“Nämä kuvat on otettu kesämökillämme Mäntyharjulla keväällä 2003 tyttäreni Elsan ollessa puolivuotias. Kuvat otti pikkuserkkuni, valokuvaaja Elina Brotherus. Minä ja Elina olemme paitsi sukulaisia myös läheisiä ystäviä. Hän on tyttäreni kummi ja oli mukana tämän synnytyksessäkin.
Kuvasimme tuolloin Mäntyharjulla Brotherus, tyttö -tanssielokuvaa. Kevät oli kolea, mutta kaunis. Metsässä oli paljon hyttysiä, ja ilma oli liian kylmä ulkona imettämiseen.
Luonto oli heräämässä, ja pieni tyttö sylissäni oli vielä suuri ihme ja mysteeri – sitä hän on tavallaan edelleenkin. Minulla on kolme poikaa, ja on tietysti ollut hyvin erityistä, että nuorin lapsistani on tyttö.
Hanna Brotherus otti puolivuotiaan Elsa-tyttärensä mukaan tanssielokuvan kuvauksiin.
Kuvanottohetkellä kotonamme oli neljä pientä lasta, joista vanhin oli vasta aloittamassa koulutaivaltaan. Elämä oli niin täyttä, ettei minulla ole tarkkoja muistikuvia noilta vuosilta. Tuntui erityiseltä, että sain lähteä kuvausreissulle vain yhden lapsen kanssa. Se oli ihmeellinen poikkeama arkeen, joka oli pyöritystä ja touhua aamusta iltaan.
Mäntyharjulaisessa metsässä oli kylmä, kun Hanna ja Elina kuvasivat tanssielokuvaa.
Nämä kuvat ovat arvokkaita, sillä niiden kautta voin palata menneeseen, ymmärtää ajan kulumista ja toisaalta ajattomuutta. Nyt olen palannut kuvien ääreen pohtiessani äiti-tytär-teemaa uutta kirjaani varten. Olen käynyt läpi tyttäreni elämänkaarta ja yhteistä elämäämme. Hän on jo 21-vuotias.
Viime kesänä muistin nämä kuvien hetket hyvin konkreettisesti. Tapasin Elsan tuossa samassa metsässä ja vieläpä samassa kohdassa, kun hän tuli esittelemään minulle pientä koiranpentuaan. Se oli ikimuistoinen kohtaaminen. Juureni ovat tuossa metsässä. On ollut hienoa oivaltaa, että metsä on tyttärellenikin tärkeä paikka.
Yli kaksikymmentä vuotta vanhat kuvat ovat Hannalle erittäin tärkeitä.
Viime vuosina olen ymmärtänyt, että lasteni ollessa pieniä olin jatkuvasti huolissani jostain. Vaikka huoli on vanhemmuuteen liittyvä primitiivinen tunne, huolenpito on silti eri asia kuin energian haaskaaminen huoleen. Toivon, että osaisin tästä eteenpäin luottaa enemmän siihen, että elämä kantaa.”
Hanna Brotheruksen, 55, uusi teos Äitini, tyttäreni ilmestyy huhtikuussa.
