Suomalaisnuoret itsenäistyvät varhain, tyypillisesti pian 20 vuotta täytettyään. Lapsuudenkodista poismuutto on monen mielestä myös merkkipaalu sille, että nyt lapsi on aikuinen ja hänen tulee pärjätä myös taloudellisesti omillaan.
Entä jos näin ei ole? Inflaatio, asumiskulujen kasvu sekä ruoan ja energian hinnan nopea nousu ovat olleet monelle suomalaiselle – ei vain opiskelijoille – matkalippu talouskurimukseen.
– Suomalaisille on hyvin tyypillistä, että avun pyytäminen on ylipäätään vaikeaa. Sama pätee rahan pyytämiseen. Se haastaa itsemääräämisen ja itseselviämisen eetosta, erikoispsykologi Maarit Lassander sanoo.
Jos aikuinen lapsi joutuu turvautumaan vanhem-piensa taloudelliseen tukeen – olipa syynä sitten opinnot, sairaus tai työttömyys – on se aina riski vanhempien ja lasten väliselle suhteelle.
– Rahan pyytäminen ja tarjoaminen luovat aina jonkinlaista riippuvuutta. Aikuisesta lapsesta voi tuntua siltä, että hän on vanhempiensa varassa. Ja toisaalta vanhemmista voi tuntua siltä, että lapsi ei pärjää ilman heitä ja heidän taloudellista tukeaan.
Erityisen hankalaksi tilanne muuntuu silloin, jos rahaa käytetään aikuisten lasten ja vanhempien välisessä suhteessa epäasiallisella tavalla. Joskus vanhemmat eivät esimerkiksi henno tai uskalla kieltäytyä lapsen pyynnöstä tai raha toimii vallan ja hallinnan välineenä.
– Jos lapsi tekee, kuten vanhemmat haluavat hänen tekevän, häntä autetaan rahallisesti, Lassander kuvailee potentiaalista tilannetta, jossa raha myrkyttää ihmissuhteen.
– Raha on aina ristiriitainen aihe, oli sitä paljon tai vähän, erikoispsykologi Maarit Lassander sanoo.
© Maarit Lassanderin kotialbumi
Pitääkö aikuisille lapsille antaa rahaa?
Onko vanhemmilla sitten velvollisuutta auttaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti? Lassanderin mielestä ei. Moni vanhempi kuitenkin haluaa auttaa lastaan silkasta rakkaudesta. Jos tämä osataan viestiä oikein ja välit ovat luottamukselliset ja läheiset, ei rahan antaminen ja vastaanottaminen vaikuta välttämättä perheenjäsenten suhteisiin lainkaan. Tai ainakaan negatiivisesti.
– Rahallinen tuki voi olla myös luottamuksen osoitus ja muistutus siitä, että läheiset pystyvät tiukassa paikassa hieman helpottamaan tilannetta. Ja niinhän sitä on aina tehty – lähipiiri toimii myös taloudellisena turvaverkkona, Lassander sanoo.
”Rahallinen tuki voi olla myös luottamuksen osoitus.”
Maarit Lassander
Samaan hengenvetoon erikoispsykologi muistuttaa siitä, että kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toimia taloudellisena turvana, vaikka tahtoa löytyisikin.
– Siksi on tärkeää, että voimme myös yhteiskunnan kautta auttaa ja tukea heitä, jotka apua tarvitsevat.
Mikä sitten olisi rakentava tapa toimia, jos omassa vanhempi-lapsisuhteessa tulee eteen tilanne, että taloudelliselle tuelle olisi tarvetta? Yksi hyvä tapa on kirjata ylös lainattava rahasumma ja mahdolliset muut tiedot. Toisaalta moni sopii perheen sisäisistä lainoista myös suullisesti. Tärkeintä on, että kaikki ovat tilanteesta kartalla. Rajat ja rakkaus kulkevat tässäkin asiassa käsi kädessä.
– Olen itsekin lainannut omilta vanhemmiltani rahaa. Joskus isäni oikein kysyi, ha-luanko lainaa. Vastasin hänelle tuolloin, että minulla on vielä edellinenkin velka maksamatta, joten katsotaan asiaa uudelleen, kunhan olen sen maksanut.
Sanoita odotukset ääneen
Rahasta puhuminen on monelle vaikeaa – riippumatta siitä, kenen rahoista on kyse.
– Raha-asioissa kannattaa aina toimia asiallisesti, koska rahaan liittyy myös tunteita, Lassander valottaa monelle tutun tukalan olon juurisyytä.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos vanhemmat auttavat rahallisesti yhtä lapsistaan, on asiasta hyvä kertoa rehellisesti ja etukäteen myös avustettavan sisaruksille.
Toisaalta myös siitä, kuinka lyhyt- tai pitkäaikaista vanhempien rahallinen tuki on, kannattaa sopia etukäteen.
– Todennäköisesti kyseessä ei ole kovin pysyvä rahanlähde, mutta sillä voi olla vaikutusta siihen, miten nuori aikuinen oppii hoitamaan omia raha-asioitaan ja esimerkiksi budjetoimaan omaa talouttaan.
Samalla kannattaa sanoa ääneen, jos rahan lainaajalla on odotuksia siitä, mihin lainasumma käytetään. Toisaalta täysi-ikäisellä lapsella on oikeus käyttää lainarahat oman harkintansa mukaan.
– Ja etenkin, jos käyttötarkoituksesta ei ole sovittu, on lapsen oma asia, mihin hän lainarahansa käyttää.
Rikkooko raha ystävyyden?
Perhe nähdään usein taloudellisena yksikkönä, jossa yhden menestys hyödyttää kaikkia. Siksi perheenjäsenille lainataan myös rahaa herkemmin. Tilanne muuttuu, jos lainanpyytäjä on sukulaisen sijaan ystävä.
– Ystävälle rahan lainaaminen on selvästi harvinaisempaa, ja siihen liittyvät sosiaaliset säännöt eivät ole yhtä selkeitä ja juurtuneita, jolloin myös riskit tuntuvat suuremmilta, Lassander toteaa.
Ystävän lainapyyntö aiheuttaakin herkästi epävarman olon. Moni pohtii esimerkiksi sitä, miten ystävyyden käy, jos velan takaisinmaksu viivästyy tai hankaloituu.
– Ystäviltä odotetaan tässä suhteessa enemmän. Lainan takaisinmaksuongelmat ovatkin aikamoinen koettelemus ystävyyssuhteille.
Riski sille, että raha rikkoo ystävyyden, on siis todellinen. Toisaalta hädässä ystävä tunnetaan, joten jokainen avunpyyntö voikin olla järkevää arvioida tapauskohtaisesti.
– Ystävistä hyötyminen tuntuu monesta epämiellyttävältä, jopa siinä määrin, että he välttävät avun pyytämistä, vaikka se olisi pientäkin, Lassander muistuttaa.
Juttu on julkaistu Annassa 7/2024.
