Lähdin vuonna 2009 21-vuotiaana ensimmäiselle soolomatkalleni opiskeltuani vuoden Teatterikorkeakoulussa. Olin saanut teatterihistorian tunnilla idean lähteä Ateenaan katsomaan vanhoja amfiteattereita.
Ostin paperisen Euroopan kartan ja hyppäsin Tukholman-laivaan. Levitin kartan hytin lattialle ja rupesin ympyröimään kiinnostavia paikkoja.
Kuljin busseilla, junilla ja liftaamalla läpi Euroopan. Vietin öitä puistonpenkeillä ja uusien tuttavuuksien luona. Joinakin öinä en nukkunut lainkaan, kun yritin etsiä rekkakyytiä maasta toiseen.
Lue myös Kotiliesi.fi: Berliinin ravintolat, liikkeet ja museot – kirjailija Outi Pakkanen paljastaa vakiopaikkansa
Johannes Holopainen palasi takaisin karaokelavan luokse
Vietin erästä sunnuntaipäivää Berliinissä Mauerparkissa, kun siellä järjestetyn karaoketapahtuman energia alkoi vetää minua puoleensa. Olisin halunnut nousta amfiteatterin lavalle laulamaan, mutten uskaltanut.
Ehdin jo lähteä alueelta, mutta palasin takaisin, sillä en saanut karaokea mielestäni. Marssin lavan viereen seremoniamestarin luokse ja yritin herättää hänen huomionsa. Viittilöin kovasti, jotta hän näkisi, miten paljon halusin lavalle.
Lopulta hän pyysi minua vetämään päivän viimeisen biisin. Valitsin kappaleeksi Queenin We Are The Championsin. Lauloin sydämeni kyllyydestä ihanalle yleisölle, joka eli täysillä mukana.
Siinä hetkessä tunsin vahvasti lentäväni omilla siivilläni.
Lue myös: Yhden kysymyksen testi: tämän karaokesuosikkisi kertoo sinusta
Berliiniläinen karaokelava ei jättänyt Johannes Holopaista rauhaan. – Tämä kuva on muisto hetkestä, jolloin elämäni syttyi roihuamaan.
© Johannes Holopainen
Minulla oli mukanani äitini vanha filmikamera. Kaivoin sen taskustani ja kun olin lopettanut laulamisen, yleisö huomasi kameran, ja kaikki tempautuivat mukaan kuvaan.
Hymy nousee huulilleni aina katsoessani tätä kuvaa. Tunnen samat perhoset vatsanpohjassani ja sen mielettömän lentämisen riemun, kun jännityksestä huolimatta uskaltauduin laulamaan.
Silloin tuntui, että nyt elämä todella tapahtuu! Oivalsin, että elämä vastaa moninkertaisesti, kun rohkaistuu toteuttamaan unelmia ja kulkemaan pelkoja päin.
Reissun tarkoitus selvisi minulle vasta matkan päätteeksi. Päädyin amfiteattereita kierrettyäni pienelle salaiselle saarelle. Nousin viimeisenä iltana vuorelle ja katsellessani sieltä alas tajusin, että reissu oli oikeastaan ollut matka itseeni.”
Johannes Holopainen, 36, näyttelee Hevimpi reissu -elokuvassa, joka saa ensi-iltansa syksyllä.
