Säveltäjä, muusikko Lauri Porra, 46, istuu Espoon kulttuurikeskuksen aulassa. Stratovarius-yhtyeen basistin vuosi on alkanut kolmen konserttisarjan ja kahden levyn merkeissä. Takana ovat Muumilaakson vuodenajat -konsertin harjoitukset. Hän on säveltänyt siihen musiikin ja soittaa konsertissa sähköbassoa.
Oman lisänsä arjen palettiin tuo vauva Aurora, 6 kk, joka kulkee Laurin ja tämän kapellimestarivaimon Dalia Stasevskan mukana keikkareissuilla.
– Ennen vauvan syntymää elimme itsenäisemmin ja kuljimme tahoillamme keikkamatkoilla. Nyt olen omien keikkojeni lisäksi mukana vaimoni työmatkoilla. Lähdimme Amerikan-kiertueelle neljä viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Lapsen tulo on myllännyt taiteilijaperheemme elämää, mutta työt jatkuvat lapsen kanssa.
Yövalvomiset vauvan kanssa ovat Laurin vastuulla. Rockbändeissä soittava kiertuemuusikko on tottunut epäsäännöllisiin öihin.
– Unenpuute ei ole minulle ongelma. Sitä paitsi Aurora on helppo ja hyvä nukkumaan.
Lapsen nopea kasvu ja kehitys jaksavat hämmästyttää.
– Tuntuu, että joka aamu vastassa on ihan uusi tyyppi. Isäksi tuleminen on ollut mullistava kokemus, jossa koko elämä, suhde itseen ja omiin vanhempiin on määriteltävä uudestaan.
Yhdessä pari ehtii konsertoimaan harvoin. Silloin kun niin tapahtuu, se tuntuu Laurista onnenpotkulta.
– Oman puolison kanssa työskenteleminen on helppoa. Dalia on maailman parhaita kapellimestareita. Kukaan ei johda musiikkiani yhtä hyvin. Olen yhtä onnellinen Dalian menestyksestä kuin omastani. Toivon, että olemme kuin kaksi kasvia, jotka ruokkivat toisiaan samasta mullasta.
Neljännen polven muusikko
Isoisoisänsä Jean Sibeliuksen jalanjäljissä kulkeva Lauri on kasvanut musiikin ympäröimänä. Neljännen polven muusikolle oli lapsesta asti selvää, että hänkin ryhtyisi muusikoksi.
– Aloitin viisivuotiaana sellon soiton ja murrosiässä innostuin bassokitarasta. Siskoni, äitini ja isänikin soittivat.
Omaa tytärtään Lauri ei aio patistaa musiikin pariin.
– Hän saa itse päättää, mistä kiinnostuu. Kun vanhempina on kaksi näin intensiivistä muusikkoa, häntä alkavat ehkä kiinnostaa ihan muut hommat.
Säveltäminen on nykyisin Laurin päätyö. Hän on säveltänyt musiikin rakastettuun Myrskyluodon Maija -elokuvaan.
– Elokuva on kasvutarina, joka kertoo lujasta tahdosta ja uskosta parempaan. Intohimoista musiikkia kirjoittaakseen on koettava intohimoa. Olen elänyt värikästä elämää. Kokemukseni heijastuvat työhöni.
Lue myös Kotiliesi.fi: Kirjailija Riikka-Maria Rosenberg ihastui ”maajussiin Hämeestä” – sitten selvisi, että miehen suku omistaakin kokonaisen kartanon
Sävellystyön aloittaminen herättää pakokauhua
Sävellystyön aloittaminen herättää Laurissa pakokauhua, vaikka hän on ehtinyt säveltää satoja kappaleita.
– Mietin, entä jos en tällä kertaa keksi mitään. Pelon ja kauhun tilassa olen melodramaattinen. Sävellystyössäni tunnetilalla on suuri merkitys, ja on raskasta olla tilassa, jossa on luotava uutta. Välillä on päätettävä, etten sävellä mitään kuukauteen. Teen helposti liikaa ja olen kärsinyt työuupumuksesta. Jossain vaiheessa mieli ja keho ilmoittavat, että ei enempää.
Lauri kärsi esiintymisjännityksestä siinä määrin, että se aiheutti paniikkihäiriötä.
– Tykkään tietyissä tilanteissa olla esillä, mutta olen myös unelmointiin taipuvainen. Alle kolmekymppisenä tein liikaa duunia ja koin esiintymispelon vuoksi paniikkihäiriökohtauksia.
Jännitys alkoi hellittää, kun Lauri ryhtyi säveltämään entistä tavoitteellisemmin.
– Musiikki on peittelemätön heijastus itsestä. Kun aloin julkistaa sävellyksiäni, jäljelle ei jäänyt mitään salattavaa eikä sen myötä jännitettävää.
Miten päivä jatkuu tästä?
Menen hoitamaan lasta, jotta vaimo pääsee työhuoneelleen. Illalla vaihdamme vuoroa. Hän jää lapsen kanssa, kun minä vuorostani menen työhuoneelle säveltämään ja vastaamaan sähköposteihin.
Myöhemmin nukutamme vauvan ja vietämme aikaa kaksin. Tykkäämme tehdä pitkiä päiviä. Meillä on harvoin vapaa-aikaa, mutta jos sellaista on, otamme lapsenvahdin ja menemme kolmeksi tunniksi kylpylään. Meillä on syvä intohimo kylpylöihin.
Nukkumaan menen kahdeltatoista ja herään kahdeksalta aamulla. Pari vuotta sitten olisin sanonut, että menen sänkyyn neljältä yöllä ja herään kahdeltatoista. Pyrin viettämään sängyssä kahdeksan tuntia, vaikken nukkuisi koko aikaa.
