Virva Valasti, 27, parturi-kampaaja, Lahti: ”Olen harrastanut larppausta eli liveroolipelaamista vuodesta 2017 lähtien. Larppaus on kuin mielikuvitusleikkiä porukalla. Peleissä pääsee olemaan joku toinen ja elämään eri ajassa tai maailmassa. Peli voidaan kirjoittaa reaalimaailmaan eri aikakauteen tai kokonaan toiseen todellisuuteen.
Olen pelannut niin nais- kuin mieshahmojakin ja ollut muun muassa professori, mafiapomo, aatelisrouva, naapurikyylä ja monenlainen taikahahmo. Minulle mieluisimpia ovat neito pulassa -hahmot, jotka ovat lempeitä ja herkkiä, mutta itsenäisiä ja vahvoja, kun oppivat nojaamaan voimaansa. Haaveeni on päästä pelaamaan isoja auktoriteettihahmoja, joita muiden pitää seurata ja totella.
Virva Valasti pukeutui kuvauksia varten italialaiseksi Antonieta ”Messina” Abissoksi kuvitteellisesta Lucetin kaupungista. Hahmo on oman elämänsä narri, joka rakastaa viihdyttää muita – siksi kaulus ja pellemeikki. Korsetin Virva on tilannut ompelijalta mittatilaustyönä ja housut ommellut itse, muut asun osat hän on ostanut sellaisinaan. – Ylhäisöön kuuluva hahmo leikittelee feminiinisen ja maskuliinisen sekä sallitun ja tabun välillä, siksi asussa on alusvaate eli korsetti housuihin yhdistettynä.
© Samuli Ikäheimo
Pelien ja pelien kirjoittamisen lisäksi minua kiehtoo hahmojen puvustaminen. Olen aiemmin harrastanut cosplayta, mikä vaihtui larppaamiseksi, jossa voin ommella asuja ja yhdistellä olemassa olevia vaatteita hahmoille sopiviksi. Käytän hahmoillani aina peruukkia. Minulla onkin iso läjä peruukkeja, joita stailaan. Lisäksi rakennan, askartelen ja etsin kirpputorilta vaatteita.
Peleissä pääsee tekemään asioita, joita ei elämässä yleensä muuten pääse tekemään. Olen ollut muun muassa Helsingin Seurasaaren rautakautisessa kylässä, jossa on pidetty markkinoita ja käräjiä sekä tehty aikakautista ruokaa. Pelaamisen avulla olen oppinut myös ilmaisemaan itseäni ja tunteitani. Olen omassa elämässäni huono näyttämään tunteitani, mutta pelissä voi turvallisessa ympäristössä harjoitella erilaisia tunteita.
Pelaaminen onkin tuonut itselleni rohkeutta ja opettanut tunnetaitoja sekä keholla ja ilmeillä kommunikointia. Missään muussa harrastuksessa ei pääse kokemaan mitään vastaavaa. Kaikki mitä pelissä tapahtuu, tapahtuu, mutta se on kuitenkin vain peliä. Peli on tosi tyhjentävä, mutta sydäntä täyttävä kokemus.”
– Minulle leikki on kommunikaatiota maailman kanssa. Siksi on tärkeää, että ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa lelutarinoita, Katriina Heljakka sanoo.
© Suvi Elo
Leikintutkija: ”Leikki on syvä mielentila”
Katriina Heljakka, 49, lelu- ja leikintutkija, leikillisen muotoilun ja oppimisen asiantuntija, Pori: ”Leikki on kaikki, eikä se lopu koskaan elämässäni. Leikin niin työssä kuin vapaa-ajalla. Työskentelen leikin asiantuntijatehtävissä ja olen tietynlainen ammattileikkijä. Olen tutkinut muun muassa aikuisten leluleikkejä sekä digitalisoituvaa ja verkottuvaa leikkiä eli leikin digiloikkaa. Olen myös leluleikkivä taiteilija ja olen suunnitellut leluja, pelejä ja leikillisiä ympäristöjä.
Leikki on ollut elämässäni läsnä aina. Lapsena olin todella luova, ja minulla oli vilkas mielikuvitus. Kun lapsuuden leikit loppuivat, kuvaan astuivat toisenlaiset ’lelut’, kuten moottoripyörät. Lelut tulivat takaisin elämääni, kun aloin tutkia niitä. Aloin kerätä leluja ja leikkiä niillä monilla eri tavoin. Minulla on paljon leluja, ja harjoitan ylisukupolvista leikkiä 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Meillä on yhteisiä leluja ja lelutarinoita.
Lue myös Kotiliesi.fi: Liioittelu ja leikki ovat vuoden 2024 sisustustrendeistä yllättävimmät: ”Leikki kehittää kykyä ajatella toisin”
Itseäni lähellä on sisustuksellinen, valokuvauksellinen ja tarinankerronnallinen leikki. Lelujen kuvaaminen on yksi tapa herättää ne henkiin. Kerään hahmoleluja eli pääasiassa leluja, joilla on kasvot: nukkeja, toimintahahmoja ja pehmoleluja. Kotoa löytyy niin lapsuuden leluja kuin uudempaa tuotantoa. Itselleni ominainen tapa leikkiä ovat kuvaleikit, eli valokuvaan ja videokuvaan leluja ja kehitän niistä leludraamoja.
Leikki ei ole vain luovaa toimimista esineiden, teknologioiden ja ympäristöjen parissa, vaan se on syvä mielentila, voimavara, resurssi ja asennoituminen maailmaan. Kaiken voi nähdä leikillisyyttä sisältävänä. Avoin, leikillinen suhtautuminen asioihin voi tuoda usein mukanaan jotain odottamatonta. Leikillä on paljon mielihyvää ja hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Leikki onkin antanut minulle paljon, ja se mahdollistaa uteliaan ja joustavan mielen.”
