Narsisti on muotisana, joksi voi kuulla nimitettävän yhtä jos toistakin ärsyyntymiseen asti. Yllättävää onkin, että lievät narsistiset piirteet ovat yleisiä. Voidaan sanoa, että jokaisessa meissä on eriasteisia narsistisia piirteitä, sillä niiden kirjo on laaja. Narsismin ääripäissä ovat mahtaileva, hyökkäävä, kaikkivoipainen julkinarsisti – ja epäitsekäs ja mielistelevä piilonarsisti.
Persoonallisuuden ydin on molemmilla samanlainen. Yksi ilmaisee narsisminsa avoimesti, toinen tekee sen piilossa, vähän itseltäänkin. Piilonarsisti pelkää käyttää lujia ominaisuuksiaan: kieltäytymistä, vastustamista ja määrätietoisuutta. Ne ovat hyviä piirteitä, jotka ovat julkinarsistilla ylivahvoja ja piilonarsistilla piileviä.
– Yhteistä narsisteille on rajattomuus. He rikkovat muiden terveitä rajoja. Siksi he voivat tutkia toisen puhelinta ilman katumusta ja anteeksipyyntöä – julkinarsisti avoimesti ja piilonarsisti salaa, kertoo tietokirjailija, vuorovaikutuksen tutkija ja kouluttaja Paula Salomaa.
– He eivät tunnista kaikkia tarpeitaan ja täyttävät sisäistä tyhjyyttään toisilla ihmisillä. He toimivat kuitenkin näin tiedostamattaan.
Salomaan kirja Narsismin ytimessä – Julki- ja piilonarsistin tunnusmerkit selittää molempia ilmentymiä ja tekee samalla tutummaksi piilonarsismin käsitettä. Englanninkielisissä psykologisissa teksteissä törmää termiin covert narcissism.
Piilonarsisti haluaa miellyttää muita suojautuakseen heidän kielteisiltä tunteiltaan ja reaktioiltaan, ja hän voi muuttaa mielipidettään keskustelukumppanin mukaan. Hänen on vaikea ja joissakin tilanteissa jopa mahdotonta sanoa ei, sillä hän pelkää, että jos hän kieltäytyy ja paljastaa omia mielipiteitään, hänet hylätään. Siksi hän voi joutua usein alistetuksi ja jopa hyväksikäytetyksi.
Ulospäin piilonarsisti on kiltti ja empaattinen
Piilonarsisti voi pyrkiä vilpittömästi olemaan ystävällinen ja myötätuntoinen muita kohtaan.
– Usein hän ei kuitenkaan pysty aidosti asettumaan toisen asemaan, koska hän ei ole itse saanut osakseen riittävästi empatiaa ja hyväksyntää. Hänellä ei ole siten yhteyttä myöskään kaikkiin myönteisiin tunteisiin, ja siksi hän pikemminkin välttelee kuin kohtaa ja ilmaisee niitä, Salomaa kuvaa.
– Mitä enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana.
”Marttyyrius on yksi mahdollinen narsismin piirre.”
Vuorovaikutustilanteissa piilonarsisti vertailee itseään muihin. Hän saattaa ihmetellä, miksi häntä kohdellaan huonosti, vaikka hän aina asettaa kaikki muut ihmiset etusijalle. Tämä voi johtaa siihen, että hän kokee jatkuvasti kärsivänsä syyttömästi.
– Marttyyrius on yksi mahdollinen narsismin piirre. Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Marttyyrius on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Itsessään voi tunnistaa taipumuksen kokea, että on syytön mutta kärsii jatkuvasti.
Jos piilonarsisti ei saa apua tunneahdinkoonsa, hän voi lopulta käyttäytyä julkinarsistin lailla: julmasti ja häikäilemättömästi. Koska hän ei uskalla tai saa ilmaista hänen sisälleen kertynyttä vihaa, se voi Salomaan mukaan latautua vähitellen hänen sisällään tunnepommiksi, joka voi räjähtää milloin tahansa.
Apu voi olla isoissa kysymyksissä
Voiko narsismista ”parantua”? Piilonarsismista on mahdollista pyristellä eroon, sanoo Salomaa.
Se vaatii omia mitätöivien ajatuksien tunnistamista ja puolitiehen jääneen tunnekehityksen työstämistä. Se vaatii huomion kääntämistä sisäänpäin sen sijaan, että keskittyy liiaksi muihin ihmisiin.
Yksi tärkeä oivallus on pysähtyä miettimään omia tyypillisiä ajatuksia: Vertaanko jatkuvasti itseäni muihin? Mikä on oma osuuteni ongelmiin, joihin jatkuvasti törmään? Olenko liian itsekriittinen? Miksi mitätöin itseäni? Uskallanko olla rehellinen? Mitä kaikkea pelkään?
– Kun pelko tunnetyöskentelyn myötä vähenee, piilonarsisti uskaltaa vähitellen vetää terveitä rajoja ja huolehtia myös omista tarpeistaan. Näin hänen erillinen minuutensa vahvistuu ja hän ymmärtää, että muiden yksipuolinen palveleminen ei merkitsekään ystävällisyyttä vaan hänen itsensä kaltoinkohtelua.
