Tällaiset hetket, Aino Seppo sanoo ja viittilöi ikkunaa Helsingin kaupunginteatterin kabinetissa. Keskustelutoveri näkee ikkunan takana vain kohmeisen Tokoinrannan ja koiranulkoiluttajan, joka taiteilee jäisellä iljanteella.
Aino näkee jotain muuta, koska sanoo:
– Onni syntyy vaikkapa tällaisista arkisista hetkisistä, kun valo läikähtää esiin pilven takaa. En usko pysyvään onnen tilaan. Uskon hetkiin.
Jo tuokion Aino on ylistänyt tavallista arkea, sen turvaa tuovia rutiineja ja ajoittaisia onnenpuuskia.
Aino on huoltanut kehoaan heti aamusta teatterin pilateksessa. Hän on verhoutunut mustaan villapaitaan, mustiin housuihin ja mustiin kenkiin. Tumma paksu tukka on kietaistu nutturalle.
Mustasta asustaan huolimatta Aino vaikuttaa läpeensä valoisalta, ihmiseltä, jonka lasi on tyhjänäkin täynnä. Häntä kuunnellessa pyyhkii haastattelulehtiöstä sellaiset kysymykset, kuin mikä on ollut elämäsi kauhein hetki tai miten selätät murheet.
Toki niitäkin sivutaan. Ainolla on ollut yllin kyllin surua. Hänen tyttäreltään Sonjalta löydettiin aivokasvain kymmenen vuotta sitten. Se leikattiin. Tyttö parani ja pääsi lopettamaan opintonsa teatterikorkeakoulussa. Aino ei välittäisi enää puhua koko asiasta.
– Se oli kauheaa aikaa, mutta siitä selvittiin, ja Sonja on jo pitkän aikaa mennyt elämässään eteenpäin.
Ainon vanhimman lapsen Saaran isä Turo Pajala menehtyi sairauskohtaukseen vain viisikymppisenä. Ainon puoliso Esko Salminen joutui toissa syksynä kuukaudeksi sairaalaan.
Aino on onnekseen kuitenkin huono murehtimaan. Esimerkki: kun tuttavapiirissä muistellaan vanhoja aikoja, hän ei juuri koskaan muista ikäviä asioita, vaikka yrittäisi.
– Ehkä se on minun selviytymiskeinoni. Mieleni toimii niin, etten jää kiinni huonoihin juttuihin.
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
