Aloitin uudessa työssäni Luontokeskus Ukossa Kolilla toukokuussa. Uskomatonta, mutta sain vakituisen työpaikan 59-vuotiaana! Teen nyt unelmistani totta. Opastan asiakkaita näyttelyssä, hoidan välinevuokrausta ja vien ihmisiä luontoon. Vedän meditatiivisia kävelyretkiä ja ohjaan riippumattorentoutuksia sekä metsäjoogaa.
Olen ihmisten kohtaaja. Meillä kaikilla on syvä tarve tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Annan ihmisille aikaa ja perspektiiviä elämän murheisiin. Luonto on loistava paikka elpyä.
Ikuinen äiti-ikävä
Polkuni nykyiseen tasapainoiseen elämäntilanteeseen on pitkä ja monipolvinen. Lapsuudenperheeseeni Kajaanissa kuului vanhempieni lisäksi pikkuveli.
Olen koko ikäni potenut äiti-ikävää. Yksinhuoltajaksi jäänyt äitini oli kiireinen yksityisyrittäjä mainostoimistossa. Hän ei ollut oikein läsnä, mutta opin häneltä päättäväisyyttä. Opin myös suorittamaan näännyksiin saakka.
Äiti oli päättänyt, että saan valkolakin. Tavoite liittyi elämässä menestymiseen ja vaurastumiseen.
Opiskelin lukion jälkeen yo-merkonomiksi ja olin osakkaana äitini yrityksessä kymmenen vuotta. Menin naimisiin ja sain poikani Samulin 27-vuotiaana. Erosimme, kun poikamme oli 6-vuotias. Muutin lapsen kanssa Ouluun ja sain töitä aluemyyntipäällikkönä.
Työurani jatkui erilaisissa myynnin ja markkinoinnin tehtävissä. Etenin lopuksi myyntipäälliköksi kaupallisille radiokanaville Helsinkiin.
Työ mediamaailmassa oli todella stressaavaa ja haastavaa. Piti olla hyvännäköinen, uskottava ja tehokas. Mutta olin taitava ammattilainen ja pärjäsin asiakkaiden kanssa, koska olin sopeutuvainen, aistin ihmisten tarpeita ja vastasin niihin.
Minut irtisanottiin vuonna 2015. Se oli mieletön shokki. Taloudellinen tilanteeni romahti ja menetin arvostetun sosiaalisen statukseni.
Olin ajellut vuosikymmenet työsuhdeautoilla ja nyt opettelin käyttämään julkista liikennettä. Työkaverit olivat olleet perheeni, mutta Facebook-sivuillani kävi kato. Jäin täysin yksin. Ikään kuin työttömyys olisi ollut virus, joka tarttuu. Möin pikkuhiljaa omaisuuttani, että sain maksettua laskuni. Perusturvallisuus oli tipotiessään enkä saanut nukuttua.
”Lamaannuin kauhusta”
Olin kuitenkin opiskellut työn ohessa rakkaus- ja elämäntaidonvalmentajaksi. Rinnallani oli muutamaa vuotta aiemmin tapaamani mies, jota rakastin syvästi ja johon luotin.
Menimme naimisiin vuonna 2017 ja suunnittelimme yhteistä yritystä, jossa auttaisimme ihmisiä. Rakkaus antoi energiaa ja valoi uskoa tulevaisuuteen.
Puolisoni oli merillä töissä, joten hän oli poissa laivoilla parin kuukauden jaksoissa. Miehen oli tarkoitus muuttaa työkuvioitaan yhteisten suunnitelmien takia. Menin tapaamaan häntä laivalle Pohjois-Norjaan vain puoli vuotta häiden jälkeen. Puoliso oli kuin eri ihminen. Hän oli rakastunut korviaan myöten toiseen naiseen. Totuus syöksi minut totaaliseen tyhjyyteen.
Lamaannuin kauhusta. Olin yksin tuntemattomalla aluksella enkä saanut yhteyttä ystäviini. Puoliso suhtautui minuun tylysti ja kylmästi. Avasin yöllä hyttini parvekkeen oven ja ajattelin, että kun hyppään hyiseen veteen, kaikki on viimein hyvin. Kuulin silloin äänen vasemman olkani yli: Mervi, et voi tehdä tätä, sinulla on vielä paljon annettavaa.
En osaa sanoa, mistä ääni tuli, mutta kuulin sen selvästi. Säikähdin ja vedin oven kiinni. Istuin alas, tärisin ja itkin. Olin laivalla viikon ja esitin mieheni rinnalla outoa näytelmää. Hän ei halunnut käsitellä tilannettamme.
Lue myös Kotiliesi.fi: Irtisanominen toi uuden suunnan Ritvan elämään: ”Työttömyys olikin onnenpotku”
Muutosmatka ei ollut helppo
Olin tullut elämässäni ratkaisevaan käännekohtaan. Ymmärsin, että minun on tehtävä todellinen syväsukellus itseeni.
Olin kärsinyt ennenkin toksisista ihmissuhteista. Halusin panna elämäni kuntoon ilman, että katkeroituisin ja alkaisin syyttää muita. Ymmärsin, että olin hylännyt itseni liian monta kertaa. Päätin ryhtyä turvalliseksi ja lempeäksi äidiksi itselleni.
Muutosmatka ei ollut helppo. Koko kehoni oli surusta ja pettymyksestä raskas. Raivasin kodista pois kaikki yhteiset muistomme rakkaista hetkistä. Maalasin seiniä uusilla väreillä.
Erosimme, ja ex-puoliso meni menojaan. Kävin läpi kriisin eri vaiheita: shokki, lamaannus, tilanteen käsittely, hyväksyntä ja uudelleen orientoituminen.
Työstin menetystä väri- ja kirjallisuusterapian keinoin. Luin kirjoja esimerkiksi tunnelukoista. Perkasin elämääni ja lapsuuttani piirtämällä. Kävin puhumassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona.
Lue myös Anna.fi: Uniin ja intuitioon uskova Anu Sinisalo: ”Erosin parisuhteestani unen perusteella”
”Menin naimisiin itseni kanssa”
Tein pienen rituaalin, jossa meninkin itseni kanssa naimisiin. Ostin sormuksen, jossa on upea sateenkaarikuukivi. Se muistuttaa minua kaikista elämäni eri väreistä. Pujotin sormuksen nimettömääni merkiksi siitä, että olen oman elämäni tärkein ihminen.
Uudelle elämälle oli tehtävä tilaa. En voinut jäädä kotinurkkiin pyörimään. Jos olisin ollut töissä, se olisi voinut helpottaa ahdistustani. Kirjoitin muistivihkooni, mitä tarvitsin juuri nyt: tilaa hengittää, avaraa maisemaa ja vehreyttä. Ystäväni asui Teneriffalla, joten päätin matkustaa ”onnellisten saarelle”.
Kävelin Teneriffalla päivästä toiseen. Nukuin pitkään ja luin paljon. Mieli rentoutui luontoa tarkkaillessa. Aurinko auttoi valollaan. Yksinäisyys teki hyvää. Onneksi reissu oli vielä säästöjen ansiosta taloudellisesti mahdollista.
Lue myös Kotiliesi.fi: Parisuhteen päättyminen on kriisi mutta myös kasvun paikka – näin erosta toipuminen alkaa
Teneriffalla kokosin itseni ja vapauduin menneisyyden taakoista.
Palattuani Suomeen kouluttauduin luonto- ja eräoppaaksi. Löysin Kolilta Pohjois-Karjalasta sydämeni paikan. Tapasin nyt keväällä ihanan miehen, sielunkumppanini. Kolilla tapahtuu ihmeitä. Äitini on 81-vuotias, ja olemme hyvissä väleissä.
Hyvää elämää
Olen ylpeä siitä, että olen ollut aina rohkeasti oma itseni. Seison vihdoin itseni puolella ja teen rohkeita valintoja.
Inspiroidun, kun saan yhteyden itseeni, toisiin ja sydämeeni.
Rakkain rutiinini ovat rauhalliset aamut. Ilon ja kiitollisuuden herättely.
Saan voimaa aidosta yhteydestä rakkaiden kanssa, värikkäästä ruoasta ja hiljentymisen hetkistä luonnossa.
Haaveilen saunamökista rannalla, ja siitä että voin auttaa ihmisiä tulemaan tietoisemmiksi heidän omasta voimastaan.
Arvostan muutosta, joka pistää asiat uusiksi, jos vanhat kaavat eivät enää toimi.
Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea näiltä sivuilta?
Lähetä vinkki meille sähköpostilla anlukija@otavamedia.fi tai kirjeitse Anna, Uudenmaankatu 10, 00015 Otavamedia (kuoreen merkintä ”matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.
Juttu on julkaistu Annassa 27/2024
