Digi- ja väestövirasto julkisti keväällä päivitetyn listan tuhansista etunimistä, joita suomalaiset tällä haavaa kantavat. Listan kärki on tuttu: naisen ensimmäisenä etunimenä ja miehen ensimmäisenä etunimenä yleisimmät ovat Anne ja Juha.
Nimiluetteloiden häntäpäässä tapahtuu kiinnostavin vaihdunta.
Suomessa ei yksityisyydensuojan vuoksi listata etunimiä, jotka ovat niin harvinaisia, että kantajia on alle viisi. Tämänkeväiseen nimiaineistoon onkin noussut kiehtovia ex-uniikkeja nimiä, joita ei vielä viime vuonna ollut listauksissa. Esiin ponnahtaa siis sellaisia ensimmäisiä etunimiä, joita ei vielä ollut julkisesti tiedossa.
Toisinaan nämä nimet voivat olla tuttuja uutisista nimilautakunnan puoltamista ja hylkäämistä etunimiehdotuksista. Suuri osa on kuitenkin nimiä, jotka on vuosikausia sitten ensimmäiselle kantajalleen hyväksytty ja siten voinut tulla uudelle ihmiselle etunimeksi kulkematta nimilautakunnan hyväksyntäprosessin kautta.
Viiden nimen rajapyykin ylittäneitä uusia ensimmäisen etunimen tuttavuuksia on yli 200. Varsin usein kyse on vierasperäisistä etunimistä, joilla on jokin paljon yleisempi kirjoitusmuoto Suomessa – nimirekisteriin ovat nousseet nyt esimerkiksi Suomen viisi Sufia- ja Tamarah-etunimistä naista sekä Vitalij- ja Sergiu-miestä.
Tässä 42 poimintaa entisistä uniikeista ensimmäisistä etunimistä, joilla on nyt Suomessa viisi kantajaa:
Naisten ensimmäiset etunimet
Adrina
Celene
Emma-Inkeri
Ennu
Indiana
Jelmiina
Jemi
Kamala
Letizia
Lilit
Lottie
Lyylia
Matylda
Miku
Raven
Rosine
Susma
Sysi
Taika-Kukka
Zea
Kyse ei aina ole välttämättä vauvojen saamista etunimistä.
Miesten ensimmäiset etunimet
Almar
Amen
Constantine
Edu
Eino-Aleksi
Fraser
Hiskias
Jaatu
Loisto
Lorian
Malvin
Matheos
Maxton
Mionel
Mobin
Octavio
Olivér
Riio
Saami
Susi
Ubbe
Zen
Tämä listaus koskee suomalaisten ensimmäisiä etunimiä, jotka tyypillisesti ovat myös kutsumanimiä. Esimerkiksi listan Octavio on tällä haavaa 10 suomalaisella pojalla tai miehellä, eli se on yhtä yleinen myös toisena, kolmantena tai neljäntenä etunimenä.
Kyse ei aina ole välttämättä vauvojen saamista nimistä. Esimerkiksi tytön nimenä Ennu esiintyy lähes joka vuosikymmenellä tilastohistoriassa jo 1900-luvulta alkaen – sisältäen muut kuin ensimmäiset etunimet sekä jo kuolleet kantajat. Nimeä on hyvin voitu muuttaa ja ottaa käyttöön aikuisuudessa.