioita, mikä helpottaisi myös yksinäisyyttä.”
Asiantuntija: Miehet kaipaavat tunneyhteyttä
Yksin jäämistä, ulkopuolisuuden tunnetta, kuulumattomuutta, yhteyden puutetta – yksinäisyyttä on monenlaista. Sosiaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että tärkeät ihmissuhteet puuttuvat tai niitä on vähän. Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihmisiä on kyllä ympärillä, mutta suhteista puuttuu yhteenkuuluvuuden tai merkityksellisyyden tunne.
Yksinäisyys voi olla koko elämän mittaista tai liittyä tiettyihin elämänmuutoksiin, kriiseihin ja siirtymävaiheisiin.
Miessakit ry:n kehittämis- ja kouluttamispäällikkö Joonas Kekkonen sanoo, että miesten yksinäisyydessä on tiettyjä erityispiirteitä, jotka korostuvat enemmän kuin naisten yksinäisyydessä.
– Meidän toiminnassamme näkyy erityisesti se, että elämän erilaiset siirtymä- tai nivelkohdat aiheuttavat miehille yksinäisyyttä. Nuoruudessa koulun vaihtaminen, myöhemmin opiskelu- tai työelämään siirtyminen, perhe-elämän aloittaminen ja isäksi tulo, avioero, eläkkeelle jääminen, leskeys.
Usein miesten sosiaaliset suhteet toisiin miehiin muodostuvat tekemisen, esimerkiksi jonkin harrastuksen, kautta. Harrastukseen saatetaan ladata paljon paukkuja. Jos harrastusta ei syystä tai toisesta pystykään enää jatkamaan, jäävät samalla myös sosiaaliset suhteet.
Yksinäisyyttä ei pidetä miehekkäänä tunteena
Tutkimuksissa, joissa kysytään yksinäisyyden kokemuksista, miehet vastaavat yleensä kokevansa sitä vähemmän kuin naiset.
Tämä tuntuu yllättävältä – onhan miesten yksinäisyys esillä enemmän kuin naisten, ja siitä ollaan enemmän huolissaan. Kasvatuspsykologian professori, yksinäisyystutkija Niina Junttila pohtii, että miesten vastausten taustalla voi vaikuttaa sosiaalinen suotavuus eli se, että vastataan yhteiskunnallisten normien ja ennakko-oletusten mukaisesti. Taustalla voi olla myös se, että yksinäisyys nähdään jollakin lailla feminiinisenä.
Kun yksinäisyydestä kysytään eri tavalla, eli ei pelkällä koetko itsesi yksinäiseksi -kysymyksellä vaan purkamalla sitä erilaisiin väittämiin, saadaan toisenlaisia vastauksia.
– Silloin nousee esiin se, että pojat ja miehet kokevat tyttöjä ja naisia enemmän emotionaalista yksinäisyyttä, läheisten ja luotettavien ystävien puutetta. Eli miehillä korostuu tunne siitä, ettei ole ketään, kenen kanssa puhua omista asioista tai johon voisi aina luottaa.
Miehillä on siis kyllä kavereita mutta sydänystävät puuttuvat.
Terveysriskit vertautuvat tupakointiin ja ylipainoon
Miesten yksinäisyyden vaikutuksista terveyteen on saatu aika hurjia tutkimustuloksia. Kun Siiri-Liisi Kraav Itä-Suomen yliopistosta tarkasteli väitöstutkimuksessaan yksinäisyyden vaikutuksia keski-ikäisillä miehillä, ilmeni, että yksinäisyyteen ja sosiaaliseen eristäytymiseen liittyvät terveysriskit ovat verrattavissa tupakointiin ja ylipainoon.
Yksinäisyys tappaa, miehiä erityisesti. Yksinäisyys ja eristäytyminen vaikuttivat sairastavuuteen, kuten syöpä- ja sydäntautikuolleisuuteen silloinkin, kun esimerkiksi elintapojen vaikutukset oli suljettu pois. Kraav arveli yksinäisyyden terveysvaikutusten liittyvän kehon matala-asteiseen tulehdukseen ja stressiin.
Kekkonen pohtii, että yksinäisyyden aiheuttamien sairauksien ja kuolleisuuden taustalla on vyyhti, jossa psyykkiset tekijät vaikuttavat myös fyysiseen hyvinvointiin.
– Yksinäisyys aiheuttaa surua, katkeruutta ja kelpaamattomuuden tunnetta, ja kun tällaisia tunteita kokee pitkään, ne alkavat syödä ihmistä. Ja kun tunteita yritetään lääkitä haitallisilla tavoilla, kuten päihteillä, on kierre valmis.
”Kun joku kysyy seuraan, vastauksen pitäisi olla kyllä”
Onko toivoa, jos on yksinäinen mies?
– Toivoa on aina. Eniten toivoa on, jos yksinäinen kykenee itse miettimään ratkaisuja ja hakeutumaan tilanteisiin, joissa ihmissuhteet ovat mahdollisia. Tämä on kovan kuuloinen viesti, jos omat voimat ja keinot ovat vähäiset, Kekkonen vastaa.
Monet yhdistykset ja seurakunnat tarjoavat ryhmiä ja tekemistä yksinäisille, kansalaisopistoissa on tarjolla edullista harrastustoimintaa, on erilaisia höntsäpeliporukoita, joihin voi lähteä mukaan.
– On myös tärkeää, että elämän nivelkohdissa pitää tietoisesti yllä aiempia sosiaalisia suhteita, sekä alkaa rohkeasti luoda uusia. Kun kysytään, lähdetkö opiskelijailtamiin, työpaikan saunailtaan tai seniorijumppaan, vastauksen pitäisi olla kyllä.
