Ei ole aivan saman tekevää, minkä nimen elintarvikkeelle, alkoholille tai maataloustuotteelle antaa. Jos jollain tuotteella sattuu olemaan EU:n myöntämä nimisuoja, ja jokin toinen valmistaja yrittää käyttää suojattua nimeä, luvassa on hankaluuksia.
Estrella joutui viime vuonna muuttamaan Suomessa myynnissä olevien parmesaanisipsien nimeksi Kypsytetty juusto & merisuola parmesaanin nimisuojauksen vuoksi.
Tuotteen nimi tuli vaihtaa, sillä tuotteen käsittelyn olisi pitänyt tapahtua nimisuojan vaatimusten mukaan Italiassa Parmigiano Reggianon alueella, kun valmistuspaikkana sipseillä oli Ruotsi.
Kouvolalainen juomavalmistaja Viiniverla taas joutui nimikiistaan tuodessaan markkinoille Verlados-nimisen omenaviinan 2000-luvun alussa. EU:n tuomioistuin kielsi Verlados-nimen käytön, sillä se kuulosti liikaa Calvados-juomalle, eikä suomalainen tuote saanut ratsastaa Calvadoksen maineella. Juoman uudeksi nimeksi tuli lopulta Verla.
Mikä ihmeen nimisuoja?
EU:n nimisuojajärjestelmän tavoitteena on suojata tuotteita nimen väärinkäytöltä ja väärennöksiltä.
”Nimisuoja suojaa tuotteen nimen, ei varsinaisesti itse tuotetta. Muut valmistajat eivät voi käyttää suojattua nimeä. Väärinkäytöksestä voi seurata huomautus, korvausvaatimus tai pahimmillaan oikeusjuttu”, Ruokaviraston ylitarkastaja Piritta Sokura sanoo.
Kullakin nimisuojatulla tuotteella on tuotemääritelmä, joka määrää, miten tuote valmistaan, mitä raaka-aineita valmistuksessa on käytettävä, ja millä maantieteellisellä alueella se pitää tehdä.
Nimisuojatuille tuotteille on tunnusomaista, että ne on valmistettu tai tuotettu tietyllä alueella tai tietyllä perinteisellä valmistusmenetelmällä. Ne voivat olla muista vastaavanlaisista tuotteista poikkeavia erikoislaatuisuutensa tai valmistusmenetelmän ja ainesosien osalta.
”Vuonna 1993 käyttöön otetulla nimisuojalla haluttiin suojata erikoislaatuisia ja omaleimaisia tuotteita. Ajatuksena oli myös se, että tuottajat saavat nimisuojatuille tuotteille asiallisen hinnan. Jos nimisuojattu tuote osataan brändätä hyvin, siitä voi pyytää jopa kaksinkertaisen hinnan”, Sokura toteaa.
Suojausta voi hakea elintarvikkeiden, maataloustuotteiden, viinien ja väkevien alkoholijuomien nimityksille. Hakijoina voivat olla joko useammasta tuottajasta koostuva ryhmä tai näitä tuottajia edustava järjestö.
Nimisuojan hakuprosessi kestää muutamia vuosia. Parhaimmillaan suojauksen saa kahdessa vuodessa, joskus aikaa voi vierähtää kuusikin vuotta.
Nimisuoja on voimassa EU:n alueella ja EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten myötä myös EU:n ulkopuolella.
Karjalanpiirakalla on Aito perinteinen tuote -suojaus. Sen mukaan karjalanpiirakan tuottajien on noudatettava määrättyä tuotantomenetelmää. Yhtenä valmistusehtona on, että karjalanpiirakan kuoritaikinaan laitetaan vettä, suolaa ja ruis- tai vehnäjauhoja, ja kuoritaikina pitää kaulia mahdollisimman ohuiksi, lähes läpikuultaviksi, pyöreiksi piirakankuoriksi.
© Otavamedia
Suomessa on 14 nimisuojattua tuotetta
Tällä hetkellä EU:ssa on noin 3 670 nimisuojattua maataloustuotetta, elintarviketta ja alkoholia.
Suojatuista tuotteista suurimman ryhmän muodostavat juustot, joiden jälkeen seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat hedelmät ja vihannekset, liha ja lihajalosteet sekä oliiviöljyt.
Nimisuojattuja tuotteita on eniten Italiassa, jossa niitä on yhteensä 890 kappaletta. Listalla kakkosena on Ranska 769 nimisuojatulla tuotteellaan. Kolmannella sijalla on Espanja 380 tuotteellaan.
Ruotsissa on yhteensä 23 nimisuojattua tuotetta, ja nimisuojaus on siellä maksullista. Maksu koostuu 300 euron aloitusmaksusta ja hakemuksen käsittelyyn liittyvästä tuntityöstä. Jos käsittelyyn kuluu paljon aikaa, nimisuojauksen hinta voi nousta tuhansiin euroihin. Suomessa suojaus on vielä toistaiseksi maksutonta.
Suomessa nimisuojattuja maataloustuotteita, elintarvikkeita ja alkoholeja on yhteensä 14. Suomen ensimmäinen nimisuojattu tuote on Lapin puikula -niminen peruna, joka sai suojan vuonna 1997.
Lapin puikula on ensimmäinen suomalainen tuote, joka sai nimisuojauksen. Lapin Puikula -perunan tulee olla tuotettu ja pakattu Lapissa.
© Simon Peruna
Näillä suomalaisilla tuotteilla on nimisuoja:
Tuotteet, joilla on suojattu alkuperänimitys (SAN)
Lapin Puikula
Lapin Poron liha
Lapin Poron kuivaliha
Lapin Poron kylmäsavuliha
Kitkan viisas
Tuotteet, joilla on suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Kainuun rönttönen
Puruveden muikku
Aito saunapalvikinkku
Suonenjoen mansikka
Suomalainen Marjalikööri/Suomalainen Hedelmälikööri
Suomalainen Vodka
Aidot perinteiset tuotteet (APT)
Sahti
Kalakukko
Karjalanpiirakka
Suojatun alkuperänimityksen (SAN) saaneet porotuotteet on tuotettu Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja kasvaneista poroista, joiden liha on leikattu, jalostettu ja myös pakattu Suomen poronhoitoalueella.
© iStock
Tämän vuoden toukokuussa Ruokavirastoon saapui kolme uutta nimisuojahakemusta Ahvenanmaalta. Niissä haetaan suojausta Ahvenanmaan mustaleivälle, Åländskt hemvete -tuotteelle ja Ahvenanmaan karitsanlihalle.
Käsittelyssä hieman pidemmälle edenneitä nimisuojahakemuksia on seuraavilla tuotteilla: Aitoo perunarieska, Savolainen talkkuna, Yläsavolainen muurinpohjalettu, Simojärven muikku, Savolainen mustikkakukko, Kainuun juustoleipä ja Pohjalainen leipäjuusto. Karkean arvion mukaan nämä tuotteet voisivat saada nimisuojan vuosien 2026 tai 2027 paikkeilla.
Esimerkiksi näillä ulkomaalaisilla tuotteilla on nimisuoja:
Tuotteet, joilla on suojattu alkuperänimitys (SAN)
Parmigiano Reggiano -juusto (parmesaanijuusto, Italia)
Fetajuusto (Kreikka)
Prosciutto di Parma (Parman kinkku, Italia)
Modenan perinteinen balsamietikka (Italia)
Tuotteet, joilla on suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Navarran parsa (Espanja)
Schwarzwaldin kinkku (Saksa)
Steirisches Kurbiskeröl (kurpitsansiemenöljy, Itävalta)
Lybekin marsipaani (Saksa)
Aidot perinteiset tuotteet (APT)
Mozzarellajuusto
Faluninmakkara
Serranokinkku
Pizza Napoletana
Nimisuojasta höytyvät niin kuluttajat kuin tuottajatkin
Nimisuoja tuo tuottajille ja heidän tuotteilleen lisäarvoa muun muassa edistäen tuotteiden tunnettuutta ja helpottaen niiden markkinointia.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah näkee nimisuojaukset yhtenä hyvänä työkaluna maaseudun kehittämisessä. Niiden avulla voidaan luoda työpaikkoja ja kehittää alueen elinvoimaisuutta.
Nimisuojatuotteet ovat Essayahin mielestä myös hyvä tapa tuoda esille Suomen ruokakulttuuria ja osaamista.
”Tuotteita voitaisiin tarjota nykyistä enemmän ulkomailta tuleville matkailijoille. Ihmiset etsivät elämyksiä, ja esimerkiksi nimisuojatuotteiden maistaminen voisi olla heille yksi tällainen elämys”, Essayah ehdottaa.
Nimisuojauksesta on myös aluetaloudellista hyötyä.
”Nimisuojatut tuotteet tekevät alueen tunnetummaksi. Esimerkiksi Champagnen alueella tässä on onnistuttu erittäin hyvin. Alueella valmistetaan maailmankuulua samppanjaa”, Sokura sanoo.
Myös kuluttajat hyötyvät nimisuojasta. Se lisää kuluttajien luottamusta perinteisiin tuotteisiin ja on tae niiden ainutlaatuisuudesta. Kuluttaja tietää, mistä nimisuojattu tuote on peräisin, missä se on valmistettu ja mitä raaka-aineita siinä on käytetty.
Lue myös Kotiliesi.fi: Valkoinen mansikka ihmetyttää – näin sen maku eroaa punaisesta mansikasta
