Pirkko Mannola tuhlaili nuorempana surutta, nyt eläkkeen pienuus yllätti

Näyttelijä ja laulaja Pirkko Mannola, 85, toivoo, että häntä olisi nuorempana kehotettu säästämään.

– Lapsuudenkodissani vanhempani kinastelivat aina rahasta. Isäni oli voimistelunopettaja ja äiti kotirouva, eikä rahaa ollut koskaan tarpeeksi. Äiti oli varakkaasta perheestä ja oppinut kuluttamaan. Isän lehtorin palkka ei tahtonut riittää, ja hänen mielestään äiti tuhlasi liikaa.

Kun Pirkko kruunattiin Miss Suomeksi 19-vuotiaana, hänen tulonsa kasvoivat yhtäkkiä.

– Tuhlasin rahojani surutta. Ulkomailla menin kalleimpaan hotelliin asumaan ja söin hyvissä ravintoloissa. Mielessä ei käynytkään, että jotain olisi kannattanut pistää säästöön. Kaikki meni, mitä tuli. Olen ollut aikamoinen tuhlari.

Saksassa laulajana työskennellessään Pirkko hankki ex tempore -ostoksena villakoiran.

– Berliinissä oli paljon puudeleita, ja päätin, että minäkin halusin sellaisen. Marssin saman tien ostamaan koiran. Se oli ihana harmaa villakoira. Salakuljetin sen kotiin Suomeen, ja matka oli aika hankala.

Nuori laulaja tienasi Saksassa sievoisen summan, ja häntä kehotettiin sijoittamaan paikallisiin rautatieosakkeisiin.

– Se oli hyvä sijoitus, mutta jouduin myymään osakkeet pois, kun edellinen kotitaloni Espoon Tapiolassa alkoi vajota. Talon nostaminen maksoi kauheasti, en olisi selvinnyt siitä ilman osakerahoja. Ne olivat ainoat osakkeet, joita minulla on koskaan ollut, ja ne menivät talon alle.

Lue myös Kotiliesi.fi: Kun pienituloinen Kaisa, 42, muutti Anneli-äidin luokse, puoliso ja koirat tulivat mukana – näin he tulevat toimeen vähällä rahalla

Oman työn hinnoittelu on vaikeaa

Säästäväisyys ei kuulu Pirkon hyveisiin vieläkään, joskin eläkkeellä kulutusta on pitänyt ruveta miettimään tarkemmin. Siinä on apuna nykyinen puoliso Göran Stubb, 88.

– En pysty enää tuhlailemaan, mutta ei minua pihiksikään voi kutsua. Onneksi minulla on Göran, joka kysyy aina, että eikö minulla jo ole tuollainen pusero, jos olen ostamassa jotain. Haluaisin olla tarkempi rahankäyttäjä. Olen huomannut, että monet katsovat kuitteja, kun tulevat kaupasta. En koskaan katso kuitteja jälkikäteen, vaikka tiedän, että varmaan pitäisi.

Lue myös: Häitään odottava Pirkko Mannola, 77: ”Jokainen tekstiviesti mieheltäni sykähdyttää”

Eläkkeen pienuus tuli yllätyksenä valtaosan työurastaan freelancerina työskennelleelle esiintyvälle taiteilijalle.

– Teen vielä jonkin verran töitä ja maksan niistä kunnon verot. Uskon, että jokainen hämmästyy eläkkeelle jäätyään tulojen pienuutta. Nuorena sellaista ei ajattele. Välillä mietin, että jos olisin aikoinaan tehnyt toisenlaisia valintoja, voisin olla varakkaampi. Missä rahani ovat, kysynpähän vaan. Olisin tarvinnut opastusta. Olen myös aina ollut kiltti ja mennyt joka paikkaan liian halvalla. Itsensä hinnoittelu on kamalan vaikeaa.

Åke Lindmanin kanssa tuli kinaa rahasta

Pirkko oli pitkään naimisissa ohjaaja Åke Lindmanin kanssa.

– Riitelimme Åken kanssa aina rahasta. Kinastelimme, kumpi oli maksanut mitäkin. Se oli kurjaa. En ymmärrä, mistä se johtui, sillä meillä oli omat rahat. Kun menimme naimisiin, minä tienasin enemmän. Åken tulot alkoivat kasvaa vasta, kun hän ryhtyi ohjaamaan elokuvia.

Nykyisessä parisuhteessa rahasta ei riidellä.

– Maksamme menot puoliksi. Meille ei ole koskaan tullut riitaa rahasta, vaikka suhteemme on jo kahdeksanvuotias. Välillä Göran kommentoi rahankäyttöäni, jos olen hankkinut kalliin vaatteen. Hän on oikeassa siinä, ettei minulla ole varaa luksusvaatteisiin. Tyttärenikin on sanonut, että äiti, älä kuvittele, että voit ostaa luksusvaatekaupoista kaikkea mahdollista.

Pirkko haaveilee, että voisi jättää ison perinnön tyttärelleen

Ruokakaupassa Pirkko ei pihistele, hän ostaa mielellään laadukasta ruokaa.

– Syömme kalaa kolme kertaa viikossa ja ostamme paljon hedelmiä ja marjoja. Alle 50 eurolla ei tahdo päästä kaupasta ulos. Olisi järkevää ostaa viikon ruokatarpeet kerralla, mutta kaupassa käyminen on meille päivittäinen ohjelmanumero. Tykkäämme käydä ostoksilla ja miettiä, mitä ostaisimme sillä kertaa.

Pirkko on rahatilanteeseensa suhteellisen tyytyväinen.

– Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllähän se turvaa tuo. On hyvä, ettei tarvitse viettää unettomia öitä rahan takia. Totta kai olisi ihanaa, jos olisi iso rahavarasto. Olen haaveillut, että voisin jättää valtavan perinnön tyttärelleni. Olen itse ansainnut kaiken työlläni. Äidiltäni sain kristallikruunun, joka on makuuhuoneessamme.