Helena Kemppainen on ollut allergikko syntymästään saakka. Ensimmäisen kerran hän joutui äitinsä kertoman mukaan sairaalaan kolmen kuukauden iässä syötyään kananmunaa. Lapsena hänen ihonsa oli jatkuvasti rikki.
”Kutisin ja hilseilin. Näytin äitini mielestä turvonneelta hiireltä.”
Helena oppi jo varhain häpeämään oireitaan.
”En voinut mennä uimahalliin tai yleiseen saunaan, ja ensimmäiset ihovoiteet, joita käytin, haisivat tervalle. Yhä vieläkin arkailen ihoani, ja peittelen punoittavia kasvojani meikkivoiteella. Olen silti sitä mieltä, että minullakin on oikeus tulla nähdyksi ihan omana itsenäni.”
”Oireita aiheuttavia aineita on ainakin neljäkymmentä”
Helenan allergiaoireiden taustalla on koivuristiallergia ja ihosairaus nimeltä iktyoosi. Iktyoosi paksuunnuttaa ihoa ja muodostaa siihen sarveistumia.
”Ristiallergia taas tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että oirehdin paitsi koivun siitepölystä myös sen kanssa reagoivista ruoka-aineista. Saan iho- ja hengitystieoireita myös monista kemikaaleista ja eläinpölystä sekä esimerkiksi kuivasta ja kylmästä ilmasta.”
Lista aineksista, joille Helena on allerginen, on tiivistettynäkin pitkä. Siihen kuuluvat esimerkiksi kaikki kotimaiset viljat, monet mausteet kuten pippurit, soija, maissi, pähkinät, selleri, ananas ja hirssi sekä kissan, koiran ja hevosen hilse, heinät, lateksi, pölypunkki ja elintarvikkeissa käytettävä punainen väriaine E120 eli karmiini.
Helena on opetellut työstämään allergioihin liittyviä pelkojaan.
© Samuli Ikäheimo
”Olen laskenut, että oireita aiheuttavia aineita on ainakin neljäkymmentä.”
Vuosia sitten Kemppainen yllättyi iloisesti, kun hänelle tehtiin uudet allergiatestit.
”Testien mukaan en oirehdikaan suklaasta, mansikoista ja sitrushedelmistä. Ja minä kun olin niitä jonkin verran varmuuden vuoksi vältellyt.”
”Ihoni puskee nestettä ja menee paikoin rakkuloille”
Vaikeasti allergista ihmistä vaanii hengenvaarallinen allerginen reaktio, anafylaksia. Se on hiipinyt useasti myös Helena Kemppaisen kimppuun.
”Jos altistun pahasti koivun siitepölylle, hevosen hilseelle, soijalle tai joillekin kemikaaleille, henkeni salpaantuu. Kurkkuni turpoaa, minua huimaa ja korvat alkavat soida ja silmät turvota. Ihoni puskee nestettä ja menee paikoin rakkuloille.”
Helena osaa tunnistaa vaarallisen allergiareaktion tulon. Silloin hän nappaa kiireesti antihistamiini- ja kortisonitabletin, ja jos oireet ovat nopeat ja rajut, hän iskee reisilihakseensa adrenaliinipiikin. Se estää alkavan anafylaksian.
Läheltä piti -tilanteita Helenalla on ollut lukuisia.
”Kerran päädyin päivystykseen avattuani uuden patjapakkauksen. Toisen kerran kurkkuni meni umpeen kesken ruokailun, ja kolme lihapalaa juuttui ruokatorveen. Vietin puolitoista vuorokautta sairaalassa kykenemättä nielemään edes omaa sylkeäni. Mutta opin läksyni – sen jälkeen olen pureskellut ruokani hyvin tarkkaan.”
”En ole nirso, vaikka en voi syödä useimpia ruokia”
Syömisensä Helena joutuu suunnittelemaan erittäin huolella. Hän tekee melkein kaiken ruokansa itse ja syö kuin kivikautinen ihminen.
”Ruokani koostuu suurelta osin durrasta, riisistä, maniokkikasvista saatavasta tapioka-tärkkelyksestä, keitetystä perunasta sekä haudutetuista juureksista ja vihanneksista, bataatista, ruokaöljystä ja lihasta. Syön myös maitotuotteita, ja kananmunia elimistöni oppi sietämään iän myötä.”
Jos Helena lähtee kyläilemään, hän ottaa omat eväät mukaansa tai juo vierailuilla vain maitokahvia.
”Joskus saatan kysyä, että löytyisikö teiltä vaikkapa marjoja ja kuohukermaa, mutta yleensä pysyn vaiti.”
Helenaa on ruoka-allergioittensa takia kohdeltu joskus suorastaan ilkeästi. Yksi tuttu tapasi tokaista hänelle aina tavatessa, että ”oletko sä vielä elossa”. Ravintolassa Helena koetti palauttaa keittiöön väärin maustetun pihvin ja pyysi uuden vain suolattuna – vanha pihvi tuotiin hänen eteensä vedellä pestynä.
”Enää minua ei haittaa kanssaihmisten ikävä käytös tai se, että olen joidenkin mielestä vaikea tapaus. Se kuitenkin harmittaa, että moni ei edes tahdo yrittää ymmärtää. En ole nirso, vaikka en voi syödä useimpia ruokia.”
”Olen opetellut työstämään pelkoa”
Välillä Helenaa pelottaa, sillä pahinta hänen sairaudessaan on tietoisuus siitä, että oma keho saattaa pettää.
”Olen opetellut työstämään pelkoa, mutta silti jokainen uusi, henkeä uhkaava kohtaus vetää mielen matalaksi. Toisaalta olen koettanut katsoa sairauttani positiivisesta näkövinkkelistä: ruokavalioni on terveempi kuin niillä, jotka syövät roskaruokaa tai eineksiä, ja olen pysynyt jokseenkin hoikkana ja välttynyt diabetekselta.”
Helenan äiti tapasi vakuuttaa tyttärelleen, että ”se, mikä ei tapa, vahvistaa”.
”Minulle sanonta on totta ihan kirjaimellisesti. Tunnen kiitollisuutta asioista, jotka ovat elämässäni hyvin, mutta näen myös vaivaa omien valintojeni eteen. Mitä enemmän otan asioista selvää, sitä vapaammin voin elää.”
Tärkeimmät oivalluksensa Helena jakaa julkisesti vertaistensa kanssa.
”Jotta muiden ei tarvitsisi opetella elämään ruoka-allergioittensa kanssa kantapään kautta, blogini ja perustamani Facebook-ryhmä toimivat tiedonhankintakanavina ja vertaistukifoorumeina kaltaisilleni. Auttamisesta on tullut minulle sydämen asia.”
Artikkeli on julkaistu Vivan numerossa 3/2024.
Apua ja iloa arkeen
Kaupassa käyvä puoliso
Mieheni tekee perheessämme usein kauppaostokset, ja hän tietää tarkalleen, mitä voin syödä ja mitä en. Perheellemme on tärkeää istua välillä yhteisen pöydän ääreen, vähintäänkin jouluna ja juhannuksena. Nuorin lapseni on ammatiltaan kokki, ja suosikkini on hänen valmistamansa uunilohi haudutetun perunan, bataatin tai punajuuren kera, jogurttipohjaisella kastikkeella.
Sauna
Iktyoosista oireilevalle iholleni leppeät löylyt ovat lähes jokapäiväinen ilo. Meillä on puusauna, jonka puolisoni lämmittää. Saunassa on myös amme, jossa kylven välillä saunomisen lomassa. Seuraavan yön unet ovat makeat, kun edeltävän päivän hilse on pesty pois. Saunominen on minulle kokonaisvaltainen elämys: se paitsi puhdistaa myös rentouttaa ja tyynnyttää, vaikka olisi ollut vähän huonompi päivä.
Oma puutarha
Viljelen puutarhassamme sellaista, mitä itsekin voin syödä. On salaattia, kesäkurpitsaa, tomaattia, marjoja, tankoparsaa ja hedelmistä omenaa, päärynää ja luumua. Hedelmiä voin syödä kypsennettynä ja eräitä juureksia paahdettuna. Perustin myös hiljattain Ruokametsä-nimisen Facebook-ryhmän, joka tuo allergisia yhteen ja kannustaa heitä kasvattamaan ainakin osan ruoastansa itse.
Vertaisten auttaminen
Blogini ja Facebookissa toimivan RuokaRajoitteiset-vertaistukiryhmäni kautta autan niitä, jotka kamppailevat omien ruoka-allergioittensa kanssa. Saan auttamisesta voimaa, sillä tunnen siten olevani hyödyksi muille. Parasta on sivuillani vierailleiden vilpitön palaute. Eräs allergisen lapsen äiti kiitti minua tällaisin sanoin: ”Hurjasti kiitoksia, et tiedäkään, miten paljon tämä meille merkitsee.”
Aikuisen ruoka-allergia
1 Aikuisenakin voi allergisoitua mille tahansa ruoka-aineelle, mutta se on harvinaista. Yleensä ruoka-allergiat ovat perua lapsuudesta.
2 Yleisimmin allergisoivat ruoka-aineet aikuisilla ovat siitepölyallergian ristiallergeenit eli raa´at hedelmät ja kasvikset, maito, muna, kotimaiset viljat, kala, äyriäiset, pähkinät ja siemenet.
3 Aikuisen ruoka-allergiaoireet ovat yleensä lieviä ja vaarattomia, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi huulten ja kurkun hienoisena kihelmöintinä. Pieni osa aikuisista on vaarallisesti allergisia.
4 Vaarallisia oireet ovat, jos ihoon ilmestyy laajaa, näppyläistä ihottumaa eli urtikariaa, kurkku ja nielu turpoavat ja allergikko saa ruoasta hengitysvaikeuksia. Silloin oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta on syytä tarkoin välttää.
5 Myös aikuisia ruoka-aineallergikkoja siedätetään. Siedätyksessä periaate on, että allergisoivan ruoka-aineen pitää olla pääruoka-aine, esimerkiksi suklaata vastaan ei siedätetä. Yleisimmin aikuisia siedätetään maidolle, kalalle ja pähkinöille.
Asiantuntijana allergia-asiantuntija Anne Vuorenmaa Avama Oy:stä.
