Ilveksen on saatava ylivoimapelinsä toimimaan, mikäli joukkue mielii jatkaa kauttaan välieriin. Ilves vältti todellisen sillan puolivälieräsarjassa KalPaa vastaan todennäköisesti sillä, että Santeri Virtasen lähietäisyydeltä suorittama laukaus epäonnistui kolmosottelun päätöserässä ja lirui onnella sisään KalPan maaliin Stefanos Lekkasin jalkojen välistä. Tätä ennen tamperelaiset olivat menettäneet 1–0-johtonsa 1–2-tappiotolanteeksi ja joukkueen peli-ilme oli valtavan pelokas ja ahdistunut. Yhdellä onnistumisella/onnenkantamoisella joukkue sai kuitenkin niin paljon rohkeutta ja itseluottamusta, että se pystyi lopulta kääntämään kolmospelin jatkoajalla itselleen ja kaventamaan sarjan 1–2:een. Onnen ja sattuman merkitystä ei voi näin tasaisissa ja kovapaineisissa otteluissa tai sarjoissa juuri koskaan ylikorostaa. Suosikkina KalPa-sarjaan, ja koko pudotuspeleihinkin lähtenyt Ilves on silminnähden kärsinyt paineista ja peloista pelaamisessaan. Sarjan edetessä efekti on vain voimistunut. Kolmosottelussa Tampereella vain onni pelasti Ilveksen. Erityisen hyvä esimerkki tamperelaisjoukkueen henkisestä kipsistä on se, että pelillisesti parhaiten joukkueen pelitapaa pystyy suorittamaan tällä hetkellä nelosketju Jeremy Gregoire–Michael O'Leary–Virtanen – ketju jolta odotetaan vähiten.
