Mieti hetki ihmistä, joka näyttää viihtyvän hyvin omissa nahoissaan. Arvostaako hän itseään? Todennäköisesti vastaat kyllä. Omanarvontunto tarkoittaa ihmisen kokemusta omasta itsestään ja arvostaan.
Kun omanarvontunto on hyvä, ihminen tuntee olevansa hyvien asioiden arvoinen.
Terapiatyössä puhutaan usein itsetunnosta omanarvontunnon sijaan. Hyväitsetuntoinen ihminen uskoo itseensä ja kokee suoriutuvansa asioista hyvin.
Perheterapeutti, psykoterapeutti Ritva Huuskon mukaan käsitteet ovat lähellä toisiaan ja osittain lomittaisia. Hänen mielestään omanarvontunto on kuitenkin vielä itsetuntoakin syvempi asia, joka luo perustukset antoisalle elämälle.
– Ihminen, jolla on hyvä omanarvontunto, uskaltaa ja osaa olla juuri sellainen kuin hän on. Minne tahansa hän menee, hän saa olla oma itsensä.
Eri tekijöiden summa
Omanarvontunto rakentuu monista eri tekijöistä. Kasvuympäristö, persoona ja ympärillä oleva kulttuuri muovaavat ihmistä jatkuvasti. Ehdottomasti tärkein omanarvontuntoon vaikuttava asia on lapsuuden kiintymyssuhde. Jos kasvattajat, eli yleensä vanhemmat, hyväksyvät lapsen täysin omana itsenään, tämä saa kokemuksen rakastettuna olosta. Silloin vanhempien ja lapsen välillä on turvallinen kiintymyssuhde.
– Kun lapsi kiintyy turvallisesti, hän oppii, että hän on aina ihmisenä rakastettu ja arvostettu, vaikka hän tekisi virheitä elämässään, Huusko kertoo.
Turvaton kiintymys-suhde rikkoo omanarvontunnon.
Jos kiintymyssuhde on turvaton, lapsen omanarvontunto rikkoutuu. Silloin vanhemmat eivät jostain syystä hyväksy lasta omana itsenään, minkä seurauksena lapsi oppii, että hän ei myöskään kelpaa omana itsenään. Omanarvontunto voi olla rikkoutunut monella eri tavalla. Jotta sitä voi lähteä korjaamaan, on syytä ensin tunnistaa, millä tavalla rikkoutuminen on aikanaan tapahtunut.
Rikottujen omanarvontuntojen luokittelu auttaa oman tilanteen tunnistamista. Yleensä juuri kukaan ei ole kuitenkaan aivan puhtaasti jotakin tyyppiä, vaan useimmat ovat eri tyyppien sekoituksia.
1. Suoriteomanarvontunto
Jos ihmisellä on suoriteomanarvontunto, hän on lapsena oppinut, että vain suorittamalla asioita hän saa vanhemmiltaan hyväksynnän kokemuksia.
Hän on esimerkiksi saattanut saada kehuja pääasiassa kiitettävistä kouluarvosanoistaan ja sitä kautta oppinut hakemaan hyväksytyksi tulemisen kokemuksia nimenomaan hyvän koulumenestyksen kautta. Myöhemmin työelämässä sama suorittamisen oravanpyörä jatkuu.
Ihminen voi ulospäin näyttää menestyvältä mutta sisäisesti kokea olonsa tyhjäksi tai väsyneeksi. Hän ei itse anna itselleen lupaa levätä riittävästi. Usein hän yrittää puuduttaa pahaa oloaan esimerkiksi alkoholilla tai peliriippuvuudella. Lisäksi hän altistaa itsensä uupumiselle.
Suoriteomanarvontunto on rikkonaisista omanarvontunnoista kaikkein yleisin. Se voi pitkään kulkea sukupolvelta toiselle, kunnes jossakin vaiheessa joku herää kyseenalaistamaan sitä.
– Suorittaminen on syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Meillä ihaillaan paljon korkeaa työmoraalia. Aikoinaan esivanhempiemme piti tehdä paljon töitä, jotta he säilyivät elossa. Nykyään jatkuva suorittaminen ei kuitenkaan ole enää tarpeen, Huusko sanoo.
Ahkeruus ja aikaansaavuus luonteenpiirteinä eivät kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että ihmisellä on suoriteomanarvontunto. Haitallisiksi piirteet muuttuvat vasta sitten, jos niiden avulla pyritään vahvistamaan kokemusta omasta arvosta jaksamisen kustannuksella.
Alistettuun omanarvontuntoon liittyy piilovihaa ja katkeruutta.
2. Alistettu omanarvontunto
Alistettu omanarvontunto alkaa kehittyä, jos lapsi ei saa ilmaista omaa tahtoaan. Se on voitu nitistää pois esimerkiksi häpeällä, pelottelulla tai väkivallalla. Usein vähintään toinen vanhemmista on ollut narsistinen tai ankaran uskonnollinen, ja hän on jatkuvasti häpäissyt lasta.
Koska lapsi ei ole koskaan saanut lupaa olla oma itsensä, hänelle on kasvanut häpeäpersoona. Hän kokee, että hän ei ole koskaan riittävän hyvä omana itsenään.
Ihminen, jolla on alistettu omanarvontunto, yrittää etsiä hyväksyntää miellyttämällä muita. Hän ei uskalla sanoa mielipidettään vaan esittää ulkoa opittuja mielipiteitä. Hän ei välttämättä tiedosta itsekään, millaisia tunteita hänellä on, koska hänellä ei ole koskaan ollut lupaa tuntea niitä kunnolla.
Alistetun omanarvontunnon kanssa kamppaileva ihminen suostuu usein ihmissuhteisiin, jotka eivät tee hänelle oikeasti hyvää. Työpaikalla hän taas voi tehdä muidenkin töitä, koska ei uskalla kieltäytyä niistä hylätyksi tulemisen pelon takia. Jatkuvan alistumisen vuoksi hänessä on usein paljon piilovihaa ja katkeruutta.
Alistettu omanarvontunto on rikotuista omanarvontunnoista toiseksi yleisin.
3. Negatiivinen omanarvontunto
Negatiivinen omanarvontunto saa yleensä alkunsa epävakaassa kiintymyssuhteessa. Silloin lapsen kotona on ollut usein väkivaltaa tai muuta kaltoinkohtelua, joka on voinut johtua esimerkiksi päihteiden käytöstä tai mielenterveysongelmista.
Ihminen, jolla on negatiivinen omanarvontunto, ajattelee olevansa kauttaaltaan kelpaamaton ja paha. Hän on niin tottunut huonoon kohteluun, ettei edes koe ansaitsevansa mitään muuta.
Jos joku kehuu häntä, hän saattaa suuttua, sillä hän voi ottaa sen piruiluna. Itse hän ei koskaan kehu muita.
Tällainen ihminen vaikuttaa usein ulospäin kovalta, ja häneen on vaikea saada tunneyhteyttä. Omassa ytimessään hän kokee, että hänellä ei ole varaa tunteisiin tai tunteiluun. Hän on oppinut, että turhasta ei saa koskaan valittaa.
4. Narsistinen omanarvontunto
Jos vanhemmat palvovat lastaan ja nostavat tämän jalustalle, tälle saattaa kehittyä narsistinen omanarvontunto. Tyypillisesti vanhemmat opettavat lapselleen, että vika on aina muissa ihmisissä, ei koskaan lapsessa itsessään. Sen seurauksena lapsi alkaa kuvitella olevansa kaikkivaltias, jonka ei tarvitse kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Ihminen, jolle on kehittynyt narsistinen omanarvontunto, ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä hänellä ole empatiakykyä. Hän kokee olevansa täydellinen, ja siksi asiat hänen mielestään luonnostaan pyörivät hänen ympärillään. Hän katsoo usein ihmisiä alaspäin ja vaikuttaa ylimieliseltä. Hän voi kuitenkin olla myös lipevä, jos hän haluaa muiden tekevän hänelle palveluksia.
”Ihminen tarvitsee vähintään yhden ihmissuhteen, jossa hän saa kokea ehdotonta hyväksyntää.”
Tiedosta ja lähde korjaamaan
Se, mikä on aikanaan rikkoutunut lapsuuden kiintymyssuhteessa, korjaantuu aikuisena hyvissä ja arvostavissa vuorovaikutussuhteissa. Jos omanarvontunto on rikki, ihminen tarvitsee vähintään yhden terveen ihmissuhteen, jossa hän saa kokea arvostusta, kunnioitusta ja ehdotonta hyväksyntää. Tärkeää on, että hän saa olla suhteessa täysin oma itsensä.
Ihmisen täytyy myös opetella tuntemaan itsensä sellaisena kuin hän on. Hänen on hyvä esittää itselleen itsetuntemusta lisääviä kysymyksiä: Millainen ihminen olen? Mistä asioista pidän? Mistä en pidä? Mitkä asiat kuormittavat? Mitkä asiat tuovat voimavaroja?
– Kun ihminen tietää, mistä hän pitää ja mitä hän toivoo elämäänsä lisää, hänen on helpompi tehdä itselleen hyviä valintoja, Huusko kertoo.
Itsetutkiskelua tarvitaan myös rajojen asettamiseen. Ihmisen täytyy itse tiedostaa, milloin hän antaa toisten rikkoa omia rajojaan ja oppia pitämään niistä tiukemmin kiinni. Jos esimerkiksi tietää, ettei jaksa viikonloppuna tavata ystäviä, asia kannattaa kertoa heille suoraan ja sopia tapaaminen myöhempään ajankohtaan.
– Omanarvontunto vahvistuu, kun ei yritä elää omien voimavarojensa yli.
Terapia tarjoaa välineet
Jos omanarvontuntoon liittyvät ongelmat ovat suuria, apua voi saada myös mielenterveyden ammattilaisilta. Lämpimän ja empaattisen terapeutin kanssa voi syntyä kaivattu kokemus arvostavasta vuorovaikutuksesta.
– Parhaimmillaan ihminen voi hoksata, että aito oma arvo tulee siitä, että on sattunut syntymään tälle planeetalle. Ihmisarvoa ei tarvitse ansaita mitenkään.
Ammattiterapeutti voi monin tavoin auttaa myös itsetuntemuksen lisäämisessä. Hän osaa esittää oikeanlaisia kysymyksiä, jotta rikkoutuneen omanarvontunnon kanssa kamppaileva ihminen pystyy tarkastelemaan tilannettaan laaja-alaisesti.
– Hyvin monet ihmiset ovat lapsuudessaan tottuneet huonoon kohteluun. Siksi lähdemme terapiassa usein miettimään yhdessä, mikä on hänelle normaalia. Vähitellen käsitys normaalista muuttuu toivottavasti terveemmäksi, jolloin ihminen osaa vaatia parempaa kohtelua.
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 10/2023.
