Tänään on keskiviikko ja pelipäivä. Sirpa, 74, ja Pertti, 76, Suckman ovat lähteneet bussilla asunnoltaan Las Galletaksesta kohti Las Américasta pelaamaan mölkkyä ja petankkia. Pelit järjestää Amigos de Tenerife eli Teneriffan ystävät -yhdistys, jonka toiminnassa Sirpa ja Pertti ovat aktiivisesti mukana.
Pariskunnan saapuessa perille petankkikuulat ja mölkkykeilat on jo levitelty kentälle hotelli Marylanzan vieressä olevassa puistossa. Tuttuja tervehditään halauksen kera, uudet kasvot toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Kun pelit puoli kahdelta iltapäivällä alkavat, noin parisenkymmentä osallistujaa on koossa.
”Päivää suomalaiset”, sanoo Ritva ja pahoittelee, että saapuu hiukan myöhässä.
”Kävitkö äänestämässä? Siellä oli ollut tunninkin jono”, Sirkka tietää.
On presidentinvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä, ja joku muistuttaa, että ääni pitää käydä antamassa Los Cristianoksen kulttuuritalolla viimeistään lauantaina.
”No niin, aloitetaan!” miehistä huudetaan. Tänään pelataan nais- ja miesporukoissa. Naiset aloittavat mölkyllä, miehet petankilla, sitten vaihdetaan.
”Jos heittää kaksi kertaa peräkkäin ohi, joutuu baariin”, mölkkykirjurina toimiva Marja muistuttaa.
”Onko se nyt sitten joutumista, ehkä pikemminkin pääsemistä”, naisjoukossa naurattaa.
Teneriffan ystävien pelipäivässä pelataan mölkkyä ja petankkia. Pertti (vas.) seuraa, miten joukkuekaverin kuula lentää.
© Pablo Negrin Jiménez
Keskiviikkoiset pelit puistossa ovat mukavaa yhdessäoloa Teneriffalla oleskelevien suomalaisten kesken.
© Pablo Negrin Jiménez
Reilun tunnin jälkeen pelit on saatu päätökseen ja kuulumiset tuttujen kanssa vaihdettua. Sirpa ja Pertti päättävät kävellä vielä Las Vistas -rantaan ennen kuin lähtevät takaisin kotiin.
Tämä on jo 11. talvi, kun Sirpa ja Pertti viettävät talvikuukaudet poissa Suomesta, etelän lämmössä.
”Idea oli minun. Reissaaminen on minulla vähän niin kuin verissä”, sanoo Pertti, joka ennen eläkkeelle jäämistään työskenteli päällikkönä laivalla ja vietti merillä pitkiäkin aikoja.
Kun Sirpa jäi eläkkeelle työfysioterapeutin työstään vuonna 2012, samoihin aikoihin miehensä kanssa, molemmat olivat vapaita lähtemään.
”Jos heittää kaksi kertaa peräkkäin hutin, joutuu baariin”, muistuttaa mölkyn kirjurina toimiva Marja.
© Pablo Negrín Jiménez
Matto piti saada!
Suckmanit ovat vuosien varrella testanneet eri paikkoja Kanariansaarilla: Lanzarotea, Gran Canariaa ja Fuerteventuraa.
Teneriffalle he tulivat ensimmäisen kerran lomalle jo 1970-luvulla lasten kanssa Skotlannista, jossa perhe tuolloin asui – ja tykästyivät paikkaan.
Takuukesä on Sirpalle ja Pertille tärkein juttu, joka vuosi toisensa jälkeen vetää Teneriffalle. Saaren eteläosassa aurinko paistaa varmemmin kuin pohjoisosassa, jossa sataa enemmän.
”Vaikka emme ole auringossa makaajia, on ihan mahtavaa, kun lämpöä ja valoa riittää. Maaliskuun lopussa 30 astetta alkaa olla jo liikaa. Siksi tulemme tänne usein joulukuun alussa ja palaamme Suomeen maaliskuun puolivälin paikkeilla”, Pertti kertoo.
”On niin helppoa, kun kolme ja puoli kuukautta voi kulkea t-paidassa ja shortseissa. Villatakki on tarpeen vain joskus iltaisin”, Sirpa lisää.
Kahdella ensimmäisellä eläkereissulla Suckmaneilla oli vuokra-auto, jolla he pääsivät kätevästi tutustumaan Teneriffaan. Sirpa halusi poiketa myös Ikeaan tekemään muutamia hankintoja saarelta vuokrattua kotia varten.
”Halusin maton! Täällä ei lattioilla käytetä mattoja, ja matto tuo kodikkuutta. Kun taloja ei lämmitetä, lattiat ovat usein kylmiä. Villasukat pitää siis olla mukana – tai matto.”
Muitakin tavaroita oli ostoslistalla, kuten pussilakanat, leivänpaahdin, imuri ja kahvinkeitin.
”Skandinaavinen sisustus ja varustus on hyvin käytännöllistä, ja kun siihen on tottunut, halusimme sitä samaa arkeen myös tänne”, Sirpa pohtii.
Hän kuitenkin huomauttaa, etteivät he kuskaa Suomesta kahvia tai näkkileipää. Mutta gluteenittomia jauhoja on mukana, sillä Sirpalla on keliakia.
”Joudun kiertämään täkäläiset ihanat pullakaupat kaukaa, mutta on täälläkin gluteenittomien tuotteiden tarjonta lisääntynyt, joten hyvin pärjään.”
Suckmanien vuokra-asunto Las Galletaksessa on noin 55 neliötä. Pieneltä parvekkeelta näkyy kadulle ja vastapäätä olevaan kahvilaan.
”Paikka avautuu kello kahdeksan. On mukava seurata, kun sieltä alkaa kuulua astioiden kilinää ensimmäisten asiakkaiden saapuessa”, Sirpa kertoo.
Hän on perheessä se, joka tykkää aamuisin nukkua vähän pidempään.
”Meillä on sellainen sopimus, että jos en ole herännyt puoli yhdeksään mennessä, Pertti herättää minut. Hän on siinä vaiheessa jo tehnyt omat voimistelunsa ja keittänyt aamukahvit”, Sirpa kertoo.
”Ilman merta emme osaisi ollakaan.”
Nykyisessä asunnossa Suckmanit asuvat toista talvea. Vaikka meri ei parvekkeelta tai kodin ikkunoista näykään, rantaan pääsee alle viidessä minuutissa.
”Ilman merta emme osaisi ollakaan.”
Talviturkin he heittivät kuukauden reissussa olon jälkeen, 4. tammikuuta.
”Emme ole niinkään uimareita, mutta merta emme väsy haistelemaan, kuuntelemaan tai katselemaan. Suola tuoksuu, aallot pauhaavat, laivoja näkyy tai jos ei näy, katsellaan horisonttiin.”
Mölkyn ja petankin lisäksi Suckmanit pelaavat golfia. Sirpa on käynyt myös ruotsalaisen seurakunnan kuoroharjoituksissa, Pertti välillä pitkilläkin kävelylenkeillä, ja yhdessä he osallistuvat suomalaisten kokoontumisiin.
”Esimerkiksi lauantaisin ollaan koolla Nostalgia-ravintolassa. Syödään porukalla, jutellaan, lauletaan karaokea ja tanssitaan. Sellaista leppoisaa yhdessäoloa”, he kuvaavat.
Tapaamisissa ja Teneriffan ystävien Whatsapp-ryhmässä jaetaan myös vinkkejä asunnoista, kivoista uusista ravintoloista ja muista käytännön asioista.
Teneriffan ystävät pelaavat keskiviikkoisin petankkia ja mölkkyä puistossa.
© Pablo Negrín Jiménez
Miten te saatte siellä aikanne kulumaan?
Joskus Suckmaneilta kysytään Suomessa, että miten ihmeessä te saatte aikanne siellä Espanjassa kulumaan.
”Teen kysyjälle vastakysymyksen: miten itse saat aikasi Suomessa kulumaan?” Sirpa sanoo.
Sirpa ja Pertti eivät vietä Teneriffalla ”ainaista lomaa”, vaan tavallista arkea, sitä ihan parasta.
”Viime talven oivallus oli se, ettei meidän tarvitse suorittaa täällä mitään.”
”Viime talven oivallus oli se, ettei meidän tarvitse suorittaa täällä mitään. Saamme olla vaan, jos siltä tuntuu.”
He ovatkin karsineet menojaan: esimerkiksi golfia he kävivät ennen pelaamassa kaksi kolme kertaa viikossa, nykyisin kerran viikossa.
Välillä pari katselee Yle Areenasta tai Netflixistä elokuvia tai sarjoja. Yhdessä siivotaan ja käydään kaupassa. Pertti hoitaa useimmiten kokkaamiset.
”Kalaa tulee syötyä täällä enemmän, sillä mereneläviä on tuoreena paljon saatavilla ja kala on edullisempaa kuin Suomessa. Myös aika jänniä raaka-aineita on kaupoissa, kuten kania. Siitä tulee hyvää kanipataa”, Pertti kertoo.
Jouluna pariskunta kuitenkin söi suomalaiseen tapaan joulukinkkua, jonka Pertti oli suolannut ja paistanut. Sirpa teki bataattilaatikkoa lanttulaatikon sijasta.
Kulttuuririentoihin pariskunta osallistuu ahkerammin kotikaupungissaan Kotkassa kuin Teneriffalla.
”Esimerkiksi elokuviin ei täällä tule lähdettyä. Olemme käyneet pääkaupungissa Santa Cruzissa oopperassa ja katsomassa flamencoa Los Cristianoksessa, vaikka flamenco onkin manner-Espanjan juttu.”
Välillä sukulaisia tulee Suomesta Teneriffalle ”kylään”. Suckmaneilla on viisi lastenlasta, joihin he pitävät yhteyttä videopuheluin.
”Sunnuntaisoitto on vakiintunut käsite, silloin soitetaan Suomeen ja päivitetään kuulumiset lasten perheiden kanssa.”
Ruoka on Teneriffalla halvempaa
Niin paljon kuin Sirpa ja Pertti Teneriffasta tykkäävätkin, vakituisen asunnon hankkimista he eivät ole harkinneet.
”Vuokraaminen on helpompaa ja huolettomampaa. Jos ostaisi asunnon, siihen liittyisi byrokratiaa ja asunnon vartioiminen pitäisi järjestää poissaolomme ajaksi.”
Suomeen palatessa he saavat korvausta vastaan pitää Espanjan-tavaroitaan säilössä ruotsalaisen seurakunnan varastossa.
Muutamia varjopuoliakin Teneriffalla oleskelussa Sirpan ja Pertin mukaan on. Esimerkiksi taskuvarkaudet ovat yleisiä.
”Tavaroiden kanssa pitää olla tosi tarkka. Meidät ja monet muutkin on varas yllättänyt”, he kertovat.
Myös hinnat ovat viime vuosina nousseet. Heidän ensimmäisen asuntonsa vuokra oli 700 euroa kuukaudessa, nyt vuokraan menee tonni kuussa.
”Eräästä kivasta asunnosta Los Cristianoksessa jouduimme luopumaan, koska hinta kipusi liian korkeaksi, lähes 1500 euroon kuukaudessa. Jos hintataso vielä paljon nousee, tämä homma menee hankalaksi”, Pertti pohtii.
Elintarvikkeiden hinnatkin ovat nousseet, mutta ruoka on kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. Myös ravintolassa syöminen on edullisempaa. He kertovat hintaesimerkkejä:
”Kelvollisen viinipullon saa kaupasta kolmella neljällä eurolla. Olut saattaa ravintolan happy hour -tarjouksessa maksaa puolitoista euroa, normaalisti kolme euroa. Taksikyydin aloitusmaksu on alle neljä euroa. Bussin kertalippu kuljettajalta ostettuna maksaa 1,45 euroa. Meillä on ladattu arvoa matkakorttiin, jolloin hinta on hiukan edullisempi.”
Jos terveys sallii, 50 vuotta naimisissa olleet Sirpa ja Pertti aikovat jatkaa Teneriffan-reissujaan. He ovat opiskelleet espanjaa ja tulevat sillä toimeen arjessaan.
© Pablo Negrín Jiménez
Sairaalakäynti Teneriffalla
Sirpa ja Pertti aikovat jatkaa Teneriffan-reissujaan niin kauan kuin terveys sallii. He arvelevat, että vuosi tai kaksi ainakin vielä sujuu.
”Minulla on kolme tekoniveltä, joten liikkuminen pitää ottaa huomioon. Onneksi Las Galletaksessa, jossa nykyään asumme, on tasaista. Mäkisille rinteille ei ole enää asiaa”, Sirpa sanoo.
Vuosi sitten hän kaatui mölkkyä pelatessaan, ja naama ja polvet menivät ruvelle. Pertti on kerran joutunut Teneriffalla sairaalaankin.
”Näkökenttään ilmestyi neliön muotoisia lohkoja, ja tasapainon kanssa oli niin ja näin. Asia tutkittiin huolellisesti. Se oli jokin sähköhäiriö aivoissa.”
Suckmanit huomauttavat, että vakuutusten pitää olla kunnossa.
”Jos ei ole tiedossa maksajaa, kun sairastut tai jotain sattuu, silloin olet hädässä”, he sanovat.
”Meistä on tullut pitkäpinnaisempia ja rauhallisempia”
Mitä Teneriffalla vietetty aika on Sirpalle ja Pertille opettanut?
”Usein ihailemme, miten pitkä pinna esimerkiksi bussin- tai taksinkuljettajilla on. Liikenneruuhkat ovat melkoiset, mutta he pysyvät rauhallisina ratissa, ei kai siinä muukaan auta. Myös ihmiset jaksavat jonottaa kärsivällisesti.”
Reissuillaan ja ulkomailla asuessaan Suckmanit ovat tottuneet sopeutumaan eri tilanteisiin.
”Emme ole pelokkaita tai ennakkoluuloisia muita ihmisiä tai erilaisia tapoja kohtaan. Ajattelumme on kuitenkin vuosien varrella laajentunut. Meistä on tullut pitkäpinnaisempia ja rauhallisempia.”
Entä mitä he tekevät ensimmäiseksi palattuaan kotiin Suomeen?
”Syömme uunimakkaraa! Sitä on kolmen ja puolen kuukauden aikana ehtinyt jo kaivata. Tästä helposta kotiintuloruoasta on tullut ihan perinne”, Sirpa ja Pertti naurahtavat.
Juttu on julkaistu Viva-lehden numerossa 3/2024.
