Liberaali ja konservatiivi ovat käsitteitä, joiden määrittelemisessä on jotakin samaa kuin liukkaan saippuan käsiin tavoittelemisessa: muoto on selkeä, mutta otetta voi olla vaikea saada.
Se johtuu siitä, että käsitteet ovat hyvin liikkuvia. Niiden merkitys on myös muuttunut vuosikymmenien myötä ja saanut uusia vivahteita.
– Ne kuvastavat ideologisia orientaatioita, joiden määrittely ei ole yksiselitteistä edes politiikan tutkimuksen piirissä, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.
Liberalismissa yksilön oikeudet ovat keskiössä
Liberaali ei aina ja joka yhteydessä tarkoita samaa. Liberalismi on saanut etuliitteitä, jotka muuttavat sen merkitystä ja kuvastavat sen saamia suuntauksia: markkinaliberalismi, uusliberalismi, sosiaaliliberalismi, arvoliberalismi.
Sosiologi Mitchell Dean onkin todennut liberalismin olevan reaktio erilaisiin vallitseviin tilanteisiin.
Keskeistä liberalismissa on yksilön oikeudet ja yksilökeskeisyys, Vuorelma kiteyttää.
– Jos ajatellaan historiallisia juuria, niin liberalismi on alkanut korostaa yksilöä yhteisön, valtion, valtion päämiesten tai kirkon sijaan. Liberaali ajattelee, että yksilö ei määräydy näiden kollektiivisten instituutioiden tai yhteisöjen kautta, vaan irrottautuu niistä.
Historiallisilla juurilla hän viittaa 1800-luvun valistusajatteluun ja Ranskan vallankumoukseen, joissa maailmanhistorian aikana ensimmäistä kertaa kansan etu laitettiin kuninkaan edun edelle. Siten liberalismi edusti syntyaikanaan uusia, jopa radikaaleja arvoja.
Vielä nykyäänkin liberaali ihminen saatetaan nähdä uusien tuulien ja edistyksellisyyden kannattajana ainakin verrattuna vastapariinsa konservatiiviin. Siinä yhteydessä voi puhua myös arvoliberalismista: liberaali vastaa ”kyllä” sellaisiin kysymyksiin kuin puolustatko seksuaalivähemmistöjen oikeuksia tai hyväksytkö abortin.
Nuorilla aikuisilla valtava arvokuilu
Vuoden 2024 alussa uutisoitiin laajasti nuorten aikuisten voimakkaasta jakautumisesta konservatiiveihin ja liberaaleihin sukupuolensa mukaan (Yle, Ilta-Sanomat).
18–30-vuotiaat naiset ovat tutkimuksissa entistä liberaalimpia ja samanikäiset miehet taas kannattavat konservatiivisia arvoja.
Kuilu on monessa maassa leventynyt selvästi edellisiin sukupolviin verrattuna: Etelä-Korean nuorista miehistä on tullut jyrkästi konservatiivisimpia, Saksan nuorista naisista jyrkästi liberaalimpia.
Tasa-arvokysymykset ovat liberaalille tärkeitä
Klassisen määritelmän mukaan liberalismi onkin juuri vapaamielisyyttä. Liberalismi kuitenkin korostaa myös yksilön oikeudellista vastuuta vapauksien vastapainona, Vuorelma muistuttaa.
Myös asiat, joita pidetään liberaaleina ja vapaamielisinä, muuttuvat ajassa.
– Tällä hetkellä isoja kysymyksiä ovat vähemmistöoikeudet kuten etnisten vähemmistöjen oikeudet ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Muutama vuosikymmen sitten liberaali henkilö puhui naisten itsemääräämisoikeuden puolesta ja sen, että nainen voisi mennä ravintolaan myös ilman miesseuralaista, Vuorelma vertaa.
– Sukupuolten välinen tasa-arvo oli tuolloin edistyksellistä liberalismia.
Vielä 1980-luvulla ei ollut puhettakaan, että samaa sukupuolta olevat ihmiset olisivat voineet mennä naimisiin. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin Suomessa vasta 1994. Myös abortti on ollut klassisia liberaali-konservatiivi -akselin kysymyksiä ja näkyvä poliittinen teema esimerkiksi Yhdysvalloissa vielä tänäkin päivänä.
– Sallitaanko ehkäisypillerit, sallitaanko abortti kaikissa tapauksissa, pitääkö sukupuolten välisen tasa-arvon toteutua kaikissa asioissa, saavatko samaa sukupuolta olevat avioitua ja adoptoida lapsia, Vuorelma luettelee lähihistorian ja nykyhetken poliittisia intohimoja herättäneitä kysymyksiä, joihin liberaaleilla on pääsääntöisesti ollut myönteinen kanta.
Ehkäisypillereiden tulo markkinoille 1960-luvulla oli liberaaleille tervetullut, yksilön vapautta lisäävä uutuus.
© iStock
Taloudellinen liberalismi ja vapaiden markkinoiden ihanne
Liberalismin ideologia vetosi syntyessään 1800-luvulla ennen kaikkea porvaristoon ja sivistyneistöön. Alusta alkaen liberalismiin onkin kytkeytynyt kiinteästi taloudellinen liberalismi, joka tuo ideologian määrittelyyn oman ulottuvuutensa.
Taloudellisen liberalismin mukaan yksilöllä pitää olla oikeus käydä kauppaa mahdollisimman vapaasti ilman valtion rajoitteita, Vuorelma kuvailee.
Tätä myös uusliberalismiksi kutsuttua ideologiaa pidetään talousjärjestelmänä, joka väistää esimerkiksi tuloerojen kasvuun liittyvät moraaliset kysymykset sekä ihmisoikeuskysymykset ja luottaa kaikkien vastausten löytyvän vapaista markkinoista.
– Taloudellinen liberaali voi olla poliittisesti aivan eri linjoilla kuin sellainen liberaali, joka korostaa yksilön arvoja.
Oikeus vapaaseen kauppaan on liberaalille niin sanottu positiivinen vapaus eli vapaus johonkin. Sen lisäksi Vuorelman mukaan keskeistä on niin sanottu negatiivinen vapaus eli vapaus jostakin: onko ihmisellä oikeus olla näkemättä nälkää tai onko oikein, että ihmiselle maksetaan palkkaa, jolla hän ei pysty tulemaan toimeen.
Nämä kaksi erityyppistä vapauskäsitettä ovat molemmat mukana poliittisessa elämässä – ja molemmat liberalismia.
– Sosialismi ja kapitalismi ajavat molemmat vapauden käsitettä mutta vähän eri näkökulmasta: toinen korostaa työntekijän vapautta ja toinen työnantajan vapautta.
Lue myös Kotiliesi.fi: Tunnetko jo tämän politiikan uuden muotitermin? Tätä tarkoitetaan feministisellä talouspolitiikalla
Kuka suomalaisessa puoluekentässä on liberaali?
Liberaali ei kuitenkaan välttämättä tarkoita samaa kuin oikeistolainen.
– Suomen poliittisella kentällä liberaali-konservatiivijako ei ole kovin selvä tai yksiselitteinen esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna. Nämä ideologiat risteävät eri kysymyksissä eri tavoin, Vuorelma sanoo.
Selkein liberaalipuolue Suomessa on tällä hetkellä vihreät. Sen agendalla näkyy vahvasti muun muassa ilmastonmuutos, joka on liberaali-konservatiivi -näkökulmasta mielenkiintoinen arvokysymys. Vapaus kuluttaa myös kestämättömällä tavalla on perinteisesti kuulunut yksilön oikeuksiin, mutta ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatisi tämän vapauden rajoittamista, Vuorelma muistuttaa.
Ilmastonmuutoskysymyksen kohdalla liberalismissa on keskeistä negatiivinen vapaus eli ihmisen ja tulevien sukupolvien vapaus ja oikeus elinkelpoiseen planeettaan.
– Liberalismin aatekehikolla voidaan perustella molempia näkökulmia, Vuorelma huomauttaa.
Myös RKP on kielivähemmistön etujen puolustajana selkeästi liberaali.
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta on politiikantutkija Johanna Vuorelman esimerkki liberaalista politiikosta.
© Niclas Mäkelä
Liberaali on vallitsevien arvojen haastaja
Vasemmistossa liberalismi on perinteisesti tullut sosialismin kautta eli kansalaisvapauksia painottamalla. Talousliberalismia sen sijaan on pyritty vastustamaan.
– Ideologista siirtymää on tapahtunut vasemmistossakin viime vuosikymmeninä, Vuorelma huomauttaa.
Sen sijaan kokoomus on esimerkki puolueesta, jossa konservatismi ja liberalismi elävät rinnakkain. Puolueessa esiintyy sekä arvokonservatismia että arvoliberalismia – sekä talousliberalismia.
– Liberaali ja konservatiivi eivät ole Suomessa vielä kovin vahvasti sisäistettyjä identiteettejä, kuten vaikkapa taistolaisuus tai oikeistolaisuus, Vuorelma huomauttaa. Jälkimmäiset kumpuavat vahvasti historiasta ja niillä oli selvä merkitys kylmän sodan aikana.
Osin historian vaikutuksesta itsensä määrittelemistä tietyin käsittein voidaan nykyaikana arastella:
– Liberaalia talousideologiaa kannattava voi nykyään kutsua itseään mieluummin talousliberaaliksi kuin oikeistolaiseksi, sillä oikeistolaisuuteen voi osa kytkeä kielteisiä merkityksiä. Liberaali saattaa joskus myös saada osakseen radikalismisyytöksiä, sillä onhan liberalismi perinteisesti ollut vallitsevien, vanhojen arvojen haastaja ja kyseenalaistaja.
