Kuvassa olen juuri saanut nuorimmaiseni Santun Vammalan sairaalassa vuonna 1995. Asuimme tuolloin Tampereella, mutta halusin synnyttää pienessä sairaalassa. Oli juhannusaatto, ja paikalla oli kolme synnyttäjää. Se oli sairaalan mittapuulla ruuhka.
Sairaalaan ehtiminen oli hilkulla. Olin kontallani auton takapenkillä ja laskin supistusvälejä koko matkan. Perille päästyämme istahdin vain jakkaralle, ja homma oli nopeasti ohi: vauva mätkähti ulos ja kätilö otti siitä kopin.
Lapsen isä otti tämän kuvan heti synnytyksen jälkeen. Kuvasta näkee, etten ollut erityisen voipunut, sillä synnytys ei ollut samalla tavalla voimia vievä kuin ensimmäisen lapseni kohdalla. Olin helpottunut, raskaus oli vihdoin ohi.
Elämä supistui kodin seinien sisäpuolelle
Olimme muuttaneet Helsingistä Tampereelle muutamaksi vuodeksi, ja pienemmässä kaupungissa oli kiva viettää lapsiperhe-elämää: kaikki oli mukavan lähellä ja sain nopeasti uusia ystäviä. Olin ehtinyt tehdä jo paljon töitä ja toteuttaa itseäni, joten en kokenut olevani jumissa vauvan kanssa.
Vaikka elämäni supistui kodin seinien sisäpuolelle, sisäinen maailmani laajentui. Äitiyslomat ovat olleet elämäni onnellisimpia aikoja.
Minulle sanottiin etukäteen, että raskausaikana kannattaisi levätä, koska vauvan synnyttyä ei saisi nukkua. En muista, milloin olisin ollut yhtä levännyt ja stressitön kuin äitiyslomilla.
Lue lisää: Eron jälkeen Riitta Havukaisen välit eksään tulehtuivat – nyt hän vahtii eksän lapsia
Riitta Havukainen sai kuopuksensa vuonna 1995. Hän nautti lapsiperhe-elämästä. – Se oli onnellista aikaa, mutten haluaisi kuitenkaan elää sitä uudelleen.
Ammatilliset onnistumiset, palkinnot ja saavutukset kalpenevat lasten syntymien rinnalla. Nyt lapseni ovat jo kolmenkympin molemmin puolin. Pikkulapsiarjessa tuntui, että heidän itsenäistymiseensä olisi valtavan pitkä aika, mutta yhtäkkiä aika vain hujahti. Ensin yksi muutti kotoa, sitten toinen ja lopulta kolmaskin itsenäistyi.
Lue lisää: Kumppania kaipaava näyttelijä Riitta Havukainen: ”En haluaisi vanheta yksin”
Ikä on kaikkea muuta kuin pelkkä numero, sillä iän myötä keho ja mieli muuttuvat. Tunnen silti olevani sama ihminen kuin kuvassa. Fyysinen jaksamiseni ei tosin ole enää samanlaista.
Välillä ihmettelen, miten jaksoin tuolloin ihan määrättömästi kaikkea: lapsiperhearkea, teatteriharjoituksia, näytöksiä ja niiden päälle vielä Hansu ja Pirre -keikkoja Eija Vilppaan kanssa.”
Riitta Havukainen, 69, näyttelee Palimpsest-elokuvassa.
