Ruotsalaisnäyttelijä Amanda Janssonilla, 33, on takana pitkä päivä. Hän on lentänyt Helsinkiin mainostamaan tähdittämäänsä Myrskyluodon Maija -elokuvaa. Illaksi olisi tarkoitus päästä kotiin Gävleen. Sitä ennen ehtii hörpätä teetä Hotelli AXin viihtyisässä ravintolassa Helsingin Jätkäsaaressa.
Amanda ei tuntenut Maijan tarinaa, kun häntä pyydettiin elokuvan koekuvauksiin.
– Ajattelin, että tarinan nimi kuulostaa aika tylsältä. Melkein vuoden kestäneen kuvausrupeaman aikana huomasin, että Maijan tarina onkin kaikkea muuta kuin tylsä. Maija elää Ahvenanmaan ulkosaaristossa 1850-luvulla, ja vaikka ympäristö ja olosuhteet ovat muuttuneet, ihmisenä oleminen erilaisine tunteineen oli samanlaista kuin tänä päivänä. Maijasta tuli kaunein rooli, jonka olen päässyt urallani tekemään.
Amanda on nähty suomalaisillekin tutuissa ruotsalaissarjoissa, kuten Ohuella langalla ja Aika on meidän. Myrskyluodon Maija on hänen ensimmäinen pääroolinsa elokuvassa. Tiina Lymin ohjaus kuvattiin Helsingissä, Turussa ja Ahvenanmaalla.
– Maijalla on syvä sisäinen maailma. Maijan tarina on tarina vahvasta naisesta, joka selviää monista vaikeuksista. Hän menettää lapsensa ja miehensä ja selviytyy sota-ajasta ulkosaariston vaikeissa oloissa. Hän jatkaa elämäänsä ja unelmointia eikä anna periksi. Maijaa voisi kutsua varhaiseksi feministiksi. Hän ei ehkä tiedä olevansa feministi, mutta on sitä uskaltamalla sanoa, mitä ajattelee ja tarvitsee.
Amanda Jansson löysi yhteyksiä itsestään ja Maijasta. Molemmat saavat voimaa asioista, joita eivät pysty näkemään.
© Niclas Mäkelä
Amanda Jansson ottaa matkoille mukaan kristalleja
Roolihahmonsa lailla Amanda saa voimansa luonnosta ja henkisyydestä.
– Sytytän joka ilta hyväntuoksuisen suitsukkeen, joka rauhoittaa minua. Matkoille otan mukaan muutaman kristallin, koska koen, että ne suojelevat ja vahvistavat minua. Maija ja minä saamme voimaa sellaisista asioista, joita emme välttämättä pysty näkemään, mutta jotka ympäröivät meitä.
Amanda kasvoi Uppsalan läänissä sijaitsevassa Skärplingen pikkukylässä, jossa on vain 700 asukasta.
– Olen tuntenut itseni näyttelijänä altavastaajaksi siksi, että tulen pikkukaupungista. Olen perheeni ja sukuni ainoa esiintyjä. Minun on ollut vaikea arvostaa itseäni, mutta vähitellen olen oppinut tuntemaan ylpeyttä taustastani. Ehkä olenkin tässä juuri siksi, että tulen pikkukaupungista.
Amanda nauttii edelleen rauhasta ja hiljaisuudesta, ja siksi hän on valinnut asuinpaikakseen Gävlen parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta.
– En halua asua tapahtumien keskipisteessä. Minulle on tärkeämpää elää paikassa, jossa tunnen olevani turvassa.
Amanda Jansson sanoo ruotsalaisten puhuvan usein asian vierestä siinä missä suomalaiset ovat suoria.
© Niclas Makela
Suomalaisessa kuvausryhmässä Amanda saattoi olla oma itsensä
Ruotsalaisnäyttelijä vaikuttui suomalaisten työilmapiiristä. Sen ansiosta hän pystyi olemaan kuvauksissa oma itsensä.
– Suomalaiset ovat suoria. Me ruotsalaiset puhumme usein asian vierestä ja ilmaisemme itseämme kierrellen. Suomessa saatoin sanoa ääneen, jos tunsin itseni surulliseksi, väsyneeksi tai ahdistuneeksi.
Turvallisen ilmapiirin ansiosta Amanda uskalsi heittäytyä, vaikka häntä jännitti.
– On haastavaa yrittää unohtaa ympärillä oleva kuvausryhmä. Synnytyskohtauksessa huusin ja näytin kauhealta. Vasta kohtauksen jälkeen tajusin, että ympärillä oli paljon ihmisiä. Onnistuin heittäytymään, koska tiesin, että minut otettaisiin vastaan.
Amanda viettää ison osan arjestaan kuvausreissuilla. Kotona hän haluaa nähdä perhettään ja ystäviään.
– Heistä on tullut minulle entistä tärkeämpiä, koska vietän paljon aikaa poissa kotoa. Minulla ei ole puolisoa tai lapsia, mutta minulla on kaksi kummilasta.
Vapaa-aikana Amanda käy kuntosalilla ja baareissa, tekee taidetta ja askartelee.
– Viime viikolla halusin nähdä Myrskyluodon Maijan trailerin elokuvateatterissa. Sitä ei näytetty, ja jouduin katsomaan toimintaelokuvan loppuun. Se oli surkein elokuva, jonka olen nähnyt. Onneksi teatterissa oli pehmeät penkit.
Miten päivä jatkuu tästä?
Menen hotellihuoneeseen pakkaamaan tavaroitani ja sitten lähden kohti lentokenttää. Lennän Arlandaan ja otan junan kotiin Gävleen.
Kotona menen mahdollisimman nopeasti sänkyyn. Nautin siitä, että voin viettää aikaa sängyssä ennen nukahtamista ristikoita tehden. Tällä alalla työskennellessä on vaikea pitää kiinni rutiineista, koska kuvauksia on aamulla, illalla ja joskus jopa yöllä.
Huomenna lähdemme ystäväni kanssa Tukholmaan katsomaan esitystä ja vietämme yön hotellissa. Siitä tulee hauskaa ja rentouttavaa.