Terve terve. Onko minua jo kaivattu? Markku Arolla on urheilupaita päällä, sortsit jalassa ja hymy herkässä. Hän on tuttu näky Nilsiässä Tahkon golfklubilla, ja moikkaajia riittää. Vapaa-ajan asunto sijaitsee vain parin kilometrin päässä kentältä, ja iskelmälaulaja tulee paikalle suoraan ruohonleikkuuhommista.
Kalenterin mukaan edessä on perinteinen kesä. Markku kiertää Suomea Diesel-yhtyeensä kanssa, kuten kymmeninä aiempinakin vuosina. Yleisö haluaa kuulla suosikkilaulajan hitit. Käyn uudelleen eiliseen kajahtaa jälleen monella tanssilavalla.
Markku on täyttänyt 74 vuotta, ja moni on kehottanut häntä vähentämään vauhtia. On kyselty, eikö kannattaisi keskittyä esimerkiksi mökkielämään ja golfiin, jäädä jo oikeasti eläkkeelle.
Golf on Markun mielestä kivaa, ja hän on ollut pelissä onnekaskin, tehnyt esimerkiksi useamman hole in one -lyönnin. Hän nauttii pelistä, mutta elämän sisällöksi se ei riitä.
”En halua lopettaa laulamista. Esiintyminen on minulle elämäntapa ja intohimo. Ehkä olen työnarkomaani, mutta tykkään tästä. Laulu ja musiikki pitävät minut koossa.”
Vihdoin se oikea
Musiikin lisäksi rakkaus on Markun mielestä parasta elämässä. Hän ei ole ollut koskaan pitkiä aikoja yksin. Nyt hän elää neljättä avioliittoaan, jonka hän solmi vuonna 2012. Vaimo Satu on 25 vuotta miestään nuorempi terveydenhuollon ammattilainen. Hän on tiiviisti työelämässä ja tottunut siihen, että työ ja liikunta vievät aviomiestä.
Edellisten vaimojensa kanssa Markku poseerasi useinkin lehtien palstoilla, mutta nykyistä puolisoa ei ole nähty julkisuudessa. Vaimo haluaa säilyttää yksityisyytensä. Markku arvostaa päätöstä.
”Olemme onnellisia näin. Elämäni on kaikin puolin rauhallisempaa kuin nuorempana. Ehkä neljäs kerta on sanonut toden.”
Markku ja Satu ovat pitäneet yhtä jo yli kymmenen vuotta, ja se on Markun suhdehistoriassa pitkä aika.
”Ihastuin Satuun koska hän on niin pirteä ja luonnollinen. Hän on avoin, lempeä ja rehellinen. Meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja yhtä iloinen elämänasenne.”
Odotukset perheestä
Markku myöntää harkinneensa tätä liittoa tarkemmin kuin edellisiään ja pohtineensa aluksi myös pariskunnan ikäeroa – että rohkeneeko kuusikymppisenä alle nelikymppisen matkaan.
Odotukset perheestä olivat eri-ikäisillä erilaiset. Markulla on kolme aikuista poikaa ja yksi tytär edellisistä liitoistaan, vaimolla ei ole omia lapsia.
”Lapsiasiasta keskusteltiin kyllä, ja vaimo on hyväksynyt kantani. Olen ajoittain kantanut huonoa omaatuntoa, koska en ole ehtinyt olla kylliksi lasteni elämässä. He ovat rakkaita minulle, ja minulla on hyvät välit heidän kanssaan, mutta en halunnut enää isäksi. Mennyttä ei voi muuttaa, ja näin on hyvä.”
Markulla ja Satu-vaimolla on kaksi kotia. Virallisesti he asuvat vuokra-asunnossa Nokialla, mutta pääpaikka on vapaa-ajan talo Tahkolla Kuopiossa.
© Matias Honkamaa
Nykyisessä liitossaan Markku arvostaa hyvää yhdessäoloa, luottamusta ja ystävyyttä. Vuosien myötä hän sanoo oppineensa rakkaudesta ainakin sen, että rakkaus ja intohimo ovat eri asioita.
”Rakkaus tarkoittaa nyt entistä enemmän uskollista ystävyyttä ja toisen kunnioittamista. Nuorena ryntäsin herkästi intohimon perään, enkä osannut riittävästi arvostaa oikeaa rakkautta. Kestävään rakkauteen kuuluu läheisyys ja se, että toisesta pidetään huolta.”
Ei tullut pappia
Markku syntyi Mouhijärvellä Pirkanmaalla ja kasvoi Nokialla työläisperheessä. Tuolloin hänen sukunimensä oli Puputti.
”Lapsena ajattelin, että minusta voisi tulla pappi. Valkeat kaulukset olivat hienot, ja ihmiset näyttivät kuuntelevan papin puhetta ja laulua.”
Erityisen uskovainen Markku ei ole koskaan ollut.
”Minulla on henkinen näkemykseni, jota ikääntyminenkään ei ole muuttanut. Mielestäni Jumala on luonnossa ja joka paikassa, enkä aio vanhana rukoilla sen enempää kuin nuorenakaan.”
Erityisiä urahaaveita Markulla ei ollut ennen teini-ikää.
”Vähitellen musiikki kiinnosti enemmän kuin koulu. Ihailin Beatlesia, Italian iskelmäsankareita ja Tom Jonesia. Olin ehkä 13-vuotias, kun päätin, että laulu on minun juttuni.”
Koulu jäi keskikouluun, ja Markku sai vähitellen mahdollisuuksia esiintyä eri tilaisuuksissa. Hän meni teinipoikana rohkeasti tamperelaisen viihdevaikuttajan puheille, osallistui 16-vuotiaana iskelmälaulukisaan ja pääsi Toivo Kärjen luo koelauluun. Sitten hän muutti Helsinkiin, otti laulutunteja ja teki töitä rakennuksilla.
Sukunimi piti muuttaa
Kun hän oli koelaulussa Toivo Kärjen luona, mestari piti hänen äänestään, mutta ei karjalaisesta nimestä. Se ei ollut riittävän myyvä. Kärki kutsui avukseen viereisessä huoneessa istuneen sanoittaja Tuula Valkaman. Tämä sanoi, että puhelinluettelosta niitä nimiä löytyy, ja ehdotti, että miten olisi Aro.
”Nykyään olen luontevasti sekä Aro että Puputti, molemmat ovat laulajia ja vuosien aikana ne ovat sekoittuneet toisiinsa.”
Markku Aron ensimmäinen levy oli heti hitti: Käyn uudelleen eiliseen, sen minkä tein, taas teen…
Kyseessä on brittiläisen Engelbert Humperdinckin tunnetuksi tekemä kappale Les Bicyclettes de Belsize, jonka 18-vuotias Markku Aro lauloi suomeksi vuonna 1968. Sanat ovat Juha Vainion.
”Yritin käyttää koko kehoani, olla vahva ja kuulostaa vanhemmalta kuin olin.”
Kappale nousi nopeasti listoille, ja siitä seurasi hittinälkä.
”Minulla oli kova halu menestyä. Siihen aikaan tehtiin paljon käännösiskelmiä. Kuuntelin ulkomaisia asemia ja ehdotin kappaleita. Ala oli niin erilainen silloin”, hän muistelee.
Eläköitymistä Markku ei suunnittele. ”En olisi enää sama ihminen, jos joutuisin lopettamaan laulamisen. ”
© Matias Honkamaa
Ne naiset, naiset
Suosio tuli hyvinkin nopeasti, ja nuori poika meni vähän sekaisin. Uusi poptähti poseerasi Suosikki-lehden kannessa ilman paitaa, ja ihailijoita riitti.
Markku muistelee naureskellen, että olisi voinut hurvitella kuinka paljon vain, naisseurasta ei ollut pulaa.
”Melko rauhallisesti silti keikkailin. Ei minulla ollut morsiamia joka kylällä, vaikka olen aina ollut herkkä heittäytymään.”
Ensimmäiseen vaimoonsa, juristiksi opiskelevaan Annukka Järviseen Markku ihastui levy-yhtiön juhlissa. Pariskunta oli naimisissa viisi vuotta ja heille syntyi kaksi poikaa.
Avioliitto päättyi eroon, koska molemmilla oli omat työnsä ja kiinnostuksen kohteensa. Eikä tilannetta parantanut sekään, että Markku oli ehtinyt jo liiton aikana iskeä silmänsä brittiläissingaporelaiseen laulajaan Nisa Sorayaan.
Nisa ja Markku myös esiintyivät yhdessä, mutta pari ei koskaan mennyt naimisiin eivätkä he virallisesti seurustelleetkaan. ”Salasuhde” sopi mainiosti myös levy-yhtiöille sekä medialle, ja suhteen käänteistä riitti raportoitavaa. Pian rakkaus kuitenkin päättyi, kun Markku alkoi tapailla tulevaa vaimoaan, Miss Suomen perintöprinsessa Asta Seppälää.
Uskon onnemme salaisuuden olevan ystävyydessä. Siinä, että me todellakin olemme toistemme parhaat ystävät, Markku kuvaili Seura-lehden artikkelissa 1980-luvulla.
Nyt Markku sanoo, että liitto Astan kanssa oli monin tavoin hyvää aikaa. Pariskunnalle syntyi poika, ja perheonnea kesti peräti 14 vuotta.
”Saattoi olla, että erosimme liiankin helposti. Minä olin suhteen paha poika, olin uskoton ja se oli suuri virhe”, Markku pohtii nyt.
Myös seuraavan vaimon, Saga Puurtisen, kanssa liitto päättyi eroon muutamassa vuodessa. Tästäkin liitosta Markulla on lapsi, nyt jo parikymppinen tytär.
Lue myös Kotiliesi.fi: Lea Laven katuu, ettei tehnyt sovintoa elämänsä rakkauden kanssa
Mennyt on mennyt
”Montakin päivää elämästäni voisin vaihtaa pois. Varmasti olen tehnyt monia vääriä valintoja. Tällä kokemuksella olisin viisaampi, mutta tapahtunut mikä tapahtunut. Kun asialle ei voi mitään, ei sitä kannata surkutella.”
Markku sanoo, että parisuhde on haastava laji. Se vaatii sitoutumista.
”Olen oppinut, että sitoutuminen on vaikeaa, eikä ole hyväksi toimia liian nopeasti.”
Markku on miettinyt, että ehkä toistuva uskottomuus ja uuden kumppanin kiihkeä hakeminen ovat johtuneet paitsi kiihkeästä keikkaelämästä myös omasta sisäisestä levottomuudesta ja epävarmuudesta. Mutta ei hän halua itseään syytellä tai surkutella. Asiat eivät vatvomalla parane.
”Aika ja ikä ovat auttaneet. Tähän on elämä kuljettanut, ja kuljettaa yhä. Minulla on hirveän himmeät taustapeilit, ei niihin kannata liikoja vilkuilla. Eteenpäin näkymä on aina ollut hyvä. Tuulilasi on puhdas ja kirkas.”
Avioerot olivat raskaita, mutta toden teolla elämä säikäytti hänet muutama vuosi sitten.
Terveyshuolia
Helmikuussa 2023 Markku oli esiintymässä Pieksämäellä, kun maailma tuntui pysähtyvän. Keuhkoissa ahdisti ja hänen oli vaikea jatkaa laulamista. Oli pakko levätä kesken keikan, happea ei riittänyt eikä ääni kulkenut.
Ongelmat olivat alkaneet jo loppuvuodesta 2021. Lihaskivut olivat todella kovia, niskaa, selkää ja jalkoja särki. Siihen asti Markku oli ollut terve. Hän on aina liikkunut paljon, pelannut tennistä, golfannut ja hiihtänyt.
”Vaikeimpina aamuina en päässyt kunnolla vuoteesta ylös, ja jouduin suunnilleen konttaamaan vessaan. Kipulääkkeet auttoivat hetken, mutta tekivät tokkuraisen olon, eikä mitään syytä jäykkyydelle ja kivuille löydetty.”
Lopulta diagnoosiksi paljastui lihasreuma. Sitä on hoidettu kortisonilla, mutta sivuvaikutuksina kehoon kerääntyi nestettä ja verenpaine kohosi. Enimmäkseen kivut ovat pysyneet kurissa, ja Markku on pystynyt esiintymään. Toisinaan hän joutui selittelemään yleisölleen, että pönäkkyys ja turvotus eivät johdu huonoista elämäntavoista.
Terveyshuolia pahensi vielä korona, jonka jälkivaivaksi jäi pitkään jatkunut happivaje. Pieksämäen lavalla tuolloin reilu vuosi sitten Markku epäili jo, että laulaminen loppui siihen.
”Ajattelin, että tämä voi olla viimeinen keikkani, mutta vedän tämän loppuun, kävi miten kävi.”
Unelmia, pieniä ja isoja
Onneksi tuon pysäyttävän illan jälkeen on tullut jo monia hyviä keikkoja.
”Laulu on kulkenut, ja nyt hoito on aika kohdillaan. Kortisonia en ole vähään aikaan saanut ja muutakin lääkitystä on voitu pienentää. Tasapainoa etsitään koko ajan, mutta periaatteessa voin oikein hyvin.”
Markku pelaa golfia, sauvakävelee ja haaveilee, että pystyy aloittamaan uudelleen myös tenniksen pelaamisen.
Monilla viihdealan ikätovereilla on ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta Markun ei ole tarvinnut raitistua.
© Matias Honkamaa
Unelmia hänellä riittää muutenkin, pieniä ja isoja.
”Olen kova poika unelmoimaan. Keikoilla haaveilen hetkistä puusaunan lauteilla, ja kotona Nokialla tai Tahkolla unelmoin vaikka siitä, kuinka voisin vielä joskus laulaa ison orkesterin säestyksellä Frank Sinatran kappaleita.”
Laulu on työ ja ilo
Markku sanoo, että häntä ei ole koskaan erityisesti valmennettu julkisuuteen tai esiintymiseen. Silti hän on pärjännyt ilman suuria kolhuja.
”Olen aina yrittänyt vain olla oma itseni. Ajattelen, että hymy ei maksa mitään. Elämä on helpompaa, kun on ystävällinen muille.”
Hän sanoo näkevänsä selvemmin hyvät asiat ja sivuuttavansa ikävyydet.
”En tiedä, mistä olen perinyt positiivisuuden. Edesmennyt veljeni oli pessimistisempi kuin minä, joten ei se pelkästään geeneistä ole.”
Markku pyrkii olemaan hyvä ihminen. Hän ei ole tietoisesti tehnyt kenellekään pahaa, ja iän myötä hän on opetellut myös kärsivällisyyttä.
”Olen pitkämielisempi ja rauhallisempi kuin nuorena. Käämit eivät pala yhtä helposti, ja osaan suhtautua asioihin realistisemmin. Enää ei ole kiire mihinkään.”
Sen sijaan suhde työhön ei ole muuttunut.
”En ole erityisesti tavoitellut mitään. Olen pyrkinyt tekemään työni mahdollisimman hyvin. Olen tinkimätön laadun suhteen, ja se on tuonut myös menestystä.”
Hän sanoo olevansa yleisön kiitollinen palvelija.
”Joka kerta, kun laulan yleisön edessä, siinä on vahva lataus. Joka kerta minulle tulee hyvä mieli.”
Tärkeitä eivät ole aplodit, vaan tunne.
”On upeaa tuntea, että yleisö nauttii.”
Juttu on julkaistu Vivassa 7/2024.
Markku Aro, 74
Syntyi: 1950 Mouhijärvellä.
Perhe: Vaimo Satu sekä neljä aikuista lasta, kaksi lapsenlasta.
Koti: Nokialla, vapaa-ajan asunto Tahkolla Nilsiässä.
Työ: Muusikko. Kesällä esiintymisiä Diesel-yhtyeen kanssa eri puolilla Suomea. Ensi keväänä Yhdessä osa 2 -konserttikiertue Kai Hyttisen, Lea Lavenin ja Marion Rungin kanssa. Tomi Lindblomin kirja Markku Aro – Käyn uudelleen eiliseen ilmestyi viime vuonna.
