Tunnekylläinen. Se on Seela Sellan mielestä oikea sana kuvaamaan kulunutta kesää. Israelissa asuva poika Ariel eli Huisu on ollut Suomessa pari kuukautta, ja hän on juuri lähtenyt takaisin sotaa käyvään maahan.
– Olo on haikea. Huisu on jo 57, joten hän ei enää voi joutua rintamalle, mutta pojanpoika saattaa joutua. Sota on kamala asia. Monella on mielipide konfliktista, ja olen kohdannut suoranaista vihapuhetta.
Kun Seela, Huisu ja tytär Ilana istuivat pojan lähtöä edeltävänä iltana yhdessä, he juttelivat paitsi sodasta ja rauhasta myös Seelan hautajaisista. Kutsuttavia olisi paljon, kun äidillä on niin laaja ystäväpiiri.
Seela toppuutteli, että ei liikaa, etteivät lapset joudu vararikkoon. Haudalle voisivat kuitenkin tulla ihan kaikki.
– Sanoin, että laittakaa siihen, että tämä on viimeinen ensi-ilta ja Seela Sella on taatusti pääosassa. Siinäpä näkisivät, millaiset ovat juutalaiset hautajaiset.
Seela ei todellakaan ole tekemässä kuolemaa, mutta asiasta puhuminen on joulukuussa 88 täyttävälle näyttelijälle luontevaa. Kaikki täältä joskus lähtevät.
Lue myös: Seela Sella on pessyt ja pukenut vainajia vuosikymmeniä: ”Kuolemanpelkoni on poistunut kokonaan”
Lyhytkin kävely väsyttää
Helsinkiläiseen kesäkahvila Regattaan Seela on tullut omalla autolla koiransa Nasun kanssa. Kaverukset ovat käyneet ensin läheisessä koirapuistossa, jossa isokokoinen Nasu saa juosta vapaasti. Emännälle lenkit ottavat jo voimille.
– Vanhenemisessa ikävintä on rapistuminen, lyhytkin kävelymatka väsyttää.
Selkä on leikattu, on Ménièren tautia, flimmeriä, kuulo heikkenee ja verenpaine heittelee. Vanhenemisen hyviä puolia Seela joutuu hetken miettimään.
– Parhaimmillaan voi olla jotain viisastumisen tapaista. Että ei ärsyynny erilaisista mielipiteistä, vaan miettii, mistä syystä joku käyttäytyy noin.
Ikäsyrjintääkin Seela sanoo kohtaavansa. Kun hän tapaa nuoren lääkärin, hänellä on selvä strategia.
– Ensin sanon päivää niin monta kertaa, että lääkäri suostuu katsomaan minua silmiin. Sitten sanon, että papereissa on syntymävuosi 1936, mutta unohda se. Teen joka jumalan päivä työtä, en ole hakemassa sairauslomaa.
Roolien opettelu vaatii hiukan enemmän kuin ennen, mutta sekin sujuu.
– Privaatissa en muista mitään ilman allakkaa, mutta teatteri on eri juttu.
Pitää keskittyä sekä sisäistää ja tajuta ajatus. Se johtaa seuraavaan ajatukseen ja taas seuraavaan, sitten kaikki siirtyy lihasmuistiin, ja siellä se on.
Pahuus ruokkii itseään
Vanheneminen ja teatteri ovat Seelalle läheisiä aiheita. Molemmista on kokemusta. Kesä on kulunut esiintyessä eri puolilla Suomea.
– Mun loma on se, että saan olla ja keskittyä seuraavaan keikkaan rauhassa.
Seuraavaksi Seela hurauttaa autollaan Lappeenrantaan, jossa hän luennoi jaksamisesta ja motivaatiosta.
– Ihmisen pitää lapsesta asti saada uskoa unelmiin ja yrittää. Pitää luottaa, että kaikki on mahdollista.
Heikkoina hetkinään Seela muistelee kodin oppeja.
– Äiti sanoi, että jokainen on jotakin. Älä rupea kitisemään. Anna mennä vain.
Syyskuussa Seela nähdään Tampereen Työväen Teatterissa näytelmässä Eichmann – mistä yö alkaa yhdessä entisen oppilaansa Timo Torikan kanssa.
Sanoma on mitä ajankohtaisin: voiko pahuutta perustella sillä, että on vain koneiston ratas?
– Jokaisella on merkitystä, ja jokaisen kuuluu kantaa vastuu tekemisistään. On totta, että pahuus ruokkii itseään. Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, että niin tekee myös hyvyys. Hyvyys lisää hyvyyttä.
Seela Sellan Nasu-koira makoilisi mieluiten kahvilan pöydän alla. – Se ei ymmärrä, miksi sen pitäisi poseerata. Motivaatio puuttuu.
© Sampo Korhonen
Miten päivä jatkuu tästä?
Iltapäivällä vien kaksitoistavuotiaan koirani Nasun eläinlääkäriin. Toivon, että sen kasvain osoittautuu rasvapatiksi eikä ole mitään vaarallista.
Sen jälkeen valmistelen tulevaa luentoani. Olen lupautunut puhumaan jaksamisesta ja motivaation tärkeydestä. Suunnittelen esityksen teemat, testaan hiukan pituutta ja ujutan väliin jotakin runoa tai roolia. Mitään täysin valmista käsikirjoitusta en kirjoita.
Huomenna katson taas kalenterista, missä minun pitää olla ja mihin aikaan. Allakkani on aika täysi ja korvaamattoman tärkeä. Käytännön asiat ja menot unohtuvat, jos ne eivät ole kalenterissa.
