Jos nykyihmiseltä kysytään, minkä yhden esineen pelastaisi tulipalosta, vastaus on suurella todennäköisyydellä kännykkä. Eihän sitä ilman voi nykyään elää! Tutkimukset tukevat ajatusta: vuonna 2021 keskiverron kännykänkäyttäjän ruutuaika oli kolmannes valveillaoloajasta eli 4,8 tuntia.
Ruutuaika on muutakin kuin kännykkää
Tilastokeskuksen mukaan yli 10-vuotiaat suomalaiset viettävät näyttöjen ääressä päivittäin keskimäärin 4 tuntia 26 minuuttia.
Tieto perustuu vuosina 2020 ja 2021 tehtyyn ajankäyttötilastointiin.
Pisin ruutuaika on 15–24-vuotiailla, (keskimäärin 5 t 46 min) ja lyhin ruutuaika 10–14-vuotiailla, (3 t 50 min).
Ruutuajalla tarkoitetaan tässä mitä tahansa näyttöä, kuten tv:tä, puhelinta, tietokonetta, tablettia, pelikonetta tai e-kirjan lukulaitetta.
Lue myös: Näpräätkö koko ajan puhelinta? 10 helppoa tapaa vähentää kännykän ja somen käyttöä
Älypuhelimen imun tiedetään olevan lapsilla ja nuorilla kasvava ongelma.
– Aikuisen tehtävä ja velvollisuus on tällaisessa tilanteessa auttaa ja toimia selkärankana maltillisesti ja johdonmukaisesti. Joskus rajoittamisesta voi seurata hirveitä taisteluja, mutta pettymysten tuottaminen kuuluu vanhemmuuden vähemmän kiitollisiin, tärkeisiin tehtäviin, kertoo digitaalisen nuorisotyön päällikkö Paula Aalto Mannerheimin lastensuojeluliitosta.
Kyselyssä 40 prosenttia yläkouluikäisistä tytöistä ja 23 prosenttia pojista kertoi haluavansa vähentää käyttöä siihen pystymättä.
Kännykän käyttöön puuttuminen aiheuttaa monissa perheissä riitaa. © iStock
En kuitenkaan ole unohtanut malkaa omassa silmässäni. Kuinka paljon käytän itse kännykkää?
Minä, joka puhelin kädessä huutelen teinille, että nyt riittää kännykän kanssa. ”Tämä on eri asia”, äiti tekee kännykällä etupäässä hyödyllisiä asioita. Sattumalta vain juuri selaan insta-videoita.
Tiedonlähde kännykkä on lapsille ja nuorillekin, kertoo Uutismedian liiton tuore Nuoret ja uutismediasuhde -tutkimus. Sen mukaan Tiktok on 13–18-vuotiaiden selkeästi tärkein uutiskanava: sieltä uutisia seuraa lähes puolet ikäryhmästä.
Olkoon uutisia tai viihdettä, 5–6 tunnin ruutuaika tuntuu järjettömältä.
On aika mitata oma käyttöni.
Ensimmäinen testipäivä: 2 tuntia 5 minuuttia ”hukkaan”?
Aloitan ensimmäisen testipäivän tyypilliseen tapaan: vilkaisemalla Facebookin, Instagramin ja päivän uutisotsikot. Töiden lomassa pidän mikrotaukoja selaamalla some-sovelluksia ja nettikirpputoreja.
Työpäivän jälkeen pidän tavanomaisen rentoutushetkeni sohvalla, jolloin käyn läpi pidemmän kaavan mukaan päivän Whatsapp-viestejä ja jälleen somea, selailen päivityksiä ja teen itsekin pari. Vilkuilu jatkuu illalla.
Illalla on ensimmäisen tuomion aika: ruutuaika 2 tuntia 5 minuuttia, näytön avaamisia 29.
En voi olla ajattelematta, mitä kaikkea muuta olisin ehtinyt tuolla ajalla tehdä. Lukea ainakin sata sivua kirjaa. Leikkiä lasteni kanssa. Kävellä koiran kanssa pitempään. Meditoida. Soittaa ystävälle.
Kolmannen päivän käänne: esimerkkinä olo painaa
Kolmasluokkalainen saa tänä päivänä ensimmäisen puhelimensa. Olen nyt esimerkki sekä teinille että ensipuhelimen saaneelle sisarukselleen. Vastuu painaa hartioitani. Pistän puhelimen lentotilaan illallisen jälkeen.
Kännykkäkriittisyyteni on näkynyt päätöksenä antaa lapsille puhelimet suomalaisittain myöhään 10-vuotiaana.
Suomalaislapsi saa älypuhelimen vuosia ennen muita
Tyypillinen ikä, jolloin suomalaislapsi saa ensimmäisen kännykkänsä, on eri kyselytutkimusten mukaan 7–8 vuotta (Xplora, DNA)
Ruotsissa ja Britanniassa tyypillinen ikä on 9 vuotta.
Italiassa suurin osa saa älypuhelimen 10–13-vuotiaana.
Yhdysvalloissa tyypillinen ikä on yli 11, Australiassa 12–14 vuotta.
Omaa kännykän käyttöäni olen edellisen vuoden aikana tietoisesti vähentänyt merkittävästi. Vähentämisen varaa olisi edelleen.
Testin ja siihen liittyvän tiedonhankinnan myötä tekee mieli heittää koko älypuhelin roskiin ja liittyä siihen kasvavaan joukkoon, joka palaa vanhan tekniikan ”älyttömiin puhelimiin”, (engl. dump phones).
Siltikin ne some-sovellukset on pakko vilkaista, viestit tarkistaa ja hauskoihin päivityksiin reagoida. Välillä huomaan katsovani kuudetta peräkkäistä hiusmuodonmuutos- tai eläinpelastusvideota. Mikä ihme niissä koukuttaa?
Lue myös Kotilieden juttu: Jatkuva somen selailu on turmiollista aivoille – näin pääset puhelimen pauloista ja elvytät keskittymiskykysi
Seitsemäs päivä: ruutuaika minuutilleen
Viikon kuluttua testi on ohi ja totuuden hetki koittaa. Kokonaiskäyttöaika on 10 tuntia 54 minuuttia, mikä tarkoittaa keskimäärin 1 tuntia ja 33 minuuttia päivässä.
Arkipäivinä keskimääräinen käyttö on 1 tunti 19 minuuttia, viikonloppuna 2 tuntia 9 minuuttia. Näytön avaamisia on keskimäärin 40 päivässä.
Eniten käytän viikon aikana Facebookia (keskimäärin 33 minuuttia päivässä) ja Instagramia (18 minuuttia). Loppuaika kuluu etupäässä Whatsappin, valokuvagallerian ja uutissivustojen parissa.
Näytön avaamisten määrä paljastaa, kuinka pirstoutunutta kännykän käyttöni on.
– Mediakasvatuksessakin on hyvä huomioida, että digilaitteiden avulla meillä on nykyään mielettömästi mahdollisuuksia saada tietoa ympäröivästä maailmasta. Sen sijaan että nuorelta tai itseltä kieltää käytön kokonaan, oleellista on luoda toimivat pelisäännöt. Pelkkä päivittely ei auta, vaan tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, Paula Aalto muistuttaa.
Jos nuori on väsynyt, syy voi olla kännykän yökäyttö. – Kun kännykän ottaa yöksi pois, nuori voi alun riitelyn jälkeen kiittää siitä ja sanoa, että ei ole aikoihin nukkunut niin hyvin, Paula Aalto kuvaa. ©: iStock
Testin outo lopputulos: ruutuaika lakkasi houkuttamasta
Tunnen yhä vähemmän halua avata puhelintani. On kuin kaikki ennen niin kiinnostavat somet ja niiden algoritmien tarjoamat sisällöt olisivat muuttuneet yhdentekeviksi.
En viitsi enää päivittäin julkaista Instaan. Jotenkin epäkiinnostavat reelsit saavat vilkkua näytöllä rauhassa. Facebookin sisältö on muuttunut tunkkaiseksi. Mitä tapahtui?
Karu totuus on tämä: Mitä vähemmän puhelinta käyttää, sitä vähemmän se koukuttaa, ja toisinpäin. Tämän vahvistavat paitsi tutkimukset, myös algoritmien logiikka: mitä enemmän klikkaat tietyn aihepiiriin linkkejä, sitä enemmän algoritmi alkaa syöttää juuri sinua maksimaalisesti koukuttavaa tavaraa.
Monien kehuman digipaaston teho perustuu samaan. Kun esimerkiksi Facebookista on viikon pois, algoritmi hajoaa eikä enää osaa syöttää koukuttavinta sisältöä.
Algoritmit suodattavat ja suosittelevat
Somen algoritmit määrittelevät, mitä sisältöä tietty käyttäjä näkee ja missä järjestyksessä.
Algoritmeja voi yrittää rikkoa klikkaamalla mahdollisimman erityyppisiä sisältöjä tai pitämällä sovelluksesta pidempiä taukoja.
Lähde: mll.fi
– Harrastan näitä digipaastoja säännöllisesti itse, Aalto kertoo. Kun tauolta palaa, seinä on täyttynyt viikkoja vanhoista kavereiden suosituimmista sisällöistä, joihin ei tunne mielenkiintoa.
– Niiden käyttämisestä saadaan niin paljon mielihyvää – adrenaliinia, oksitosiinia, serotoniinia – että voi olla, ettei pelkkä tahdonvoima enää edes riitä. Ihminen voi jäädä aika yksin aina uusia sisältöjä pursuavien laitteiden kanssa.
Testin jälkeisenä iltana suljen puhelimen taas vähän aikaisemmin. Ruutuaika jää sinne, enkä ole enää yksin. Alan lukea lapsille kirjaa.
Lue myös Seuran juttu: ”Minne katosi läheisyys, seksi ja hauskanpito?” Tiina, 35, huolestui – Mitä tehdä, kun oma puoliso on kännykkäriippuvainen?
