Näyttelijä Lauri Tanskanen yritti selvitä syövästään yksin, mutta epäonnistui: ”Minä olin aivan pihalla, ja Henna oli kartalla”

On syyskuu, vaikka näyttää siltä, ettei Helsinki siihen suostu. Töölönlahden kesäpuisto on tulvillaan kukkivia istutuksia. Keijunmekkoja, daalioita, pitkänhuiskeita auringonkukkia ja kaiken maailman kukintoja tunkee esiin monesta suunnasta. Mehiläisiä ja istutuksista kuvia ottavia kävelijöitä saa väistellä kaiken aikaa.

Näyttelijä, muusikko Lauri Tanskanen, 44, saapuu kesäpuistoon kietoutuneena paksuun neuleeseen.

– Minulla on vähän kylmä koko ajan. En tiedä, johtuuko se sairaudesta, mutta painoni on päässyt tippumaan. Pitäisi syödä enemmän, kun edessä on taas hoitosyksy.

Ensimmäisen hoidon hän tosin ehti saada jo edellisen viikon maanantaina.

Tanskasten perheessä jokainen päivä on juhlimisen arvoinen

Niin, sairaus. Lauri viittaa syöpään, joka löytyi suolistosta vuonna 2016. Jos haluaisi, syövän etäpesäkkeineen, leikkauksineen, elinajanennusteineen ja erilaisine hoitoineen voisi laskea täyttävän nyt kahdeksan vuotta.

Mutta Tanskasten perheessä sairauden ei ole annettu vallata kalenterista tummareunaista vuosipäivää. Nelihenkisessä perheessä sairauden löytymiskuukaudesta, syyskuusta, on tehty juhlakuu. Joka päivä juhlitaan. Jos ei muuta, niin lasten pehmolelujen syntymäpäiviä.

Edellisenä iltana perheen töölöläiskotiin oli kokoontunut yli 60 juhlijaa. Juhlat järjestettiin Laurin esikoiskirjan Minun sairaan kaunis elämäni julkaisun kunniaksi.

Kirja oli ilmestynyt jo muutama viikko aiemmin ja ehtinyt nousta äänikirjapalvelun kuunnelluimmaksi. Juhlia vietettiin vasta, kun Laurin puolison, näyttelijä Henna Tanskasen työt Tampereen teatterissa niin sallivat. Sillä:

– Onhan tuo koko kirja rakkauskirje Hennalle, ei siitä ole epäilystäkään, mies toteaa ja hipaisee kädellä partaansa.

Lauri Tanskasen titteliä on hankala asetella paikoilleen. Koulutukseltaan ja identiteetiltään hän on näyttelijä. Mutta hän on myös muusikko, isä ja puoliso.

Hän on myös esikoiskirjailija, jolle kustannustoimittajan ei tarvinnut arastella palautteen antamista.

– Esittelin itseni kertoen, että olen venäläisen viulupedagogian läpivalaisema.

Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella hän opiskeli aikana, jolloin opiskelijoita ei käsitelty silkkihansikkain.

– Kerroin myös, että olen valmiiksi niin rikki, ettei minua pysty palautteella enää hajottamaan.

Kirjeestä tulikin kokonainen kirja

Ensin oli kirje. Se kasvoi yli kaksikymmensivuiseksi. Lauri oli huomannut saavansa apua kahden suuren syöpäleikkauksen ja rajujen hoitojen aiheuttamaan oloon pitkään harrastamastaan taijista. Mies mietti, miten tietoa lajista voisi jakaa muillekin syöpäpotilaille ja otti yhteyttä opiskeluaikaiseen taiji-opettajaansa. Kirjeessä hän kertoi, mitä edellisinä vuosina oli tapahtunut.

Kirje kertoi mustasta kahdenkeskeisestä kuplasta, johon syövän löytyminen oli Laurin ja Hennan ajanut. Se kertoi kasvaimesta, maksaan levinneistä etäpesäkkeistä, sytostaattihoidoista ja niiden aiheuttamasta­ sietämättömän pahasta olosta.

– Kirjettä kirjoittaessani tajusin, miten silmiä avaavaa oli katsoa taaksepäin, käydä läpi, mitä kaikkea oli tapahtunut.

Sittemmin sama kirje päätyi luettavaksi Laurin ystävälle, näyttelijä Essi Hellénille, joka kuin sattuman oikusta työskentelee myös kustannusalalla. Ystävykset päätyivät syömään ravintolaan. Lauria jännitti.

– Minulla oli pieni etiäinen, että Essi saattaisi ehdottaa kirjaprojektia. Olimme kuitenkin jutelleet jo kaksi tuntia, eikä kysymystä kuulunut.

Myöhemmin selvisi, että myös ystävää oli jännittänyt kysyä, olisiko kokonaisen kirjan kirjoittaminen mahdollista.

– Hihkaisin heti, että olisi!

Sopimus allekirjoitettiin kaksi ja puoli vuotta sitten. Sen jälkeen tuli useita hoitojaksoja, jolloin kirjoittaminen ei ollut mahdollista.

Kirjan alussa nousujohteista uraa tekevä näyttelijämies piipahtaa kesken esityskiireiden paksusuolen tähystyksessä. Rutiinitoimenpide ei jää sellaiseksi.

Ensimmäisillä sivuilla esitellään myös iloinen tyttö ja iloinen poika, toisiinsa teatterikoulussa silmittömästi rakastunut pari. He kuulevat lääkärin vastaanotolla maailmaansa mullistavia uutisia.

Sairastumisen ja parisuhteen rinnalle Lauri nivoo näkymän lapsuutensa Savonlinnasta, jäljen jättäneistä alakoulun opettajista, tiiviistä, hullunrohkeasta poikaporukasta ja oopperajuhlien vaikutuksesta pikkupoikaan.

Laurilla ei ollut aikomuskaan tehdä nopeasti koottua sairaustarinaa.

– Minulla oli vahva ajatus siitä, että jos pystyn kirjoittamaan koko tarinan omalla tyylilläni näiden erilaisten näkökulmien varaan, en muuta vaadi.

Lue myös: Kun rankat syöpähoidot olivat ohi, tein ison päätöksen – ”Aiotko tieten tahtoen tappaa itsesi?”

Kun Lauri keskittyi selviämiseen, puoliso kävi läpi suurta kriisiä

Jo nyt Lauri on saanut runsaasti palautetta kirjoittamastaan. Ja lukemastaan, sillä äänikirjan lukee luonnollisesti näyttelijä Lauri Tanskanen. Erityisesti kiitosta on tullut siitä, että kirjailija kertoo sairauden vaikutuksesta parisuhteeseen.

– Pitkäkestoisen sairauden vaikutuksesta parisuhteeseen ei juurikaan puhuta.

Sillä vaikka sairaus asettikin Laurin ja Hennan kahdenkeskiseen kuplaan, oli myös kupla, jossa mies eli täysin yksin.

– Se käy niin helposti. Lähdin ikään kuin selviämään yksin, vaikka olimme tilanteessa kahdestaan.

Kun Lauri käpertyi itseensä ja keskittyi selviämiseen, puoliso kävi läpi suurta kriisiä. Hennan tehtäväksi jäi kannatella itsensä ja puolison lisäksi lapsia, perheen arkea ja käydä töissä. Vaimo osallistui lääkärikäynneille, oli mukana tutkimuksissa ja hoidoissa, kirjasi muistiin lääkärien lausumaa ja esitti lisäkysymyksiä.

– Minä olin aivan pihalla, ja Henna oli kartalla. Henna on ollut se, joka on vetänyt koko hommaa. En olisi tässä millään tasolla ilman häntä.

Puolisoiden kantaman, hyvin erilaisen kuorman paino kohosi niin raskaaksi, että se lopulta kaatoi sekä Laurin että Hennan maahan. Hennan rakkaudentunnustuksesta alkunsa saanut riita johti eroajatuksiin asti. Mutta se johti myös pitkille kävelyille Töölönlahden ympäri, puhumaan, kuuntelemaan ja jakamaan koettua.

Sillä jos syöpä on jotain Lauri Tanskaselle opettanut, on oppina ollut avun vastaanottaminen.

– On ihan turha vastata avuntarjouksiin, että kyllä minä pärjään. En pärjää. Jos ystävä tarjoutuu käymään puolestani kaupassa, siitä on minulle iso apu. Hänelle se on oletettavasti aika pieni homma.

– Sairaus on riisunut minusta turhaa ylpeyttä pois.

Laurilta kysytään usein, miten hän voi jaksaa kaiken keskellä. Hän kuitenkin ajattelee, että jokaisella meillä on omat taakkamme kannettavina.

– Kyllä minä tiedän, että vedän välillä aikamoisia hommia läpi. Mutta joku toinen elää parhaillaan tilanteessa, joka on hänelle aivan yhtä vaikea.

Lauri löytää asioista miltei aina koomisen puolen

Lauri nauraa paljon. Hän on hauska ihminen, jonka seurassa on helppo olla. Mies puhuu raskaistakin aiheista niin, ettei keskustelukumppanin ilme pysy aina vakavana.

– Rakastan naurua, olen rakastanut pienestä pitäen. Olen aina nauttinut siitä, kun ihmiset nauravat jollekin, mitä teen tai sanon.

Huumori on hänelle sitä, että on hauskaa ja kivaa.

– Nauraminen rikastuttaa elämää. En ajattele, että tässä sitä hoidellaan traumaa tai piilotellaan arkaa asiaa.

Asioista voi miltei aina löytää koomisenkin puolen. Jopa Syöpäklinikalla, jossa sekä Lauri, Henna että toisinaan saattajana oleva Laurin isä kuljettavat naurua mukanaan.

– Minusta on hienoa, kun kesken syvällisen keskustelun joku heittää hyvän läpän. Se, että nauran, ei tarkoita, etteikö voitaisi keskustella tosi rankoista aiheista. Molemmat puolet ovat elämässä joka tapauksessa kaiken aikaa läsnä.

Hymyn hyydyttää pelko

Sitten on tilanteita, joissa ei naurata yhtään. Sellaisiin liittyy usein kipu ja pahoinvointi. Syöpähoitojen myötä Laurin elämään on tullut myös hermosärky, joka vie miehen välillä sairaalaan.

– Tunnen todella voimakasta sympatiaa kaikkia kohtaan, jotka elävät kroonisen kivun kanssa. Kipu vaatii ihmiseltä aivan järkyttävän paljon. Se jäytää koko ajan ja vie kaiken huomion.

Hymyn hyydyttää myös pelko.

– Välillä minua on pelottanut niin paljon, ettei huumori ole ollut ensimmäinen, mikä on noussut esiin.

Pelko voi tulla vastaan esimerkiksi lääkärin vastaanotolla, kun kasvoille lävähtää äkillinen, uusi uutinen.

– Se tuntuu jotakuinkin fyysiseltä iskulta. Vartalossa se aiheuttaa puutumishetken. Pelko ottaa minut valtaansa. En tiedä, onko se niinkään kuolemanpelkoa kuin pelkoa siitä, mitä uutisesta seuraa. Mikä toimenpide, miten kivuliasta, mitä seuraavaksi?

Sitten miehen ääneen ja kasvoille nousee taas naurua.

– Joskus on pelkohommien kanssa käynyt niinkin, että kun pelkääminen on mennyt yli, tilanne on edennyt aivan hervottoman hysteeriseksi nauruksi.

Lue myös Kotiliesi.fi: Kulkeeko syöpä suvussa? Tietyt syövät ja sairastuminen nuorena voivat kertoa, että syöpä on perinnöllinen

Lauri rakastaa säpinää

Huumorin ohella asia, jota Lauri rakastaa, on säpinä. Tapahtua pitää, ja paljon.

– Siksi minä olen alallekin hakeutunut.

Aiemmin säpinä määritti koko elämää.

– Heittäydyin nuoruuden raivolla kaikkiin työtehtäviin. Olin yltiöpäinen. Vaihtuvat tuotannot saivat minut tuntemaan, ettei minkäänlaista arkea tarvinnut olla olemassakaan.

Viime aikoina säpinää elämään on tuonut Hautalehto-televisiosarja. Näyttelijälle kyse oli ensimmäisestä normaalituotannosta seitsemään vuoteen.

– Oli hillittömän hauskaa tehdä ihan tavallista näyttelijäntyötä. Pitkästä aikaa tapahtuvana se oli nautinto. Jo aamuisin matkalla kuvauspaikalle minut valtasi kupliva fiilis. Tunsin vahvasti olevani elossa.

Aktiivisuus on periytynyt myös tyttärille.

– Ne on säpinätyyppejä myös, isä hihkaisee ja kertoo, miten Lila, 11, soittaa viulua ja Vilma, 8, trumpettia.

Sytostaattihoitojen aikana syntyi kappale

Entä mitä Lauri aloittaa seuraavaksi?

– Minulla on aika monta muotoa tehdä asioita. Uskon, että kirjoittaminen on tullut elämääni jäädäkseen.

Kirjaa kirjoittaessa on syntynyt myös lauluaihioita ja jotain valmistakin.

– Materiaalia on kertynyt niin paljon, että odotan pääseväni sukeltavani musan maailmaan. Se on ihana paikka sekin.

Tällä hetkellä pianon ja kitaran ääressä syntyy lähinnä pop-musiikkia. Julkaisua Lauri kaavailee ensi vuodelle.

– Musiikin tekemisestä tulee aina hyvä olo.

Tapaamisen jälkeen puhelin kilahtaa. Lauri on lähettänyt linkin tekemäänsä kappaleeseen Pidetään juhlat. Sytostaattihoitojen aikana syntynyt kappale alkaa sanoin:

Tänään pidetään juhlat

meidän elämällemme

ei enempää eikä vähempää kuin meille kaikille.

Tanskasten perheessä syyskuu on juhlakuu.