Uudet ihmiset kysyvät Silja Vepsänrevolta, 56, lähes aina ensimmäisenä, minkä ikäisiä hänen lapsenlapsensa ovat.
Kun Silja vaihtoi ammattia kaksi vuotta sitten, sotealan koulutuksessa pidettiin esittelykierros. Opettaja aloitti kertomalla lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Silja kuunteli kierroksen edetessä vanhemmuustarinan toisensa jälkeen ja keräsi rohkeutta omaan esittelyynsä.
– Kerroin, että minulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia ja se on minulle kipeä asia. Opettaja vastasi, että hehän voivat perustaa minulle vertaisryhmän tuomalla omat lapsensa ja lapsenlapsensa minulle, kun kyllästyvät lapsiinsa. Se järkytti ja loukkasi. Miten sotealan ammattilainen oli niin ymmärtämätön, Silja ihmettelee Simpukka ry:n tiedotteessa.
Silja on lapsettomien yhdistys Simpukan vuoden vapaaehtoinen 2023.
Kohdunpoistosta alkoi hyväksymisen opettelu
Silja ja hänen puolisonsa päätyivät lapsettomuushoitoihin vuonna 1995. Muutaman vuoden aikana tehtiin seitsemän tuloksetonta alkionsiirtoa. Selkeää syytä ei löytynyt, mutta endometrioosin mahdollisuutta pohdittiin.
– Kuukautiseni olivat järkyttävän runsaat ja kivuliaat. Kohdusta löytyi myoomia, joista suurin oli greipin kokoinen, Silja kertoo Simpukan tiedotteessa.
Lopullisen lapsettomuuden hyväksynnän opettelu alkoi kohdunpoistosta.
Silja Vepsänrevon lempivuodenaika on syksy. Elämä rauhoittuu hektisen, kuuman kesän jälkeen.
Pysäyttävää Siljalle on ollut havainto, että lapsettoman ja lapsenlapsettoman kuulumiset eivät useinkaan kiinnosta esimerkiksi sukujuhlissa samalla tavalla kuin heidän, joilla on lapsia ja lapsenlapsia.
– Lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus herättävät ulkopuolisuuden, epäreiluuden ja osattomuuden tunteita, Silja kuvaa tiedotteessa.
– Toivon, että lopullisesti lapsettomalla olisi muuta onnea elämässään ja hän pystyisi hyväksymään lapsettomuutensa. Elämässä on todella paljon hyvää vaikka paljon puuttuukin.
Silja ei pidä siitä, että lapsettomuudessa puhutaan sietämättömästä tuskasta, koska sietämätön tarkoittaa, että sitä ei enää siedä.
– On siedettävä: kohdattava tuska ja tunteet ja mietittävä selviytymiskeinoja.
Silja on toiminut useita vuosia Lapsettomien yhdistys Simpukan vertaistoimijana.
– Vertaisryhmässä saa olla niin kuin on. Tärkeää on yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen, ei pelkästään vaikeista asioista puhuminen. Vertaisryhmässä on usein mustaa huumoria, riemua, heittäytymistä ja ystävyyttä.
