Home » Riku paiski töitä ja ajoi Teslalla – yhden tapaamisen jälkeen hän luopui kaikesta ja vaihtoi nimensä

Riku paiski töitä ja ajoi Teslalla – yhden tapaamisen jälkeen hän luopui kaikesta ja vaihtoi nimensä

Hermosto kävi ylikierroksilla ja sydän hakkasi. Riku Uski makasi airbnb-kämpän sängyllä Tallinnassa eikä pystynyt nukkumaan.

Oli alkuvuosi 2023. Riku oli tullut Viroon perustamaan musiikkiteknologia-alan start-upia. Kyseessä oli taas uusi projekti, johon liikkeenjohdon konsulttina ja yrittäjänä työskennellyt Riku oli lähtenyt mukaan.

Jokin oli kuitenkin toisin kuin aiemmin: kroppa pani vastaan, ja polte ja innostus olivat alkaneet hiipua.

Fyysisten oireiden lisäksi hän tunsi valtavaa juurettomuutta ja merkityksettömyyttä. Miksi ihmeessä teen tätä? Onko tässä kaikessa mitään järkeä? hän mietti.

– Silloin minulle lävähti kirkkaana se, että jos nyt jatkan pidemmälle, minun käy huonosti. Menetän terveyteni ja järkeni. Naksahdan ryyppäämään tai muihin päihteisiin tai mikä se pakokeino suorittamisesta nyt ikinä onkaan.

Riku palasi Suomeen ja ilmoitti yrityskumppaneilleen vetäytyvänsä takavasemmalle. Samalla hän päästi irti kaikista muistakin projekteistaan. Yksi tie oli kuljettu loppuun.

Lue myös Kotiliesi.fi: Jooga auttaa stressinhallinnassa ja alentaa verenpainetta – listasimme joogan 7 uskomatonta terveyshyötyä

Bisnesgurusta joogiksi

Nyt Rikun kasvoilla karehtii lempeä hymy. Hänen ympärillään leijailee Intian basaareista tuttu kukkaistuoksu. Kaulalla roikkuvat bodhipuiset helmet, rannetta kiertävät santelipuiset renkaat ja pikkurilliä koristaa smaragdi.

Bodhipuisia helmiä Riku käyttää mantraamisen apuna.

© Sampo Korhonen

Tuollaiseltako näyttää ihminen, joka on valaistunut?

Rikua naurattaa.

– Ei se niin mene, että ensin hankit releet ja sitten alat kasvaa henkisesti. Kasvu tulee sisältä. Mutta nämä ovat minulle työkaluja – esimerkiksi kaulanauhaa käytän mantraamisessa ja meditoinnissa apuna ja smaragdi on voimakiveni.

Riku lisää, ettei hän myöskään halua piilotella itsessään tapahtunutta muutosta. Hän on viettänyt useita kuukausia Intiassa Himalajan vuoristossa ja palannut kesällä Suomeen lähteäkseen taas loppuvuodesta takaisin Intiaan.

Tuomisina on myös uusi nimi, Sanjay. Sen Riku sai opettajaltaan, intialaiselta mestarilta.

Muutos bisnesgurusta, jolla oli sormessa Oura ja joka asui omakotitalossa Vihdissä ja ajoi Teslalla, täksi vaatimattomasti eläväksi joogisen elämäntavan opettajaksi ja mentoriksi on suuri.

Yrittäjä nuoresta pitäen

Nälkäinen nuori mies. Sellainen Riku oli jo teini-ikäisenä asuessaan Kaarinassa ja Turussa. Suorituskeskeisyyden, ahkeruuden ja itse tekemisen eetoksen hän oli oppinut kotoa, kavereilta ja yhteiskunnasta.

– Olin tosi vilkas ja aktiivinen lapsi ja nuori. Kova sähläämään mutta hyväntahtoinen, Riku kuvailee.

Riku aloitti työnteon 14-vuotiaana Kotipizzassa ja juuri ennen kuin meni armeijaan avasi pizzaketjulle uuden liikkeen ja koulutti siihen henkilökunnan.

Ammattikorkeakoulussa hän opiskeli tietojenkäsittelyä, koska pähkäili, että se olisi varmasti kova juttu tulevaisuudessa.

Heti valmistuttuaan Riku rekrytoitiin sisäiseksi konsultiksi kansainväliseen ohjelmistoyritykseen Prahassa, jossa hän oli ollut opiskelijavaihdossa. Suomeen palattuaan hän alkoi tehdä töitä liikkeenjohdon konsulttina kansainvälisessä konsulttialan yrityksessä.

Ensimmäinen burnout ei vielä pysäyttänyt

Vuonna 2010 Riku perusti ensimmäisen oman yrityksensä, joka tarjosi yrityksille digitaalisten ja ohjelmointitöiden ulkoistuspalveluja.

Parin vuoden kuluttua firma piti kuitenkin lopettaa, koska pääomaa ei ollut riittävästi.

– Silloin sain ensimmäisen burnoutini. Koin itseni epäonnistuneeksi, kärsin unettomuudesta ja arki tuntui hyvin vaikealta. ”Hoidin” itseäni juhlimalla, sillä tavoin sain muuta ajateltavaa.

Rikulla on takana pitkä ura liikkeenjohdon konsulttina ja yrittäjänä.

Pian hän työskenteli jo teknologiayrityksessä myynti- ja markkinointijohtajana ja verkkokirjakaupassa kehityspäällikkönä ja avasi siinä sivussa useita eri verkkokauppoja eri toimialoille.

Yksi Rikun ja kumppaneiden perustamista verkkokaupoista myi kahvia ja teetä. Vuonna 2014 Riku keksi, että mitä jos he lähtisivät parantamaan suomalaisten yritysten kahvikulttuuria.

Syntyi Warrior Coffee, joka kasvoi kahvilasta omaksi kahvipaahtimoksi. Yritys sai isoja asiakkaita ja muutti uusiin tiloihin. Liikevaihto tuplaantui.

– Sitten tuli pandemia ja asiakkaamme, toimistot ja kahvilat, sulkivat ovensa. Myös raakakahvin hinta nousi. Sinnittelimme pari vuotta, mutta 2022 oli aika panna pillit pussiin.

Samoihin aikoihin Rikun parisuhde oli päättynyt ja omakotitalo Vihdissä pantu myyntiin. Riku ajatteli, että nyt hän tarvitsee reilusti aikaa palautuakseen. Mutta kohta veri veti jo uutta start-upia perustamaan.

Pandemia-aikana Riku perusti nettijoogapalvelun

Jo ennen käänteentekevää yötä Tallinnassa Riku oli silloin tällöin pysähtynyt, kun kiireen keskellä eteen oli yllättäen tullut seesteisempi hetki.

– Hiljaisuudesta nousi olemassaoloon ja elämään liittyvä kysymyksiä, kuten kuka minä olen, miksi olen täällä ja miksi teen, mitä teen. Mutta sitten ego puski taas päälle, että hei – palataanpa näihin myöhemmin, nyt työ kutsuu.

Henkinen kasvu ja jooga olivat aina kiinnostaneet Rikua, ja pandemia-aikana hän jopa perusti silloisen kumppaninsa kanssa online-joogapalvelun, joka on edelleen olemassa.

Riku sanoo, että se kaikki jäi kuitenkin pintaraapaisuksi oman syvemmän kasvun osalta.

Työstressiä ja -paineita hänellä oli ollut tapana lievittää alkoholilla, mutta jo vuonna 2019 hän lopetti alkoholinkäytön kokonaan.

– Tunsin ja tunnen edelleen monia, jotka elävät noin: painavat hurjasti hommia ja nollaavat kehon ja mielen alkoholilla. Sehän on normi, eikä sitä tule kyseenalaistettua. Tällaista tämä nyt on, sanomme, taputamme toisiamme selkään ja lähdemme taas graindaamaan.

Riku sanoo olevansa kiitollinen siitä, että tajusi kääntää elämänsä suunnan ennen kuin olisi joutunut uhraamaan terveytensä.

Sattumien summa vai johdatusta?

Rishikesh on pohjois­intialainen kaupunki, joka sijaitsee henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa Himalajan vuoristossa. Sinne Riku saapui rinkkansa kanssa loppuvuodesta 2023.

Hindujen Holi-juhla juhlistaa värejä, rakkautta ja kevättä. Kuvassa Riku ja hänen opettajansa.

Se, miten hän päätyi Himalajan vuorille, oli sattumusten summa. Tai ehkä sittenkin johdatusta, Riku miettii.

Tarvittiin matka ystävän kanssa pyhiinvaellusreitille Espanjaan ja kohtaaminen erään joogaopettajan kanssa.

– Minulla oli sydän ja mieli auki. Hän opetti minulle meditointia ja hengitysharjoituksia ja kertoi saaneensa oppinsa eräältä joogan perinteen opettajalta Rishikeshissä.

Suomeen palattuaan Riku jatkoi päivittäisten harjoitusten tekemistä ja työskenteli samalla osa-aikaisesti konsulttina muutamille asiakkaille.

– Mutta sitten tuli vain niin vahva tunne siitä, että minähän lähden tästä Intiaan. Tein vähän enemmän töitä saadakseni matkakassaa ja marraskuussa lensin New Delhiin ja sieltä pohjoiseen. Seikkailin hetken omillani ennen kuin menin joogakouluun.

Riku opettajansa Anand Mehrotran kanssa, jolta Riku sai myös uuden nimen – Sanjay.

Riku rakastui Intiaan, sen kauniiseen kaaokseen. Joogakeskuksessa kaaos jäi kuitenkin seinien ulkopuolelle. Kyseessä on keskus, joka kouluttaa joogaopettajia.

Opiskelijoita saapuu ympäri maailmaa. Siellä Riku oppi kokonaisvaltaista joogaa – asanojen eli asentojen lisäksi meditaatiota, hengitysharjoituksia ja joogafilosofiaa täyteläisestä ja läsnäolevasta elämästä.

Keskuksessa herättiin kukonlaulun aikaan, ja päivä täyttyi opiskelusta ja keskusteluista. Vaikka kaikki oli hyvin rauhallista ja seesteistä, myös naurua ja huumoria oli paljon.

– Huuli lentää aina. Minun olisi tosi vaikea olla paikassa, jossa ei olisi huumoria, Riku sanoo.

Paikka mullisti hänen maailmansa. Joulun jälkeen hän palasi Suomeen, löysi koiralleen Tuutille uuden hyvän kodin ja lähti takaisin Rishikeshiin. Lentoliput ja koulutukset hän kustansi jäljellä olevista säästöistään.

Lue myös: Anne Flinkkilä, 65, opiskelee eläkkeellä joogaopettajaksi

Uusi polte

Choose freedom, valitse vapaus, lukee Rikun t-paidassa. Riku osti paidan joogakoulusta sen kummemmin miettimättä. Mutta onhan siinä painava viesti, hän myöntää.

– Laskeudun joka päivä lähemmäs omaa itseäni, mielikeskeisestä elämästä sydänkeskeiseen elämään. Ja se on vapauttavaa.

Riku puhuu siitä, miten länsimaalaista kulttuuria leimaa hyvin järkipohjainen ajattelu ja henkinen ulottuvuus puuttuu. Ihmiset haluavat kuitenkin kasvaa, oivaltaa ja kehittyä ja löytää vastauksia olemassaoloon liittyviin kysymyksiin.

Uskonnot tarjoavat tiettyjä vastauksia, mutta samalla ne ovat poissulkevia järjestelmiä.

– Siksi niin moni hakeutuu joogafilosofian ja meditaation pariin. Ne eivät kiellä mitään, vaan avaavat ovia syvempään yhteyteen itseen ja sen kautta myös muihin. Samalla ne tarjoavat ainakin hetken rauhan stressaavasta elämästä ja suorittamisesta.

Riku aikoo palata pian taas Intiaan.

© Sampo Korhonen

Riku toivoo, että henkisyys ja henkisten asioiden pohdinta olisi arkinen osa elämäämme. Hän uskoo, että se olisi keino lieventää pahoinvointia ja mielenterveysongelmia.

– Olisi mahtavaa, jos työpaikan aamukahvipöydässä voisi kysyä toiselta, oletko meditoinut tänään, ilman, että toisella loksahtaa suu auki, että mitä sä oikein puhut. Eihän ole mitään luonnollisempaa kuin se, että on hetken hiljaa itsensä kanssa ja katsoo, mitä tyhjyys nostaa pintaan.

Intiassa saamiensa oppien avulla Riku toivoo voivansa auttaa ja opettaa myös muita. Nettisivut ovat juuri valmistuneet.

– Olen siis edelleen yrittäjä. Mutta polte tulee eri suunnasta kuin aiemmin. Ennen tein asioita, joita ajattelin haluavani. Nykyään pyrin elämään omannäköistäni ja läsnäolevaa elämää.

Tavarat mahtuvat kahteen matkalaukkuun

Riku on saapunut haastatteluun isänsä autolla. Hän asuu Suomessa ollessaan vanhempiensa ja ystäviensä luona.

Hänen tavaransa mahtuvat kahteen matkalaukkuun. Huonekalut ovat varastossa Helsingissä, eikä Riku oikein tiedä, mitä niille tekisi.

Voidakseen jatkaa opintoja Intiassa ja luodakseen pohjaa nykyisille töilleen hän on ottanut hieman lainaa. Kokopäiväisiin konsultointitöihin hän ei ole enää palaamassa.

Riku kertoo, että hänen vanhempansa ovat suhtautuneet hänen elämänmuutokseensa rauhallisesti, eikä se, että pojalla on nyt myös toinen nimi, ole heitä järkyttänyt.

– Ehkä he aluksi ajattelivat, että tämä on yksi projektini muiden joukossa. Mutta kyllä he hiljalleen oivalsivat, että kyseessä on loppuelämääni koskeva isompi muutos. Eivät he kaikkea ymmärrä, eikä tarvitsekaan, mutta he ovat aina olleet tukenani.

Riku ei ajattele, että hänen polkunsa jakautuisi entiseen ja nykyiseen elämään, vaan kyse on jatkumosta. Kaikki kokemukset ovat olleet tarpeellisia, ja hän on niistä kiitollinen.

Hän hengittää syvään, katsoo avoimesti suoraan silmiin ja vaikuttaa olevan rauhassa itsensä kanssa. Elämästä kadoksissa ollut merkitys on löytynyt.

– Koen eläväni valossa joka päivä. Olen täällä kasvamassa ja selvittämässä tätä ihmiselämän mysteeriä yhdessä muiden kanssa.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 34/2024.

Selaa ylöspäin