Puolison seksiriippuvuus mursi Minnan, 41: ”Minä istuin lasten kanssa hiekkalaatikolla, mies kulutti kotona aikuisviihdettä”

Kun Minna, 41, palaa kotiin, hän tarkastaa ensitöikseen jääkaapin oven. Onko ovessa turkoosin värinen magneetti vai kenties oranssi tai violetti? Värikoodit ovat käytössä siksi, että Minnan puoliso on seksiriippuvainen. Hän on koukussa nettipornoon, jota hän pahimpina kausina on käyttänyt useita kertoja päivässä.

Useimmiten mies on laittanut oveen turkoosin magneetin. Se tarkoittaa, ettei pornoa ole käytetty. Violetti tarkoittaa, että katsottu on ja oranssi sitä, että on katsottu ja masturboitu. Vain turkoosi saa Minnan huokaisemaan helpotuksesta.

Haastattelupäivänä Minna jätti miehensä flunssaisten lasten kanssa kotiin. Illalla hänelle selviää, mikä on päivän väri.

Lue myös: Seksiriippuvuuden taustalla on 3 syytä – asiantuntija pelkää ongelman yleistyvän: ”Jopa pahempaa kuin alkoholismi”

Värikoodit auttavat avoimuudessa, jota paraneminen vaatii

Värikoodit pariskunta otti käyttöön vuosikausien taistelun jälkeen tarkoituksena helpottaa Minnan miehen päätöstä olla riippuvuutensa suhteen täysin avoin.

– Kun näen heti väristä selvästi, miten kotona on mennyt, putoaa meiltä molemmilta tietynlainen taakka hartioilta: minun ei tarvitse kysyä, jännittää ja yrittää aistia, onko mieheni käyttänyt pornoa vai ei, eikä mieheni tarvitse löytää rohkeutta asian kertomiseen, Minna kertoo.

Silloin harvoin, kun väri on muu kuin turkoosi, Minnalla on asiasta heti tieto. Pahinta vuosien varrella on ollut, kun mies on kysyessäkin kieltänyt pornohetkensä. Se toimi Minnalle aina kuin punainen vaate, joka sai hänet raivon partaalle.

– Näen heti miehestäni, kun hän valehtelee, hänen kehonkielensä paljastaa sen. Ja sitten kun hän myöntää, triggeröidyn välittömästi.

Tätä rataa heidän suhteensa kulki monia vuosia. Mies ylikulutti pornoa, toisinaan myönsi, toisinaan kielsi, Minna raivostui – eikä kumpikaan tiennyt, miten tilanteessa olisi parasta toimia.

Aavistukset pitivät paikkansa – pornoriippuvuus paljastui olohuoneen sohvalla

Naimisiin mentiin 15 vuotta sitten, tunnettu on sitäkin pidempään. 13 vuotta sitten mies laski pommin: hän oli jäänyt pornoon koukkuun ja oli ollut koukussa koko heidän parisuhteensa ajan. Käytti sitä jatkuvasti yksin ollessaan, ei voinut olla ilman.

– Olimme juuri saaneet toisen lapsemme, synnytyksestä oli vain pari viikkoa. Olin saanut vauvan juuri nukkumaan, istuimme olohuoneen sohvilla, televisio oli auki. Minun täytyy kertoa sulle jotakin, jonka takia sä varmaan haluat, että mä muutan pois, mieheni aloitti.

Kun mies kertoi katsovansa pakonomaisesti pornoa, Minnan ensireaktio oli valtava järkytys, suorastaan shokki.

– Se tuntui aivan kuin pettämiseltä ja menin ihan hajalle. Nopeasti osasin myös yhdistellä monia epäilyttäviä asioita toisiinsa, ja lopulta näin kokonaisuuden aivan selvänä. Muistin ne hetket, kun mies paiskasi läppärin kiinni tullessani huoneeseen, tai kun seksin aikana hänessä oli jotakin vierasta ja etäistä, Minna kuvailee.

Hän oli aistinut, että toinen salailee jotakin, mutta oli pitkään tuudittautunut ajatukseen, ettei se mitään ole. Älä nyt turhista nillitä, hän oli patistellut itseään. Olet valvonut paljon lapsen kanssa ja varmasti vain ylireagoit.

Naisen vaistot olivat kuitenkin osuneet oikeaan. Siitä alkoi pitkä kiemurainen polku, jossa molemmat joutuivat kulkemaan käsi kädessä seksiriippuvuus-nimisen mörön kanssa – toinen addiktin, toinen läheisen näkökulmasta.

Lue myös: Tunnista seksiriippuvuus – 8 tapaa, jotka paljastavat seksiaddiktin

Ensimmäinen seksuaaliterapeutti vähätteli asiaa

Nyt 13 vuotta myöhemmin, he kulkevat edelleen polkua yhdessä. Mörkökin on pienentynyt, eikä se enää pidä kädestä kiinni. Sen kanssa on opittu elämään.

Oppiminen ei ole tapahtunut kivuttomasti. Minna on miehensä kanssa hakenut apua useilta tahoilta, sillä muutaman vuoden jälkeen he ymmärsivät, ettei riippuvuudesta ja sen aiheuttamista haavoista paraneminen onnistu omin voimin.

”Tunsin valtavaa häpeää. Olinko minä niin epäkiinnostava ja ruma vaimo, että miehen piti hakea tyydytystä pornosta.”

– Alussa mieheni ei selkeästi edes tiedostanut, että hän oli seksiriippuvainen. Hän kyllä tajusi, ettei pystynyt hallitsemaan käyttöään ja tunsi siitä syyllisyyttä, koska emme olleet yhdessä sopineet, että tällainen pornon yksipuolinen suurkuluttaminen kuuluisi parisuhteemme sallittuihin asioihin.

Asiaa ei helpottanut se, että ensimmäinen seksuaaliterapeutti, jonka luokse pari hakeutui, vähätteli koko asiaa. Onhan näitä seksin muotoja kaikenlaisia, saa niitä toteuttaa jos haluaa, tämä sanoi.

Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että Minnan mies olisi vain ”toteuttanut seksin muotoa”. Hän oli riippuvainen pornon kuluttamisesta ja haavoitti sillä vaimoaan.

– Tunsin valtavaa häpeää. Olinko minä niin epäkiinnostava ja ruma vaimo, että miehen piti hakea tyydytystä pornosta. Enkö riittänyt hänelle? Miksi hänen täytyi käyttää pornoa niin paljon?

Lue myös: Epäiletkö kumppanisi olevan seksiriippuvainen? Toimi näin

Uniongelmia, ahdistusta ja merkityksettömyyden tunnetta – kivuliainta olivat valheet

Kivuliainta Minnalle olivat valheet. Se ettei mies myöntänyt, vaikka Minna tasan tarkkaan tiesi hänen käyttäneen pornoa. Välillä mies saattoi olla kuukausiakin ilman, mutta aloitti sitten taas. Minnalle pettymys oli joka kerta suurempi ja repi yhä uusia haavoja.

Pikkuhiljaa elämästä tuli yhä pahempaa suossa polkemista, ja pornoriippuvuus vain tiukensi otettaan miehestä.

– Saatoin istua lasten kanssa hiekkalaatikolla ja miettiä, ettei missään ole mitään mieltä. Ei siinäkään, että minä istun tässä ja mieheni tälläkin hetkellä kotona runkkaa tietokoneen ääressä.

Samasta syystä Minna ei enää saanut nukuttua. Hän nukkui lasten kanssa eri huoneessa kuin miehensä ja valvoi öisin ahdistuneena kuvitellen, että ehkä mies juuri parhaillaan kuluttaa seinän takana pornoa.

– Minusta tuli jopa kammoamani kyttääjätyyppi, eli saatoin tarkistaa hänen koneensa sivuhistorioita. Eihän niissä juuri mitään ollut, sillä mies osasi peittää jälkensä.

Kaikki se vieraannutti toisesta tehokkaasti. Ennen vireä ja tyydyttävä seksielämä kuihtui, eikä Minna kokenut enää saavansa seksistä nautintoa tai iloa. Hän ei voinut lakata vertaamasta itseään pornotähtiin, joita mies jatkuvasti näytöltä katseli.

– Seksin pitäisi antaa energiaa ja voimaannuttaa, mutta meidän seksistä se oli kaukana, Minna kuvailee.

Lue myös Kotiliesi.fi: Nämä 7 kysymystä jokaisen parin pitäisi esittää toisilleen, sanoo seksuaaliterapeutti – asioista vaikeneminen voi johtaa ongelmiin

Pornoriippuvuus oli mustan pilven alla kulkemista – vertaistukiryhmä pelasti

Avioliitto ajautui kriisiin, josta seurasi miehen yli vuoden kestänyt sivusuhde. Pettämiskriisi sai heidät puhumaan yhdessä ja käsittelemään vaikeita asioita, joten jotakin hyvääkin siitä seurasi – myös puolitoista pornotonta vuotta.

Kun pornon kuluttaminen sen jälkeen taas alkoi, mies kertoi siitä Minnalle heti. Hän oli itsekin alkanut ymmärtää, että asia todella oli ongelma ja sillä oli nimi: seksiriippuvuus.

Minnalle ne ajat ja seuraavat vuodet olivat kuin mustan pilven ja jatkuvan sateen alla kulkemista. Hän koki kyynistyneensä ja menettäneensä uskonsa rakkauteen.

– Lähinnä naureskelin heille, jotka menivät naimisiin ja vannoivat rakkautta. Kohta te kumminkin eroatte, olisin halunnut heille sanoa.

Tässä vaiheessa matkaa pornoriippuvuuden kanssa oli tehty jo yli kymmenen vuotta.

– Olin pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että ellei mitään tapahdu, tähän suhteeseen en jää vanhuudenpäivikseni kitumaan. Sanoin miehelleni, että kun kuopus lähtee kotoa, lähden minäkin.

Se tulevaisuudenkuva oli herättelemässä miestä, kun Minna viime talvena huomasi netissä uuden vertaistukiryhmätoiminnan seksiriippuvaisille ja heidän läheisilleen. Kyseessä oli valtakunnallinen, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen järjestämä Toivu riippuvuudesta -hanke.

Ensin kumppanien ryhmään liittyi Minna, ja pian hänen perässään addiktien ryhmään hänen miehensä. Vertaistuki osoittautui nopeasti kaivatuksi avaimeksi lukkiutuneeseen tilanteeseen – tai oikeastaan viimeisen lukon aukaisevaksi tekijäksi.

– Olin ollut niin pitkään tämän asian kanssa täysin yksin. Vertaistukiryhmässä tapasin samassa tilanteessa olevia naisia, jotka hekin olivat olleet yksin. On ihmeellistä, että nyt ympärillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät puolesta sanasta, kun alan puhua haavoistani ja peloistani.

Rehellisyys ja tiedon lisääntyminen auttoivat selviytymään

Jonkin verran apua oli saatu jo seurakunnan järjestämästä keskusteluterapiasta sekä erityisesti Paula Hallin Koukussa seksiin -tietokirjasta. Ne saivat Minnan ja hänen miehensä ymmärtämään, että riippuvuuden takana on aina jokin syy. Se voi olla esimerkiksi trauma tai kiintymyssuhdeongelma, jonka lääkitsemiseen ihminen käyttää seksiä tai pornoa, kun ei muutakaan osaa.

– Opimme molemmat, mitkä asiat meitä triggeröivät ja miksi. Lisäksi minä opin, ettei syy ole minussa, eikä minun tehtäväni toisaalta ole parantaa miestäni. Hänen on itse tehtävä päätös sekä avun hakemisesta että pornosta kieltäytymisestä, Minna tiivistää.

Ennen kaikkea parisuhteessa vallitsee nyt rehellisyys.

– Mieheni on vihdoinkin avoin asian suhteen. Minun ei tarvitse enää pelätä, että hän valehtelee, jos kysyn häneltä, onko hän katsonut pornoa.

Itse Minna kokee oppineensa myös ymmärtämään paremmin miestään ja sitä kautta pystyvänsä auttamaan häntä paremmin.

– Haluan olla hänen tukenaan. Parisuhteemme kaikesta huolimatta on sellainen, että sen eteen kannattaa taistella. Olemme hyvä match, ja rakastan mieheni sydämen maaperää ja monia hänen ajatuksiaan. Vaikka välillä näen hänet pelkkänä pornoriippuvaisena ja vihaan hänen tekojaan, niin yritän silloinkin muistaa, että siellä alla se herkkä ja kaunis ihminen yhä on.

Ennen kaikkea Minna on saanut varmuutta siihen, että hän itse voi parantua seksiriippuvaisen puolisona kokemistaan traumoista. Siinä häntä on auttanut myös omat yksityiset käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja kriisikeskuksessa.

Jääkaapin ovessa odotti turkoosi sydän

Haastattelun jälkeen Minna aikoo rientää vielä laukkuostoksille. Neljän lapsen äidille vapaapäivät ovat aina luksusta. Nyt hän jaksaa niistä taas nauttiakin. Virtaa riittää myös opintoihin 14 kotiäitivuoden jälkeen, kun tilanne parisuhteessa ja miehen riippuvuuden suhteen näyttää huomattavasti valoisammalta.

Hän kuitenkin tiedostaa, että paranemisen matka on vasta alussa ja vaatii vielä paljon töitä.

– Elämme päivä kerrallaan.

Haastattelun jälkeisenä iltana saan Minnalta sähköpostia. Siitä välittyy aito ilo:

Tänään oli turkoosi sydän tuossa jääkaapin ovessa. Oli kyllä ollut miehellä paljon mielessä, että pitäisikö käydä katsomassa, mutta hän oli sitten antanut asian olla.

Minnan nimi on muutettu.