Sarjassa tunnetut henkilöt pohtivat elämäänsä erilaisten vastaparien kautta.
Rohkeus – pelko: ”Menestyksen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset”
”Joskus jopa vähän pelkään omaa hurjapäisyyttäni. Olen antanut intohimon johtaa kulkuani, ja toistaiseksi rohkeat ratkaisut ovat johtaneet minua hyvään suuntaan. Saadessani neljätoistavuotiaana ensimmäisen roolin Kokkolan kaupunginteatterissa olin hirveän arka ja ujo. Teatteri on merkillinen heimokulttuuri. Aikuisnäyttelijät ottivat minut mukaan tasavertaisena tekijänä ja samalla katsoivat vähän perääni. Tunsin, etten ollut yksin. Siitä jäi vahva kipinä.
Se leimahti liekkiin, kun lukiolaisena pääsin seuraamaan Teatterikorkeakoulun opetustuntia. Tuli tosi vahva tunne: tänne minä kuulun. Päätin, että tulen pääsemään Teakiin ja sillä selvä. En kertonut päätöksestäni kenellekään, koska tuntui nololta haaveilla opinahjosta, johon niin harva hyväksytään. Onnistuin neljännellä yrittämällä.
Valmistuttuani ura lähti hurjaan nousukiitoon. Sain roolin Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuvasta, joka palkittiin Cannesissa. Vanhan sanonnan mukaan virheistä oppii. Itse ajattelen, että opettavaisimpia ovat parhaat kokemukset. Kun on työskennellyt hyvässä produktiossa, sitä kohti pyrkii aina uudestaan.
Menestyksen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, ja koin syvän kriisin. Erimielisyyksien takia minulta meni alta iso teatterityö, ja jouduin työttömäksi. Olin kuin puulla päähän lyöty: miten tässä nyt näin kävi! Itsetuntoani tapaus ei sinänsä kolhinut. Tehtyäni musiikkikeikkoja isosiskoni kanssa koko nuoruuteni minulle oli kehittynyt terve ammattiylpeys. En suostunut hyväksymään epätasa-arvoista käytöstä ja ajattelin, että omapa on menetyksenne.
Naisnäyttelijälle tarjotaan aina pelkoa roolien loppumisesta tietyn ikäisenä. Itse pelkään enemmän sitä, kerkiänkö yhden elämän aikana tehdä kaiken, mikä kiinnostaa. Uran alussa asetin tavoitteet korkealle. Halusin tehdä musikaalin ja elokuvan, halusin esiintyä Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Kaiken tuon olin saanut jo 33-vuotiaana.
Saavutuksista huolimatta olen yleistyytymätön, mikä lienee tyypillistä sukupolvelleni. Olemme kasvaneet karkkikaupassa, jossa valinnan mahdollisuuksia on loputtomiin. Räpeltämällä vähän kaikkea onnistuin lopulta saattamaan itseni uupumuksen partaalle.”
Rajat – rajattomuus: ”Tarvittiin pandemia pysäyttämään menoni”
”Satuin löytämään vuoden 2018 allakkani ja sitä selatessa huomasin, ettei siinä ollut juuri yhtään vapaapäivää. Olin tehnyt muun muassa Oma maa-, Aurora– ja Koirat eivät käytä housuja -elokuvat ja Veriruusut-näytelmän sekä liudan bändikeikkoja. Ainoana vapaana sunnuntaina olin lähtenyt siskon kanssa keikalle jonnekin synttäreille. En osannut yhtään säännöstellä tekemisiäni.
”Käyn kaupassa eri aikaan kuin muut ja jätän usein menemättä jopa oman alan tilaisuuksiin.”
Olin kysynnästä imarreltu, mutta jossakin kohtaa pää ei vain pysynyt mukana. Loppuvuodesta olin todella kireä. Tunsin, etten pystynyt enää antamaan parastani, vaan vain selviydyin päivä ja tunti kerrallaan. Muistan ajatelleeni, että olisi maailmanloppu, jos nyt sairastuisin.
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
