”Olen määrätietoinen, nopea ja levoton. Lapsuudessani nämä ominaisuudet eivät silti vielä näkyneet. Olin silloin niin ujo, että kaksi vuotta nuoremman siskoni piti ostaa puolestani bussilippukin, koska en itse uskaltanut puhua kuskille.
En koskaan saanut päiväkotipaikkaa, joten vietin paljon aikaa kotona. Vanhempieni seuraelämä oli myös melko rauhallista. Vietimme juhlapäiviä suvun tai vanhempien ystävien kanssa meillä Espoossa, mökillä tai kylässä, mutta muuten olimme keskenämme. En tottunut sosiaalisiin ympyröihin ennen kouluikää.
Kun olin 7-vuotias, arkkitehtinä työskennellyt äitini saapui eräänä päivänä itkuisena kotiin, jossa minä ja pikkusiskoni olimme lastenhoitajamme kanssa. Äiti kertoi, että hänellä ei ole enää töitä – eikä niitä ole sen vuoksi enää lastenhoitajallakaan. Vaikka lama vaikutti perheeseemme, en muista silti koskaan pelänneeni, että rahamme eivät riittäisi. Olin sopivan nuori, jotta olisin muistanut muunlaista elämää.”
”Jouduin lopulta purkamaan työsuhteeni”
”Kun itse lähdin ohjelmapäällikön työstäni kokoomuksen puoluetoimistolta seitsemän vuotta sitten, en ollut enää ujo. Olin työskennellyt aiemmin Suomen Partiolaisten puheenjohtajana ja Suomen Lukiolaisten Liiton pääsihteerinä ja uudistanut järjestötoimintaa niissä.
Anna partioleirillä Lopella kesällä 2002.
© Sampo Korhonen
Minut pyydettiin kokoomukseen tekemään uudistuksia, mutta huomasin nopeasti, että poliittisissa puolueissa on tarjolla paljon valtaa. Valta ja sen tavoittelu sekä valtarakenteet vaikuttavat ihmisiin siten, etteivät tavallisen työpaikan säännöt päde – mikään puolue ei ole normaali työpaikka. Nostin esille epäkohtia, kuten häirintää. Sain kuitenkin itse pahasti turpiini prosessissa.
Jouduin lopulta purkamaan työsuhteeni. Samalla menetin varmasti monia uramahdollisuuksia, mutta en olisi voinut katsoa itseäni peiliin, jos en olisi pitänyt omista arvoistani kiinni.”
”En ole koskaan kuitenkaan yrittänyt lasta suhteessa ollessani”
”Olen nopea tekemään päätöksiä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten hankin lapseni. Aloitin toiminnanjohtajana Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa elokuussa 2017 ja luovuin Suomen Partiolaisten puheenjohtajuudesta vuoden 2018 alussa. Se vapautti kalenteriini kymmeniä tunteja viikossa. Olin 33-vuotias ja tiennyt aina haluavani lapsia.
Anna isänsä kanssa mökillä Kesäniemessä vuonna 1986.
© Sampo Korhonen
Olen ollut elämäni aikana noin kymmenessä parisuhteessa. En ole koskaan kuitenkaan yrittänyt lasta suhteessa ollessani. Nytkään mielessäni ei käynyt, että olisin etsinyt miehen vain sen takia. Sen sijaan googlasin itsellisestä äitiydestä ja varasin ensikäynnin lapsettomuusklinikalle.
Lapsettomuushoidot aloitetiin inseminaatiolla, joka ei tuottanut toivottua lopputulosta. Sen jälkeen kokeiltiin koeputkihedelmöitystä. Todennäköisyydet raskautumiselleni piti olla hyvät. Raskaus ei silti alkanut. Silloin ymmärsin, että tämä saattaa olla ensimmäinen asia, jota en saa, vaikka kuinka haluaisin. Oloni oli epätoivoinen. Näin välähdyksen siitä, millainen tulevaisuuteni voisi olla, jos minusta ei koskaan tulisi äitiä.
Kun kaksi viivaa lopulta piirtyivät raskaustestiin alkuvuodesta 2020, olin työpaikkani vessassa. Olisin halunnut huutaa avokonttorissa kaikille, että minulla on maailman paras salaisuus, mutta en sanonut kenellekään siellä mitään vielä pitkään aikaan.
En ollut koskaan haaveillut siitä, millaiseen perheeseen lapseni syntyisi tai millainen äiti minusta tulisi. Minulla on aina ollut hyvä mielikuvitus, ja pystyn visioimaan isojakin kokonaisuuksia, mutta lapsen suhteen minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia. Olin silti varma, että kun saan hänet, hän on ihana. Ajattelen, että haaveettomuuteni johtuu siitä, että olen niin tavoiteorientoitunut. Minulla ei ole passiivisia toiveita – niitä, joita jotkut kutsuvat haaveiksi. Minulle ne ovat aina aktiivisia tavoitteita.
”Kaksi viikkoa ennen synnytystä tein itsekseni ruskaretken Lappiin.”
En nauttinut raskausajasta. Pelkäsin koko ajan keskenmenoa. Pelko ei kuitenkaan estänyt minua toimimasta. Kaksi viikkoa ennen synnytystä tein vielä itsekseni ruskaretken Lappiin.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Matkailijan Rovaniemi 24 tunnissa – koe Lappi uusin silmin
”Äitiys on muuttanut minua”
”Minulla oli aika tiukka kasvatus. Osittain sen peruja ovat myös kärsimättömyyteni ja auktoriteettiongelmani. En voi väittää, etteivätkö muiden mielipiteet vaikuttaisi minuun, mutta en ole osannut ottaa paineita siitä, mitä muut ajattelevat. Olen esimerkiksi opiskellut käsityötiedettä ja poliittista historiaa yliopistossa ja journalismia ammattikorkeakoulussa, mutta en ole koskaan valmistunut mistään.
Olen aina tiennyt, että vanhempani rakastavat minua. Lapsuudenperheessäni rakkaudesta ei silti puhuttu. Olen halannut isääni noin kaksi kertaa, joista toinen oli lakkiaisissani. Emme ole koskaan sanoneet toisillemme, että rakastamme.
Oma lapseni on nyt 3-vuotias. Hänelle olen halunnut kertonut alusta asti, kuinka rakas hän on.
Äitiys on muuttanut minua. Olen oppinut lapsen kanssa paljon kärsivällisyyttä. Kun hän kysyy samaa asiaa viisi kertaa, hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan siksi, ettei ymmärrä. Tämä oivallus on antanut perspektiiviä myös työelämään.
On yllättävän vaikeaa olla samaan aikaan vanhempi ja joku muu – työntekijä, ystävä, johtaja. Yhteiskunta on rakennettu kahden heterovanhemman perheille. Lomakkeissa kysytään aina äidin ja isän nimet. Ja jos haluan lähteä esimerkiksi urheilemaan, minun pitää aina ottaa lapsi mukaani tai järjestää lapsenvahti. Miksi meillä ei ole enemmän paikkoja, joissa viihtyvät sekä lapset että aikuiset?
Minulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni sama koti ja työ useamman vuoden putkeen sekä lapsi. Naureskelen, että minulla on epätyypillinen neljänkympin kriisi. En ole levoton, vaan tyytyväinen siihen, mitä minulla tällä hetkellä on.”
Hyvää elämää
Olen ylpeä siitä, että olen päässyt työelämässä näin pitkälle tekemättä kompromisseja minulle tärkeiden arvojen, kuten oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, suhteen.
Inspiroidun hyvistä kokouksista, kauniista kodeista ja isojen yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisesta.
Rakkain rutiinini on kävellä kotoa päiväkodin kautta töihin.
Arvostan poliitikkoja. Jokainen heistä on valinnut antaa aikaansa ja osaamistaan muuttaakseen maailmaa paremmaksi.
Haaveilen pitkästä kesälomasta mökillä lapsen ja ystävien kanssa.
Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea näiltä sivuilta?
Lähetä vinkki meille sähköpostilla anlukija@otavamedia.fi tai kirjeitse Anna, Uudenmaankatu 10, 00015 Otavamedia (kuoreen merkintä ”Matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.
