Harjoittelen kuvassa Partasuumiehet-esitystä ystäväni ja lapseni kummitädin, näyttelijä Niina Hosiasluoman kanssa. Olin juuri saanut lapseni Rorin. Hän ei viihtynyt lattialla, vaan halusi nähdä naamamme koko ajan. Nostimme sitterin pöydälle.
Tämä kuva on huvittava, mutta samalla todenmukainen kuva freelancernäyttelijän arjesta, jossa työ ja perhe-elämä kietoutuvat yhteen ihanaksi sotkuksi.
Olen kuvassa 33-vuotias. Äidiksi tulemiseen liittyi ristiriitaisia tunteita. En halunnut mitään muuta kuin olla lapsen kanssa, mutta samalla minusta tuntui, etten pääse enää koskaan tekemään mitään muuta.
Lue Kotiliesi.fi: Lasten poismuutto voi olla kriisi parisuhteelle – näin selviät
– Kuvanottohetkestä on yli 20 vuotta. Mihin ihmeeseen aika oikein meni, ja mitä jäi käteen? Tajuan yhä selvemmin, miten arvokasta on elää tässä hetkessä, oli se hetki millainen tahansa, Minna Kivelä (oik.) sanoo.
Muistan yhden lämpimän elokuisen illan, kun istuin kotona hikisellä nahkasohvalla imettämässä. Avonaisesta ikkunasta kantautui iloisia ääniä. Tuntui, että kaikki muut ovat terasseilla nauramassa ja minun loppuelämäni tulisi olemaan vain lapsen hoitamista.
Siinä hetkessä tunne oli todellinen, vaikka kuulostaakin nyt älyttömältä. Sen jälkeen olen saanut tehdä vaikka mitä ja lapselle on järjestynyt hoitopaikkoja. En ole joutunut kieltäytymään perheasioiden vuoksi oikeastaan mistään työjutuista.
Minna Kivelä koki suuren muutoksen
Rori täyttää kohta 22. Olin lomalla Espanjassa, kun hän laittoi minulle viestin, että oli käynyt katsomassa yhtä asuntoa. Reissuni aikana hän ilmoitti saaneensa asunnon ja muuttavansa pian.
Mietin, että mitä hittoa, olen viikon Espanjassa, ja sinä aikana lapsi ehtii muuttaa omilleen.
Kun muuttopäivä sitten koitti, hän otti tavaransa ja lähti. Siinä ei ollut lännen elokuvien dramatiikkaa. Hän heilautti kättään ja sanoi moikka. Hän unohti puolet tavaroistaan ja oli jo matkalla pakettiautoon, kun huusin perään, että hammasharjasi on vielä täällä vessassa ja kenkäsi eteisessä.
Sinitarrat jäivät seiniin ja kaapinovet auki. Minua tietysti itketti. Yhtäkkiä viereltäni tempaistiin irti joku, joka oli ollut siinä aina. Kun saimme huoneen remontoitua ja kalustettua uudelleen, tyhjä huone ei aiheuttanut enää yhtä haikeita tunteita.”
Minna Kivelä, 55, kirjoitti äskettäin ilmestyneen Tuula ja Pirkko Fugessa -kirja yhdessä Ria Katajan kanssa. Hän on mukana Krapin kesäteatterin Tuplakupla-farssikomediassa.
