Pipsa Hurmerinta haluaa pysyä mitoissaan ja se vaatii työtä – enää hän ei kanna siitä syyllisyyttä

Ikääntyminen on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Juontaja ja ravintola-alan yrittäjä Pipsa Hurmerinta, 45, on viime aikoina pohtinut sitä paljon. Viimeksi ajatuksen nosti pintaan toimittaja Maria Jungnerin, 50, yllättävä kuolema maaliskuussa.

– Sellaisen uutisen jälkeen ei tehnyt hetkeen mieli valitella kremppojaan.

Omaa elämäänsä Pipsa on huomannut tarkastelevansa kymmenen vuoden sykleissä – asiat kun näkee kirkkaasti usein vasta jälkeenpäin. Edellinen eletty vuosikymmen, kolmekymppisestä nelikymppiseen, näyttäytyy nyt mahtavana.

– Vasta silloin opin, mitä haluan elämälläni tehdä. Reilu kolmekymppisenä myös näyttää sairaan hyvältä!

Neljänkympin jälkeen ikä on Pipsan mukaan alkanut sekä näkyä että tuntua. Niiden kremppojenkin muodossa, mutta myös kypsyytenä ja ymmärryksenä. Lähes kaikki elämässä on muuttunut ikääntymisen myötä helpommaksi, hän ajattelee.

– Parhaillaan kuluva vuosikymmen on sadonkorjuuta siitä kovasta duunista, jota olen tehnyt. Ja mitä kaikkea saankaan vielä aikaan, kun yhä jaksan ja pystyn.

Epävarmat mallivuodet

”Parikymppisenä elätin itseni mallina Pariisissa. Vaikka kokemus oli mieletön, niiden ikävuosien epävarmuutta en kaipaa yhtään. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka olen ja mitä haluan.

Kun aloin lähestyä kolmeakymppiä, tiesin mallinurani olevan pian ohi. Olin asunut koko aikuisikäni ulkomailla ja olin täynnä kysymyksiä: jäänkö maailmalle vai palaanko Suomeen? Mitä teen elämälläni? Milloin haluan lapsia ja kenen kanssa?

Jos olisin jäänyt Pariisiin, olisin varmasti jatkanut muotialalla. Kun muutin Suomeen, minulle valkeni, että haluan tehdä töitä ruoan parissa. Hain kokkikouluun, ja se päätös on määritellyt elämääni vahvasti.

Uskon, että kun näkee vaivaa, saavuttaa asioita. Teen paljon töitä, mutta tarvitsen myös paljon vapautta. Siksi olen suurimman osan elämääni tehnyt töitä freelancerina. Sytyn uusien juttujen keksimisestä.”