Hakaniemen kauppahallissa laulaja-lauluntekijä Antti Autio, 33, on viihtynyt aina. Hän vietti siellä usein aikaa opiskellessaan Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Nyt olo on väsynyt, sillä takana on syksyn isoin keikka loppuunmyydyssä Helsingin Kulttuuritalossa.
– Jännitin sitä koko syksyn, mutta lavalla olin huolista vapaa. Esiintyminen tuntuu välillä vaikealta ja jopa vastenmieliseltä, mutta samaan aikaan siinä on jotain houkuttelevaa. Se on erikoinen ristiriita. Esiintyessäni minun ei tarvitse miettiä mennyttä tai tulevaa, vaan kaikki on juuri siinä. Se on helpottava tunne.
Antin on aina ollut helpompi keskittyä tähän hetkeen, sillä tulevaisuuteen tai menneeseen tähyillessään hän saattaa huolestua. Sellainen hän on ollut lapsesta asti.
– Minun on vaikea lukea uutisia, koska menen niistä syviin vesiin. Kannan huolta ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. En esimerkiksi halua lentää minnekään, vaan taitamme pidemmät keikkamatkat junalla. Saatan murehtia sitäkin, miten jotkut tilanteet ovat menneet ihmissuhteissa. Jos tapaan jonkun kaverin, jään helposti miettimään, sanoinko jotain väärin.
Isän, Risto Aution, kuuluisuus tuntui rasittavalta
Antin lempeän melankoliset kappaleet ovat viime aikoina soineet tiuhaan radiossa.
– On ilahduttavaa, miten monet ovat kertoneet saavansa kappaleistani samaistumispintaa vaikeissa elämäntilanteissa. Parhaimmillaan musiikki voi tuntua tosi helpottavalta, jos se vastaa sen hetkisiä omia fiiliksiä.
Antti Autio ei ole perheensä ainoa esiintyjä. Hänen isänsä on Kotikadun Hanneksena tutuksi tullut näyttelijä Risto Autio. Antti ei silti ole kasvanut teatterissa tai kuvauspaikoilla, eikä häntä ole patistettu esiintymään.
– Kotona isän ammattia ei huomannut mistään, enkä itse edes katsonut Kotikatua. Olen nähnyt siitä vain muutamia jaksoja. Hänen ammattinsa huomasi vain silloin, kun lähdimme yhdessä käymään jossain. Se oli tosi rasittavaa, sillä kaikki tunnistivat hänet ja pysäyttelivät meitä jatkuvasti. Isän kanssa paikasta toiseen siirtyminen kesti aina hirveän pitkään.
Antti päätyi lavalle ilmaisutaidon lukiossa. Hän huomasi, että musisoidessa esiintymisjännitys pysyi aisoissa.
– Aloitin kitaransoiton 14-vuotiaana. Musiikki rauhoitti minua, ja sen avulla uskaltauduin teatterilavoille. Ylioppilasteatterissa innostuin todella näyttelemisestä. Sitten satuin pääsemään Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle opiskelemaan.
Antti Autio rakastaa puhelukävelyitä
Sittemmin Antti on näytellyt monissa sarjoissa, elokuvissa ja teatterissa, mutta viime vuosina hän on keskittynyt musiikin tekemiseen. Helmikuussa ilmestyy jo neljäs studioalbumi.
– Puhuminen on minulle hirvittävän vaikeaa. Biisejä kirjoittamalla saan itsestäni asioita ulos. On aina yhtä huikea tunne, kun saan kappaleen valmiiksi. Saan sen valmistumisesta niin paljon, että laulun tarkoitus tuntuu jo täyttyneen. On tietysti upeaa, jos joku toinenkin saa siitä jotain itselleen.
Esiintymislavojen ulkopuolella Antti nauttii rauhallisesta elämästä ja rutiineista. Hän käy pitkillä kävelyillä Helsingin Keskuspuistossa, pelaa padelia ja katsoo jalkapalloa.
– Olen alkanut arvostaa yhä enemmän rauhallisia ja maadoittavia asioita. Elämän huippuhetkiä eivät enää ole jatkot jonkun luona. Saan paljon enemmän siitä, että käyn kävelyillä ja puhun puhelimessa. Puhelimessa puhuminen on kivan sosiaalista toimintaa ja tarvittaessa luurin voi sulkea, jos möläyttää jotain typerää.
Miten päivä jatkuu tästä, Antti Autio?
KÄYN treenikämpällä hakemassa kitarani ja sitten lähden junalla Tampereelle. Minulla on huomenna keikka Riihimäellä ja päätin käydä samalla reissulla moikkaamassa Tampereella asuvia ystäviäni.
ILLAKSI ei ole suurempia suunnitelmia, kunhan tapaamme ystävien kanssa.
YRITÄN päästä kymmenen-yhdentoista aikaan nukkumaan. Välillä se toteutuu ja välillä ei. Haluaisin saada enemmän rutiineja elämääni. Keikat sekoittavat unirytmin niin, että päivän virkein hetki on illalla. Minulla on aika hyvät unenlahjat. Voisin nukkua koko ajan.
