”Minulla on takanani neljä pidempää suhdetta ja aika paljon irto- ja yhden yön suhteita. Niissä kaikissa on jossain määrin ollut ongelmana, että olen usein suostunut seksiin painostettuna tai miellyttääkseni. Se on tuntunut pahalta ja likaiselta. Likainen olo on myös liittynyt päihteisiin ja siihen, että kuvittelin niiden vaikutuksen alaisena haluavani seksiä.
Jos seksissä ei ole ole mukana tunnetta, minulle tulee herkästi hyväksikäytetty olo. Minut raiskattiin, kun olin 16-vuotias, mikä osaltaan voi vaikuttaa taustalla. Kuitenkin jo ennen raiskauskokemusta ihmettelin ystäviäni, jotka irtosuhteiden jälkeen hehkuttivat, että ihanaa, kun oli taas saatu. En ymmärtänyt, mikä tuntemattoman kanssa harrastetussa seksissä muka oli niin ihanaa.
Kaksi vuotta sitten viimeisin parisuhteeni päättyi. Sen jälkeen koin henkisen heräämisen. Pääsin myös irti päihdeaddiktioistani. Ymmärsin, miten paljon olen seksisuhteissani kärsinyt tunnesiteen puuttumisesta. Tiesin, mikä on demiseksuaali ja ymmärsin itse olevani sellainen. Minulle on tärkeää tuntea ihminen ja kokea hänen kanssaan henkistä yhteyttä ennen kuin voin harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Mikä on demiseksuaali?
Kun tämän tajusin, en enää voi kuvitella irtosuhteita tai muutakaan seksiä, jossa kaikki palaset eivät ole kohdallaan. Olen nyt ollut puolitoista vuotta harrastamatta seksiä ja aion olla niin pitkään kunnes kohtaan sen oikean. Minulla on vahva tunne, että hän on jossakin, ja kun aika on kypsä, hän tulee luokseni. Ehkä se tapahtuu tässä elämässä, ehkä seuraavassa. Aion odottaa niin kauan kun tarvitsee, vaikka siihen seuraavaan elämään asti.
Ja kun kohtaamme, edessäni on elämäni eka kerta oikeasti. Ajatus siitä jännittää, ja odotus tuntuu ihanalle. Olen nyt sinut traumojeni kanssa ja sitä kautta levollinen odotuksessani. Tiedän, että minulla tulee olemaan turvallinen olo sillä hetkellä, olenhan ihmisen kanssa, jonka tunnen ja joka ei painosta minua mihinkään.
Hänen kanssaan seksi ei välttämättä ole jokapäiväistä, vaan tapahtuu silloin, kun molemmilla on se tunne. Ennen kaikkea seksimme ei ole vain kehollista aktia, vaan energioiden kohtaamista.
Ja jos sanon ei, hän kunnioittaa sitä. En halua, että minusta halutaan mitään, mikä ei ole tasapainossa energiani kanssa. Sellaista olen joutunut kokemaan ihan riittävästi elämässäni. Olen esimerkiksi toistuvasti ollut suhteessa seksiaddiktin kanssa ja suostunut usein seksiin sillä ajatuksella, että minun täytyy tehdä niin, olenhan hänen tyttöystävänsä. Ne suhteet ovat varmasti olleet tärkeitä oppimistarkoituksessa, mutta en missään nimessä halua sellaista enää.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Puolison sairaus voi aiheuttaa kriisin parisuhteeseen – näin asiantuntija tukee parisuhdetta
Sen sijaan että pohtii, millaista seksi uuden kumppanin kanssa on, kannattaa pohtia, millaisen tunteen kanssa haluaa sen tapahtuvan, sanoo seksuaaliterapeutti.
© iStock
Amorin Oy:n toimitusjohtaja ja erityistason seksuaaliterapeutti Susanna Alhonkoski kommentoi:
”Miellyttämisen tarve on erityisen haastavaa seksissä. Silloin tulee herkästi rikottua omia rajoja ymmärtämättä sitä edes itse. Tässä tapauksessa rajoja on rikottu valtavan monin eri tavoin – omasta sekä muiden toimesta. Traumakokemukset, kuten raiskaus, vaikuttavat tavalla tai toisella omaan seksuaalisuuteen.
Seksissä yleensäkin turvallisuuden tunne on äärettömän tärkeää. On voitava kokea olevansa turvassa, jotta voi luottaa, nauttia ja heittäytyä. Seksissä ollaan aina haavoittuvassa asemassa, auki toiselle.
Ihanaa, että tässä tarinassa omien toiveiden ja tarpeiden äärelle on pysähdytty ja valinnat on opittu tekemään niistä käsin. Joskus odotuksia uutta ensimmäistä kertaa voi kasautua jopa liikaa, varsinkin jos odotukset kumpuavat median luomasta ihannekuvastosta, jossa kaikki on täydellistä ja orgasmi saadaan samaan aikaan.
Mutta jos odotukset nousevat itsensä ja kumppanin kuuntelemisesta, arvostuksen ja kunnioituksen tunteesta sekä tässä tapauksessa kohtaavasta energiasta käsin, ollaan hyvällä tiellä. Sen sijaan, että pohtii, millaista seksi tulee uuden ihmisen kanssa olemaan, kannattaa pohtia, millaisen tunteen kanssa haluaa sen tapahtuvan.”
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 25-26/2024.
