Iltapäivälehtien viimeaikaisten otsikoiden mukaan Maria Kuusiluoma etsii itselleen uutta miestä. Ollakseen iskussa kolme vuotta sitten eronnut näyttelijä treenaa kroppaansa ahkerasti salilla.
Onko näin?
– Ehkä välillä oli vähän kiirehtimisen tuntua, Maria vastaa ja selittää tarkemmin:
– Heti eron jälkeen en ajatellut miehiä lainkaan. Silloin oli tärkeintä järjestää arki lasten kanssa uudelleen. Toisena vuonna havahduin ja vilkuilin ehkä vähän enemmän: missä mies. Nyt en kysele tai vilkuile, elämäni on aivan täynnä. En tiedä, mihin sovittaisin miehen.
Marialla on kohta 15 täyttävä poika, Luca, ja 13-vuotias tytär, Luna. He asuvat vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona. Teinit ovat juuri siinä iässä, jolloin äiti on havahtunut ajattelemaan, miten kauan he vielä ovat lapsia ja pysyvät kotona.
– Tämä on herkkä hetki. Lapset tarvitsevat minua nyt enemmän kuin herra X.
Välillä Maria kauhistuu, onko hän loppuelämänsä yksin. Sitten hän muistaa, että lepää elämän käsivarsilla. Kaikki tulee kyllä aikanaan, jos on tullakseen.
– Tiimalasissani hiekka valuu koko ajan, mutta jäljellä on myös aikaa.
Maria on työskennellyt Kansallisteatterissa kohta kolmekymmentä vuotta, näyttelijäksi valmistumisestaan lähtien.
Keskimääräisen eliniän ennusteen mukaan Maria laskee voivansa elää vielä yli kolmekymmentä vuotta. Hänellä on tähän mennessä ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Ensimmäinen kesti 14 vuotta, toinen lasten isän kanssa 16 vuotta.
– Lasten vartuttua ehdin kokea vielä elämäni pisimmän rakkaussuhteen.
Maria on onnellisempi kuin ennen
Maria on jännä sekoitus räiskähtelevää eloisuutta, jääräpäistä uhmakkuutta ja tyyntä harkintaa. Hän puhuu paljon, nauraa ronskisti kähisten ja varoittaa heti, että hänen juttunsa lähtevät helposti polveilemaan. Hän myös vakavoituu ja on yhtäkkiä herkkä ja tarkka kertoja, jonka tarinoissa korostuvat tunteet, empatia ja tahto kantaa vastuuta.
– Ero on aina traumaattinen kokemus. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin kahden ihmisen liitto, jossa yhteisten asioiden muodostama side on niin vahva, ettei sitä voi rikkoa. En kadu eroa, sillä olen sen jälkeen onnellisempi kuin ennen. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että en enää koskaan saa ydinperhettä.
Ero oli hänelle samalla tavalla käänteentekevä tapahtuma kuin hänen vanhempiensa kuolema vuosia sitten.
– Vanhempien kuollessa ja erossa menettää oman historiansa. Yhtäkkiä joutuu kantamaan vastuun kaikesta yksin, eikä ole vaihtoehtoa, ettei siitä selviäisi.
Marian Ritva-äiti oli koulutukseltaan musiikinopettaja. Hän opetti tyttärensä soittamaan sekä pianoa että kannelta.
Marian vanhemmat kuolivat kolmen vuoden sisällä vuosituhannen taitteessa. Isän kuolema ensin oli järkytys, sillä hän menehtyi äkkiä vain 54-vuotiaana. Varhaisesta lapsuudestaan lähtien polion takia pyörätuolissa istunut, isää yksitoista vuotta vanhempi äiti oli kuollessaan 68.
– Esimerkki vahvasta siteestä puolisoiden välillä tulee kotoani. Koko perheellämme oli hyvin läheiset välit.
Suvussa oli mustia lampaita ja pahoja poikia
Maria kasvoi Porissa äitinsä suvun vanhalla maatilalla muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Vanhemmat hoitivat tilaa, jolla oli parisataa sikaa, iso omenatarha, peltoa ja metsää. Marian isoisä asui tyttärensä perheen kanssa syytingillä kuolemaansa saakka.
– Minulla on pitkä ja kirjava porilainen sukuhistoria. Suvussa on ollut suurmaanomistajia, mustia lampaita ja pahoja poikia. Keskelle kotitalon pihaa johti ennen vanhaan Kokemäenjoesta kaivettu leveä oja. Pirtutrokarit tulivat sitä pitkin maihin kieltolain aikaan.
Vanhempien kuoltua maatila jäi Marialle ja hänen veljelleen. Ensimmäiseksi he luopuivat eläimistä. Pellot ovat nyt vuokralla. Sisarukset perheineen asuvat vapaa-ajallaan yhdessä tilan päärakennusta. Maria ajaa aina ehtiessään Helsingistä Poriin.
– Se on niin koti se paikka.
Vanha talo pihapiireineen on myös työleiri, mutta Maria on kiitollinen, että hänellä on monenlaista perspektiiviä elämään. Hän tietää esimerkiksi, miltä veden syvyydeltä silakkaa kannattaa pyytää.
– Taustani on olennainen osa minua. Se vaikuttaa tapaani suhtautua elämään, työhön, aivan kaikkeen. Maalla olen oppinut, millaista on, kun työ on elämäntapa, työpaikalla ollaan 24/7 ja eletään jatkuvasti sään armoilla.
Maria ja isoveli Antti-Pekka.
Maria Kuusiluoma perusti teatterin
Kotiseuturakkaudesta on kysymys myös Kirjurinluodon kesäteatterissa, jota Maria on vetänyt Porissa jo vuodesta 2008 apunaan lapsuudenystävänsä Jouni Rautanen.
– Minusta oli surullista, ettei Porin kokoisessa kaupungissa ollut moneen vuoteen nähty ammattilaisten tekemää kesäteatteria. Kun valitin siitä, silloinen puolisoni, lasteni isä sanoi, että älä voivottele, vaan perusta teatteri.
Marialle ajatus ei ollut tullut mieleen, mutta miksei hän osaisi teatteria perustaa?
– Olinhan tehnyt teatteria siihen mennessä viisitoista vuotta.
Tässä kohtaa Maria kiroilee. Sanoo ruman sanan tehokkaasti.
– Tietämättömyys on autuas olotila. Johtuu sinnikkyydestäni, että olen jatkanut. Olen juuri se ihminen, jolle kannattaa sanoa, että et pysty juoksemaan maratonia alle kolmen tunnin, ja minähän juoksen.
Maria kutsuu kesäteatteriaan kipsaksi. Aina vuoden alussa kipsan pyörittäminen kiihtyy. Maria hakee oikeuksia tulevana kesänä esitettävään näytelmään ja kiinnittää väkeä projektiin. Paine on pahin loppukeväästä, kun hän jännittää, miten lippujen myynti lähtee käyntiin. Hän kantaa onnistumisesta taloudellisen riskin.
– Tykkään haasteista. Joka syksy olen väsynyt ja ihmettelen, miksei minulle riitä, että vain viettäisin palkallista kesälomaa Kansallisteatterista. Loppuvuodesta olen taas valmis käynnistämään uuden tuotannon, ja se vie mukanaan.
Tietysti Maria on kipsastaan hyvin ylpeä. Viime kesänä Vaimoni on toista maata -parisuhdekomediassa olivat mukana Joonas Nordman, Jenni Kokander, Maria ja näytelmän ohjannut Miika Muranen. Kun Jenni Kokander ei yhtäkkiä pystynyt tekemään rooliaan, hänen paikkaajakseen tuli tuota pikaa Kansallisteatterin Sari Puumalainen.
Porissa tarjoillaan siis nykyisin huipputason suomalaista kesäteatteria. Tulevan kesän näytelmä on englantilaisen Robin Hawdonin Täydelliset häät.
Kun huulikiilto ei enää auta
Miten Mariasta tuli näyttelijä? Hän ei muista, miksi päätti hakea Teatterikorkeakouluun.
– Ehkä valinta oli niin selvä, etten miettinyt perusteita.
Maria pääsi sisään toisella yrittämällä. Varasuunnitelmana oli ollut Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, jossa hän olisi halunnut opiskella viestintää tavoitteenaan ulkomaantoimittajan työ. Juuri ennen pääsykokeita hän sai tiedon paikastaan Teatterikorkeakoulussa.
Maria on pitänyt aina huolta ulkonäöstään. Nykyisin hän ei vain halua kuluttaa siihen liikaa aikaa.
Näyttelijäksi Maria valmistui 1994. Kansallisteatterissa on tapana viettää 25- ja 35-vuotistaiteilijajuhlia, joten tänä vuonna hän ei juhli, vaikka uralla tulee kolme vuosikymmentä täyteen. 25-vuotista uraansa hän juhlisti ikääntyvän näyttelijättären Irina Arkadinan roolissa Anton Tšehovin klassikkonäytelmässä Lokki.
– Halusin tehdä roolin, sillä siinä joutuu pohtimaan, miltä vanhenevasta naisesta tuntuu, kun miehen katse ei enää pysähdy häneen niin kuin ennen. Miten sen kokee ja mitä se merkitsee naiselle.
Omalla kohdallaan Maria tunnustaa, että se ottaa päähän.
– Panet huulikiiltoa lisää, mutta sekään ei auta.
Päätään pyörittäen mutta nauraen hän muistelee veljentyttärensä syntymäpäiviä. Kuinka hän lähti 25-vuotiaiden kanssa baariin, jossa huomasi ajattelevansa, että tämä kasvattaa.
– Ikä näkyy ulkonäössä, ja ulkonäön näemme toisissamme ensimmäiseksi. Mutta ulkonäkö ei ole ihmisessä kaikki.
Marialla on vinkki itselleen ja ikätovereilleen.
– Ihminen näyttää luovuttaneelta, jos hänessä ei ole elämäniloa ja uteliaisuutta. Niin kauan kuin hän jaksaa herätä lapsen lailla uteliaana jokaiseen aamuun, hän on kiinnostava ja hänet huomataan.
Treeni pitää pään kunnossa
Toki voi tehdä vähän muutakin. Maria näyttää upealta ja huolitellulta, vaikka hän on kävellyt tapaamiseen lumituiskussa. Hän väittää käyttävänsä kauneudenhoitoon paljon vähemmän aikaa kuin vaikka tyttärensä.
– Kylpyhuoneemme purnukoista yksi kymmenesosa on minun, loput tyttäreni.
Marialla on jo vuosia ollut microblading-tekniikalla muotoillut kulmat, tatuoidut silmänrajaukset ja ripsissä pidennykset. Ne hän hankki, kun harrasti triathlonia. Treenaaminen ja kisoihin osallistuminen oli mukavampaa ”naama päässä” kuin meikittömänä.
Kestomeikit ovat osoittautuneet käteviksi myös myöhemmin.
– Jos meikkaisin kasvojani joka aamu kymmenen minuuttia, minulta menisi viikossa pelkkään kulmakarvojen värittelyyn yli tunti, kuukaudessa viisi tuntia ja vuodessa 60 tuntia. Nyt pääsen iltaisinkin helpommalla, kun ei tarvitse poistaa silmämeikkiä. En hankaa ja venytä naamaani turhaan.
Entä salitreeni? Instagramissaan Maria kirjoittaa ”hanurinkohotuksesta”.
– Tykkään treenistä. Treenaan ensisijaisesti pääni takia. Jos harjoitus näkyy kropassa, se on mielenterveystyön sivutuote. En ota salilla käynnistä stressiä. Nytkin on ollut pari viikkoa taukoa flunssan takia, ja jatkaminen tuntuu varmasti kauhealta. Vasta kolmannen käynnin jälkeen treeni alkaa luistaa. Mutta on myös niin, että vatsalihaksia ei voi itselleen levitoida. Ne voi vain treenata.
Nelivuotiaasta Maria kuului Helka-nuoriin ja harrasti lausuntaa. Esityksissä hänellä oli yllään Munsalan kansallispuku.
Maria Kuusiluoma: Taaksepäin ei kannata katsoa
Keskity vain asioihin, joita voit muuttaa, on vanha stoalainen viisaus. Viime aikoina Maria on pyrkinyt omaksumaan sen.
– Ajatus on antanut minulle henkisesti paljon tilaa. Olen ymmärtänyt, että taaksepäin ei kannata katsoa, eikä asioita turhaan vatvoa. En halua tuhlata sellaiseen aikaa, sillä aikaa pitää arvostaa. Sitä ei voi ostaa, lainata tai varastoida.
Maria on vaatinut itseltään aina paljon. Hän on ollut ankara, sisukas suorittaja ja halunnut usein olla myös se, joka on oikeassa.
– Alan hiljalleen oppia, että matka on voittoa tärkeämpi ja matkan suorittaminen tuottaa tyydytystä. Yritän nykyisin ajatella asioita kaksi kertaa ja nukkua yön yli. Sen jälkeen ei ole enää yhtä suurta tarvetta olla oikeassa.
Maria on myös entistä kärsivällisempi.
– Ehkä olen oppinut vähän myös itseironiaa. Siitä olen iloinen.
Uratoiveisiin Maria suhtautuu pitkän kokemuksen tuomalla tyyneydellä.
– Jokainen rooli ja työ on aina se kaikista tärkein. Hanskaan jo perusasiat. En tunne yhtä suurta kipua kuin alussa, jolloin jouduin jokaisessa roolissa ponnistelemaan.
Hän on myös kiitollinen työpaikastaan Kansallisteatterissa.
– Olen ollut etuoikeutettu. Näyttelijöiden vakituiset kiinnitykset käyvät yhä harvinaisemmiksi.
Ei kiirettä minnekään
Nykyisessä elämäntilanteessaan Marialla ei ole kiire minnekään.
– Olen mielelläni lasten kanssa. Kovin matalalla kynnyksellä en järjestä heille hoitajaa. Kohta kuitenkin pidän heitä jalasta kiinni ja rukoilen: älkää menkö.
Maria ei tarvitse elättäjää, ja hänen lapsillaan on isä.
– Mutta sielunkumppani olisi ihana.
Sen hän on valmis ottamaan vastaan, kun se kohdalle tulee.
MARIA KUUSILUOMA, 54
Työ
Kansallisteatterin näyttelijä vuodesta 1994.
Koti
Helsingissä ja Porissa.
Perhe
Kaksi teini-ikäistä lasta.
Ajankohtaista
Sofi Oksasen kirjoittama ja Mika Myllyahon ohjaama Mansikkapaikka saa ensi-illan Kansallisteatterissa 6.3. Marialla on rooli trillerimäisessä draamassa.
.tilaa-teksti {
justify-content: center;
align-items: center;
}
.tilaa-kuva {
padding-top: 15px;
}
