Ninasta, 54, tuli puolisonsa omaishoitaja pakosta ja rakkaudesta: ”Olen ajatellut, että en minä tätä halunnut”

Omaishoitajan ajanlasku on ihan omanlaisensa. Nina Suursalmen, 54, päivät rytmittyvät sen mukaan, millaista apua hänen puolisonsa, Parkinsonin tautia sairastava Timo Suursalmi, 81, tarvitsee.

Aamutoimet vievät aikaa, sillä aamuisin taudin aiheuttama jäykkyys on pahinta. Sängystä nousemisen lisäksi Timo tarvitsee apua kaikissa muissakin päivittäisissä toimissa. Kuusi kertaa päivässä Nina annostelee miehensä lääkkeet, kaik­kiaan kolmisenkymmentä tablettia.

Aamiaisen pari syö yhdessä, samoin lounaan, päivällisen ja iltapalan. Niiden välissä Helsingin kaupungilla tietojärjestelmien parissa työskentelevä Nina tekee omat työnsä.

– Onneksi on etätyömahdollisuus! Työmatkat Kirkkonummelta Helsinkiin ja takaisin veisivät joka päivä ainakin pari tuntia, eikä Timo pärjää täällä itsekseen, Nina sanoo.

Kotiin on hankittu kaikki tarvittavat apuvälineet sairaalasänkyä myöten, mutta apuvälineet eivät korvaa ihmistä.

Parin kuukauden tuntemisen jälkeen kihloihin

Nina ja Timo tapasivat toisensa ravintolassa keväällä 2000. Kohtaaminen oli Ninan mukaan niin järisyttävä, että se muutti kummankin elämän suunnan. Kihloihin he menivät saman vuoden kesäkuussa. Helsingin Sanomiin pantiin ilmoitus, että ”kirjastotäti ja toimeton mies menivät kihloihin”. Häitä vietettiin jo heinäkuussa.

– Ei sitä vetovoimaa oikein osaa edes selittää. Aloimme systemaattisesti rakentaa yhteistä elämää, Nina kertoo.

Siitä lähtien parilla on ollut aina jokin projekti meneillään.

Ensin rakennettiin talo Kirkkonummelle. Sitten alettiin puhua lapsen hankkimisesta. Tuolloin Timo oli jo liki kuusikymppinen, töiden ohella opiskeleva Nina hieman yli kolmekymmentä.

Alec syntyi syksyllä 2002, ja Nina teki liiketalouden gradun äitiyslomallaan. Sen jälkeen hankittiin kesäpaikka Võrumaalta, Etelä-Virosta. Siellä Timo korjasi vanhan talon, jossa perhe vietti kesälomat aina viime vuoteen asti.