Tässä kuvassa olen vielä autuaan tietämätön siitä, mitä kaikkea tulisin hevosten kanssa kokemaan. Olen siinä noin 13-vuotias ja istun Irja-työhevosen selässä kummitätini tilalla Soiniityn kartanolla Elimäellä.
Kuvassa oleva hevonen liittyy siihen, miksi minusta tuli ratsastaja. Olin kymmenvuotias, kun istuin sen selässä ilman satulaa. Pihalla vapaana ollut koira tuli haukkumaan sen jalkoihin, Irja hermostui ja lähti ravaamaan.
Tipahdin maahan, ja ajo-ohjain kiertyi jalkani ympärille. Tilanteessa olisi voinut käydä tosi pahasti, mutta onneksi tallimestari ehti ajoissa paikalle ja pysäytti Irjan.
Valkoiset sortsini ja t-paitani likaantuivat täysin, ja pelkäsin, että äiti suuttuisi. Yritin puhdistaa niitä, mutta toinen käteni ei toiminutkaan kunnolla. Käsi oli mennyt poikki olkapään alta.
En pelästynyt vaan ilmoitin vanhemmilleni, että haluaisin nousta hevosen selkään heti, kun saisin kipsin pois. Sain 11-vuotislahjaksi kymmenen kerran alkeiskurssin Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevalle Keskustallille.
– Kuvassa oleva Irja-hevonen ei ollut ratsu vaan ajohevonen. Istuin usein sen selässä hakiessamme heiniä pellolta, entinen kouluratsastaja Kyra Kyrklund muistelee.
Vanhempani kuvittelivat, että oppisin ratsastamaan kymmenessä tunnissa, mutta olen edelleen matkalla.
Kyra Kyrklund on oppinut kaiken hevosilta
Olen aina ollut hyvin eläinrakas. Jos en ollut kummitätini tilalla eläimiä hoitamassa, olin auttamassa paikallista eläinlääkäriä hänen kierroksellaan. 16-vuotiaana aloitin kilpailemisen. Tuohon aikaan hevosurheilua pidettiin vähän höperönä.
En tiedä, mitä olisin päätynyt tekemään, jos elämässäni ei olisi ollut hevosia. Kouluaikoina haaveilin eläinlääkärin urasta, mutten ollut kovin hyvä koulussa, sillä olen aina kärsinyt sanasokeudesta.
Tämä kuva osoittaa sen, että jos on riittävän sisukas ja päättäväinen, ei mikään ole mahdotonta. Kaiken, minkä tänään osaan, olen oppinut hevosten avulla. Ne ovat muovanneet minusta sen ihmisen, joka nykyään olen.
Sanaton kommunikaatio ihmisen ja hevosen välillä on äärettömän kiinnostavaa. En itse enää ratsasta, mutta kierrän maailmalla valmentamassa ja luennoimassa.”
Kyra Kyrklundille, 72, myönnettiin 30.1. Suomen Olympiakomitean Suuri Ansiomerkki.
