Juha Itkosen valinnat
Antti Rönkä: Kiltti poika
Kertojaa piinaa masennuksen ja ihmissuhdeongelmien lisäksi ikuinen ulkopuolisuus, josta ei tunnu olevan pakotietä. Ollaan siis klassisen eksistentiaalisen ahdistuksen ytimessä. Antti Rönkä kirjoittaa tiiviissä kirjassaan siitä tyylikästä ja vahvaa proosaa.
Lue myös: Kirjailija Antti Rönkä ymmärtää syrjäytyneitä – hänellekin olisi voinut käydä paljon huonommin
Annie Ernaux: Puhdas intohimo
Jo kertaalleen käännetty 90-luvun kohuteos ilmestyy Lotta Toivasen uutena suomennoksena. Keski-ikäinen naiskirjailija kirjoittaa siinä häkellyttävän suoraan ja väkevästi seksisuhteestaan varatun miehen kanssa. Annie Ernaux’n kirjat ovat mitaltaan niukkoja, mutta tyyliltään ja tunnelmaltaan vahvoja.
Miina Supinen: Kultainen peura
Miina Supinen sekä hymyilytti minua että hurmasi minut esikoisellaan Liha tottelee kuria. Hän on sijoittanut kirjojaan monenlaisiin maailmoihin, ja 1880-luvun Sortavalaan sijoittuva uutuus kuulostaa taas vähän erilaiselta. Pidän todella Supisen kertojanlaadusta. Siinä on sekä huumoria että syvyyttä.
Lue myös Kotiliesi.fi: Nämä kirjat haluat lukea tänä syksynä! Tunnetut lukijat paljastavat 18 teosta, jotka koskettavat ja koukuttavat
Syksyn 2024 uutuuskirjat – Anna Perhon valinnat
Jaakko Yli-Juonikas: Tuhatkaunokin tuho
Jaakko Yli-Juonikkaan uusi teos on hämmentävä jo ulkoasultaan. Suhtaudun siihen kuin nykytaiteeseen: on rentouttavaa, ettei kaikkea tarvitse koko ajan tajuta, vaan voi antautua teoksen vaikutukselle. Pidän myös siitä, että kirjan taittoasussa ja kikkailussa on pahkasikamaista huumoria.
Haruki Murakami: Kaupunki ja sen epävakaa muuri
Minulla on ristiriitainen suhde Haruki Murakamiin. Jotkut teokset ovat olleet mielestäni kammottavan huonoja, jotkut taas lumoavia omintakeisen maagisen realisminsa vuoksi. Toivon, että tämä uutuus edustaa jälkimmäistä tyylilajia.
Sally Rooney: Intermezzo
Sally Rooneysta on tullut minulle kirjailija, jonka kirjat on pakko lukea. Niissä on alakuloinen, mutta tarkkanäköinen tunnelma. Me ihmiset näyttäydymme niissä juuri sellaisina kuin olemme: epäloogisina, raivostuttavina, rakastettavina. Odotan siksi tätäkin uutuutta, joka kertoo Koubekin veljesten tarinan ja pohtii, miten paljon ihminen voi kantaa sisällään.
Minna Kuukan valinnat
Sarah Lark: Simpukoiden soitto
Sarah Larkin jykevä teos Tulikukkien aika sai minut odottamaan tätä lokakuussa ilmestyvää jatko-osaa kuin kuuta nousevaa. 1830-luvulle sijoittuva Tulikukkien aika avasi ikkunan itselleni tuntemattomaan maailmaan, Uuden-Seelannin uudisasukashistoriaan. Lark tarjoaa sujuvaa, miellyttävää kieltä, kiinnostavia hahmoja ja paljon uutta asiaa.
Elin Hilderbrand: Täydellinen pari
Tästä tarinasta syntyi myös Netflix-sarja, joskaan se ei täysin tavoita kirjan kiehtovan painostavaa tunnelmaa. Romaani sai minut googlettamaan Nantucketia, Yhdysvaltain itärannikon lomasaarta, jossa vaaleilla hiekkarannoille on hulppeita huviloita. Yhdessä niistä odotetaan seurapiirihäitä, mutta vain päivää ennen juhlia morsiusneito löydetään kuolleena…
Max Seeck: Merkitty
Havahduin Max Seeckin tuotantoon myöhään, mutta ahmaisin sitten nopeasti kaiken. Uudessa kirjassa ei seikkaile Jessica Niemi, johon kovasti tykästyin, vaan poliisia konsultoiva taidegalleristi Milo Perho – mielenkiintoinen hahmo hänkin jo yksityiselämänsä haasteiden vuoksi. Odotan Seeckille tyypillistä toimintaa ja dopamiinipiikkejä!
Lue myös: Syksy oli Max Seeckille käänteentekevä: ”Havahduin siihen, että olin umpikujassa”
Syksyn 2024 uutuuskirjat – Anne Flinkkilän valinnat
Anja Snellman: Kirjeitä sotapäällikölle
Anja Snellmanilla on kyky yhdistää ajankohtaiset teemat syvään ja kouraisevaan. Niin nytkin, Anjahan työskenteli terapeuttina tietomurron kohteeksi joutuneessa psykoterapiakeskus Vastaamossa. Ihminen on yksin, kun tietomurto sylkee verkkoon kaiken sen, minkä piti jäädä vain hänen ja terapeutin väliseksi. Tärkeä kirja.
Heta Tuppurainen: Isäni, Rölli
Opin tyttäreni ja Pikku Kakkosen myötä tuntemaan hirmuisen Röllin, vähän pelottavan, ujon satuhahmon. Nyt näyttelijä Allu Tuppuraisen tytär Heta on kirjoittanut isänsä tarinan. Minua kiinnostaa, miten Heta kuljettaa isän ja tyttären tarinaa sekä niitä traumoja ja pelkoja, jotka Röllin riemun ja uhon alle kätkeytyvät.
Helena Immonen: Operaatio Tulikettu
Kettu-sarjan päätösosa nostaa kierrokset uudelle tasolle. Kun Venäjä räjäyttää ydinaseen Ukrainassa ja hyökkää Lappiin, Nato-Suomi on uudessa tilanteessa. Lukiessa pitää muistuttaa itseään, että kyse ei ole uutisista, vaan romaanista. En ole yleensä sotakirjojen ystävä, mutta Helena Immonen osaa myös tarinoida.
