Yrittäjä Nina Mikkosella on ollut elämässään haasteita. Nyt hän haluaa auttaa muita, jotka kamppailevat ylipainon ja surun kanssa. Hän on muun muassa vastikään lanseerannut oman nettivalmennuksen.
– Olen oppinut, että ei kannata luovuttaa. Vaikka juuri nyt tuntuisi siltä, että energia ei riitä liikunnan harrastamiseen, tilanne voi muuttua.
Millainen on ihonhoidon rutiinisi?
Aamuisin huuhtelen kasvoni mahdollisimman kylmällä vedellä. Se saa viimeisetkin unen rippeet kaikkoamaan silmistäni. Sitten levitän silmänympärysvoiteen ja retinolivoiteen, jonka päälle laitan kosteuttavan päivävoiteen ja sään vaatiessa vielä aurinkosuojavoiteen.
Aiemmin pesin kasvoni saippualla, minkä jälkeen sivelin ihoni kasvovedellä. Levitin kosteusvoidetta vain, jos muistin.
Käsieni iho alkoi halkeilla, ja kaulan ja kasvojen alue oli niin kuiva, että pelkkä vedellä peseminen kirveli ja sai ihoni näyttämään siltä kuin sitä olisi roimittu nokkosilla.
Muutama vuosi sitten ryhdistäydyin. Lääkäri määräsi vartalovoidetta, jota käytän suihkun jälkeen. Toisinaan levitän kasvoilleni myös itseruskettavaa, joka antaa kevyen päivityksen.
Tämä kuva on 2000-luvun alusta. – Pitkän tukan sai kätevästi kiinni, ja siihen sai tehtyä erilaisia kampauksia.
Miten meikkaat?
Haluan olla huoliteltu. Perusmeikki koostuu värivoiteesta, luomiväristä, ripsiväristä, poskipunasta sekä huulipunasta tai -kiillosta. Silloinkin, kun puolisoni sairastui ja elämäni muuttui todella rankaksi, meikkasin lähes päivittäin.
En halunnut muuttua nukkavieruksi vaan pidin naiseudestani kiinni. Halusin siten viestiä myös pojilleni, että äiti ei ole luovuttamassa.
Miten suhtauduit ulkonäköösi nuorempana, entä nyt?
Nuorena olin hyvin epävarma. Haaveilin siitä, että olisin jonkun mielestä maailman kaunein. Silloin en vielä käsittänyt, että kauneus ei kumpua vain ulkoisista tekijöistä.
Vuonna 1985 hiuksissa oli punertava sävy ja kiharat.
Täytän heinäkuussa 60 vuotta. Kaikkien elämänvaiheitteni jälkeen toivoisin olevani niin jalostunut, ettei ulkonäkö olisi tärkeää.
Näin ei kuitenkaan ole. Vanheneminen on surullista, sillä sieluni käy rippikoulua ja vastustaa kehoni rapistumista.
Toki ymmärrän, että kelloa ei voi kääntää taaksepäin, ja olen itselleni armollisempi kuin nuorempana.
Miten hiustyylisi on vaihdellut vuosien varrella?
Nuorena kokeilin eri tyylejä. Olin toisinaan blondi ja sitten taas punapää. Nykyään viihdyn ruskean eri sävyissä, puolipitkässä mallissa.
Nina on koulutukseltaan kampaajamestari. Hän on testaillut erilaisia tyylejä omassa tukassaan.
Mitkä ovat hyvinvointisi kulmakivet?
Kun jaksan, liikun luonnossa tai käyn kuntosalilla. Olen sairastanut vuodesta 2013 lähtien keskivaikeaa masennusta, minkä vuoksi en pysty nukkumaan riittävästi. Tällä hetkellä nukun 2–5 tuntia yössä.
Unettomuus on peilikuvan vihollinen: kasvot ovat turvoksissa, silmät punoittavat ja pupillit ovat kuin nuppineulan kärjet. Keho on ylivirittynyt, vaikka se on väsynyt. Hyvin nukutun yön jälkeen on voittajafiilis! On ilo herätä virkeänä ja tuntea voivansa siirtää vuoria.
Työni on pieninä palasina maailmalla. Siksi minun on vaikea pitää kiinni ruokailurytmistä. Aloitan arkiaamut kaurapuurolla, jossa on marjoja ja raejuustoa. Sillä pärjään pitkälle.
Kärsin paksusuolen umpipussitulehduksesta ja siksi välttelen vaikeasti sulavia ruoka-aineita.
