Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreesta Terve Suomi -tutkimuksesta selviää, että henkistä parisuhdeväkivaltaa kokevat erityisesti naiset. Naisista 5,3 prosenttia ja miehistä 3,4 prosenttia on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Eniten henkistä väkivaltaa joutuvat kohtaamaan nuoret ja keski-ikäiset naiset.
Tutkimuksessa oli mukana kolme henkisen väkivallan muotoa: fyysisellä vahingoittamisella uhkaaminen, nimittely lannistamisen tai nöyryyttämisen tarkoituksessa sekä kontrolloiva väkivalta, kuten esimerkiksi perheeseen, sukulaisiin tai ystäviin yhteydenpidon rajoittaminen tai rajoittamisen yritys.
Näistä muodoista eniten koettiin lannistamis- tai nöyryyttämistarkoituksessa käytettyä nimittelyä. Toiseksi eniten yhteydenpidon rajoittamista. Muita henkisen väkivallan muotoja ovat muun muassa jatkuva syyttely asioista, joita toinen osapuoli ei ole tehnyt, mustasukkaisuus, alistaminen ja itsemurhalla uhkaaminen.
Henkinen väkivalta suhteessa on aluksi vähäeleistä
Henkistä väkivaltaa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan usein vaikeampi tunnistaa kuin fyysistä väkivaltaa. Yksi syy tähän on se, että henkinen väkivalta voi alkaa pikkuhiljaa ja olla aluksi hyvin vähäeleistä. Kuten kaikenlainen väkivalta, myös henkinen väkivalta yleensä pahenee. Tällöin uhri on alkanut pitää tilannetta normaalina eikä huomaa henkisen väkivallan pahenemista.
Kysyimme Terveystalon psykologi Matti Isosäviltä, millaisista merkeistä pitää huolestua.
– Hyvässä parisuhteessa voi turvallisesti ilmaista itseään. Jos toiselle kertoo, että minusta tuntui pahalta, kun sanoit tai teit noin, ja jos toinen systemaattisesti ohittaa asian, on syytä alkaa pohtia, millaisessa parisuhteessa elää, Isosävi sanoo.
Riitatilanteissakin molempien on pystyttävä ilmaisemaan itseään vapaasti, ilman pelkoa uhkailusta tai alistetuksi tulemisesta.
– Hyvässä ihmissuhteessa on voittopuoleisesti hyvä ja turvallinen olo. Toistuva pahoinvointi, pelko tai ahdistus eivät kuulu toimivaan parisuhteeseen.
Miksi henkisesti väkivaltaisesta suhteesta on vaikea lähteä?
Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta eroaminen on usein vaikeaa. Tämä voi johtua voimakkaasta kiintymyssuhteesta, jonka uhri on henkisesti väkivaltaiseen ihmiseen luonut suhteen alussa, silloin kun kaikki oli vielä hyvin.
– On turha odottaa, että henkisesti väkivaltainen ihminen muuttuisi itsestään. Muutos edellyttää motivaatiota. Tämä puolestaan näkyy aktiivisina tekoina: aitona pyrkimyksenä huomioida toinen ja hakea apua omaan ongelmaan, Isosävi muistuttaa.
Toinen syy siihen, miksi henkisesti väkivaltaisesta suhteesta voi olla haastavaa erota, on uhrin taipumus sivuuttaa oma hyvinvointi ja laittaa toisen, jopa väkivaltaisesti käyttäytyvän läheisen hyvinvointi itsensä edelle.
– Henkinen väkivalta voi ruokkia negatiivista kokemusta itsestä. Toistuvat traumaattiset tapahtumat ja henkisesti väkivaltaisen ihmisen käytös voivat saada aikaan kokemuksen siitä, että uhrina olisi jollain tapaa vastuussa tapahtuneesta, Isosävi huomauttaa.
Syy, miksi henkisesti väkivaltaista suhdetta sietää voi olla myös automaattista: turvattomuudentunne aktivoi meissä tarpeen päästä turvaan ja monille juuri parisuhde edustaa turvaa.
– Siinä on isoristiriita, koska se taho, josta haemme turvaa, aiheuttaa meille sitä turvattomuuden tunnetta. Suhde on silloin kuin huono pelastusrengas.
Nämä tahot auttavat henkisen väkivallan uhria
Suhteen ulkopuolisten henkilöiden voi olla haastava tunnistaa henkistä väkivaltaa, sillä tekijä voi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ystävien ja tuttavien seurassa, mutta muuttua aivan toisenlaiseksi kotona, kahden kesken. Jos henkisen väkivallan merkkejä kuitenkin huomaa, on asiaan tärkeää puuttua.
– Uhrin läheisten olisi tärkeä puuttua tilanteeseen rehellisesti ja avoimesti, pelkäämättä, että joku loukkaantuu.
Varmempi tapa uhrina onkin ottaa yhteyttä virallisiin tukipalveluihin. Näitä ovat muun muassa Naisten Linja, Nollalinja tai MIELI ry:n kriisipuhelin. Myös turvakotiin voi hakeutua. Ne ovat tarkoitettu kaikille lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeville. Turvakodit ovat maksuttomia ja auki vuorokauden ympäri.
Lähteet: THL:n Terve Suomi- tutkimus, Nollalinja ja Ensi- ja turvakotien liitto
