Tältä tuntuu perinnesaunassa – vihtojen suojissa on lupa myös itkeä rauhassa

Vihdat on aseteltu vaikuttavaan riviin penkille saunan edustalle. Niitä on monta. Joukossa on koivua, mutta myös pihlajaa, haapaa, leppää ja jotain, mitä en tunnista. Puukiulussa saunan oven pielessä likoaa katajanippu. Sekin on, outoa kyllä, vihta.

Alkamaisillaan on sauna, jollaista en ole kokenut. Olo on yhtä aikaa odottava ja aavistuksen epäluuloinen.

Viisikymppiseksi suomalainen on saunonut tavalla jos toisella. Lukuisten kotisaunojen lisäksi mieleen nousee mökkisaunoja, jokunen savusauna ja pari telttasaunaa. Eksoottisia muistoja jäi tunisialaisesta hammamista, toisaalta myös ruotsalaisen leirintäalueen lämmitetystä varastosta.

Mutta perinnesaunassa en ole saunonut. Harva on.

Lue myös: Tuusulalainen Tarja ei koskaan unohda opettajan sanoja, kun hän ainoana lapsena viittasi – lukijoiden vavisuttavimmat muistot kestävät loppuelämän

Perinnesaunassa hoidetaan ruumista ja sielua

Paikka on valittu tarkoitukseen sopivaksi. Olemme Niemi-Kapeen tilalla tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Tilalla on 11 saunaa. Perinnesaunaa varten on lämmitetty satavuotias Wanha sauna, josta on muodostunut jonkinmoinen harrastajien pyhiinvaelluskohde.

Ja harrastajia on syytä uskoa, sillä Tampere on julistautunut Suomen saunapääkaupungiksi. Saunomiseen ei suhtauduta täällä lainkaan kevyesti. Ei ainakaan nyt.

Edessä on vakava paikka, sillä pian otetaan käyttöön tuhatvuotiset itämerensuomalaiset kansanperinteet. No, tuhat vuotta sitten maailma oli toki toisenlainen. Ei ollut puusaunoja, ei kyllä Suomeakaan.

Mutta nyt sukelletaan aikaan, jolloin suomalaista kulttuuria pantiin alulle, jolloin saunassa paitsi peseydyttiin, myös synnytettiin, pestiin vainajia ja hoidettiin vaivoja, toisinaan kypsytettiin maltaitakin (mikä saattoi johtaa siihen, että pian taas synnytettiin.)

Perinnesaunottajat kertovat hoitavansa saunassa sekä ruumista että sielua. Ohessa opitaan kunnioittamaan omia juuria, esikristilliseltä ajalta periytyviä lauluja, runoja ja loitsuja.

Lauteilla saattavat viihtyä myös tontut ja haltijat, siis löylyn väki – ja se tässä nyt vähän arveluttaakin.

Toimittaja sai kokea hoitavan vihdonnan ja vihtapesun

Saunottaja Siiri Koski on ajanut paikalle kotoaan Kangasalta. Villatakin ja legginssien alta paljastuu pellavamekkoon sonnustautunut nainen, joka verhoaa päänsä lystikkäällä huopahatulla. Kas, varsin turvallisen oloinen olento, ei mikään noita.

Vaikka olen etukäteen varautunut bikineillä, päätän jättää ne kassiin. En ehkä tarvitse elastaania turvakseni. Esiäidit kuiskivat korvaani, että suomalainen saunoo ilkosillaan, ja sillä selvä.

Perinnesaunottajien palveluvalikoimaan kuuluu hoitavaa vihdontaa, vihtapesuja, erilaisille ryhmille räätälöityjä saunarituaaleja, kasvihauteita, jalkakylpyjä ja toisinaan myös verikuppausta.

Olemme tehneet Siirin kanssa kaupat hoitavasta vihdonnasta ja vihtapesusta – siksi vihtoja on varattu suuri määrä vain koivunoksiin tottuneelle.

Siiri on valinnut vihdat, mutta huomaan rivistä etukäteen lempipuukseni mainitsemani pihlajan. Minusta se on kaunis ja kestävä puu, pärjää pohjolan kylmissä tuulissa.

Siirin mielestä se on hyvä valinta, sillä kansanperinteessä pihlajaa pidetään pyhänä puuna. Se lämmittää lihaksia ja pistää vipinää aineenvaihduntaan. Kolmaskin syy käyttää pihlajaa sopii järkeen – sitä kasvaa kaikkialla.

Vihtojen tekeminen on hikinen, Siirin sanoin myös pyhä toimitus. Hän tekee vihdat nousevan kuun aikaan, koska uskoo kuun nostavan voimaa lehdissä ja oksissa. Lehti pysyy paremmin ruodossa kiinni ja tuoksukin on parempi.

Pian saan huomata, että puut tuntuvat iholla erilaiselta. Kaikista nousee omanlaisensa tuoksu ja kuuluu erilainen ääni. Haapa rapisee, pihlaja helisee. Hassua, että tavallisesti teemme vihdat vain koivusta.

Saunan lauteilla ollaan tasa-arvoisia ja auki tunteille

Perinnesaunominen aloitetaan arkisesti löylyttelemällä. Istutaan lauteilla, heitetään löylyä ja odotetaan, että iho lämpenee ja hiki nousee.

Löyly on vesihöyryä, jota syntyy kun kaksi happiatomia ja yksi vetyatomi paiskataan tulikuumille kiville. Perinnesaunassa löyly on muutakin, saunan sielu.

Niemi-Kapeen Wanhassa saunassa tuntuu luontevalta, että löyly on saanut myyttiset mitat. Löyly tunnetaan sanana kaikissa suomen lähikielissä. Virossa löylyllä tarkoitetaan myös henkeä ja elämää.

Saunarakennuksen satavuotinen historia, tummat seinät, hämäränhyssy ja pehmeä löyly hiljentävät mielen.

Olemme yhtä mieltä siitä, että löyly tekee hyvää 2000-luvun kaupunkilaiselle. Tittelit on jätetty pukuhuoneen puolelle. Lauteilla ollaan tasa-arvoisia. Siiri on etukäteen luonnehtinut saunaa paikaksi, jossa pääsee tekoälyltä piiloon. Todellakin.

Kun keho on lämmennyt, asettelen itseni vatsalleni alalauteelle. Siiri sujauttaa pääni alle koivuvihdan, pään päälle toisen. Näinkö helposti se käy? Vaikka olen alasti, unohdan pienen empimisen jälkeen muotoni ja muhkurani. Pää vihdan alla saa olla turvassa kuin strutsi.

Siiri kertoo, että moni alkaa vihtojen suojissa itkeä. Sauna on alkukantainen paikka, johon kaikilla liittyy vahvoja muistoja. Ihminen on saunassa auki. Siksi voi olla mullistava kokemus ottaa vastaan toisen ihmisen kosketusta – vaikka välissä onkin vihta.

Miedossa lämmössä Siiri vihtoo hellästi. Perinnesaunassa vihdan kanssa ei riehuta niin, että iho palaa. Välillä Siiri leuhottaa vihdoilla lämmintä ilmaa, välillä hipsuttelee ja rapsuttelee ihoa pitkin. Toisinaan painaa vihdan ihoa vasten ja keinuttelee. Kylläpä vaan voi katajakin tuntua iholla ihanalta.

Siiri on saunottanut ihmisiä monenlaisissa paikoissa

Vihtojen suojissa on helppo ymmärtää, miksi saunomisesta on tullut niin trendikästä. On alettu puhua saunakulttuurista. Unescon aineettoman kulttuuriperinteen luetteloon suomalainen saunakulttuuri liitettiin joulukuussa 2020.

Perinnesaunottajien yhdistys perustettiin edellisenä kesänä, juuri kun korona teki yhdessä saunomisesta vaarallista. Siinä on nelisenkymmentä jäsentä.

Kun perinnesaunottajia alettiin kouluttaa, Siiri innostui.

Hän on tykännyt saunoa jo pikkutytöstä. Hän oli herkkä palelemaan ja huomasi teini-iässä harrastaessaan liveroolipelaamista, että parhaat ystävyyssuhteet syntyivät tapahtumissa saunan lauteilla. Lopullisesti hän hurahti, kun alkoi pitää akupunktiohoitolaa Suomen vanhimman yhä käytössä olevan yleisen saunan ohessa Pispalan Rajaportilla.

Siiri on saunottanut ihmisiä monenlaisissa paikoissa. Niemi-Kapeen tunnelmallinen Wanha sauna on kauneimmasta päästä. Toisessa päässä saattaa olla saksalaisen hotellin telttasauna, johon pystytettiin väliaikainen laude muovisista kaljakoreista.

En ole ensimmäinen toimittaja Siirin käsittelyssä. Hän saunottaa usein ulkomaalaisia toimittajia, jotka ohjautuvat käsittelyyn Tampereen kaupungin matkailutoimen kautta. Heidän kanssaan keskitytään saunan perusolemukseen.

Suomalaiset perinnesaunotukseen hakeutuvat ihmiset ovat sen sijaan herkästi kallellaan mystiikkaan, loitsunnälkäisiä, kuten Siiri sanoo.

Siiri haistelee tunnelmaa. On eri asia saunottaa lihaksensa kipeyttänyttä pyöräilijää kuin häihinsä valmistautuvaa morsianta.

Ihmiset myös ottavat tunnelmia vastaan eri tavalla. Yhden kanssa voi puhua vihdan lehtien sisältämistä aineista. Toisen kanssa juttu saattaa lipsahtaa puunhenkiin.

Minun kanssani Siiri ei etene henkimaailmaan asti. Ehkä hän aistii, että tämän asiakkaan kanssa on turvallista pysyä lähellä maata.

Lue myös Kotiliesi.fi: Saunahullu Janne on ottanut löylyt yli sadassa saunassa: ”Haluan tehdä saunojen Michelin-oppaan”

Perinnesaunottajan laulaessa olo on kuin lapsella kohdussa

Kun hartiat, selkä, jalat, jalkapohjat ja vatsa on vihdottu, Siiri jättää minut hetkeksi vihtojen alle lepäämään. Etukäteen pelkäsin, että puoli tuntia kestävässä hoidossa tulisi tukala olo, mutta nyt ei tunnu ollenkaan epämiellyttävältä, päinvastoin.

Kun makailen aloillani, Siiri alkaa laulaa. Laulussa ei ole sanoja, vain sinne tänne polveileva nuotti. Muistan, miten siskon kanssa lauloimme saunassa, vaikka äiti yritti kieltää. Saunassa piti olla hiljaa. Omien lasten kanssa olemme laulaneet senkin edestä.

Siirin laulaessa olo on kuin lapsella kohdussa. No, muistikuvia ei ole, mutta jotenkuten tällaiselta se on varmasti tuntunut.

Perinnesaunassa juhlapyhiin ja elämänvaiheisiin liitetyissä rituaaleissa ei säästellä

Saunomiseen valmistautuessani olen silmäillyt turkulaisen Laura Seesmeren väitöskirjaa, jossa pohditaan kulttuurin ja saunan välistä yhteyttä.

Seesmeren mukaan sauna on Suomessa ollut aina kiinteä osa arkea, mutta arjessa siihen ei ole liittynyt suuria rituaaleja. Saunassa on raskaan työviikon päätteeksi saatettu kiittää saunasta, kumartaa matalassa oviaukossa ja ylläpitää kunnioittavaa hiljaisuutta. Runsas vihtominen, loitsut ja laulut ovat kuuluneet vain erityisiin hetkiin, vaikkapa morsiamen saunottamiseen, juhannukseen tai parantamiseen.

Perinnesaunassa näissä vuotuisiin juhlapyhiin ja elämänvaiheisiin liitetyissä rituaaleissa ei säästellä.

Pohdin, että alkuun päästyäni saattaisin uskaltaa syvään päätyyn, kokeilla jotain sellaista, mistä nautiskellaan yhdessä, porukalla.

Siiri suosittelee kokeilemaan kekrisaunaa. Vanhaan suomalaiseen pakanajuhlaan liitettävä vuotuissauna tarjoaa aivan toisenlaisia elämyksiä kuin halloweenin mukana Suomeen rantautunut mesoaminen.

Perinnesaunottajat tuntuvat suhtautuvan perinteisiin iloisen joustavasti. Siiri kertoo opetelleensa vanhoja saunaloitsuja Suomen kansan vanhoista runoista. Trokeen makuun päästyään hän keksii perinteisten runojen rinnalle omia sanojaan.

– Nykyihminen on enää harvoin huolissaan lehmästään, mutta peltilehmä voi aiheuttaa harmeja. Perinteidenkin pitää elää, Siiri sanoo saunan jälkeen.

Luomusaippuaa koivunlehdistä

Lopuksi vuorossa on vihtapesu. Siiri sujauttaa pesuvatiin vettä ja pienen määrän luomusaippuaa. Vesi alkaa vaahdota kunnolla vasta, kun hän pyörittää siinä koivuvihtaa. Hyvä vinkki metsäretkille. Jos sampoon kantaminen tuntuu hullulta, koivun lehdistä saa luomusaippuaa.

Siiri pesee minua vihdalla päästä varpaisiin. Muistan, miltä tuntui, kun pesin aivohalvauksen saanutta isääni. Se oli aluksi vaikeaa varmasti meille molemmille, mutta nyt muistot tuntuvat pelkästään hyviltä. Läheisiltä.

Vaikka maksan tästä, tuntuu mukavalta, kun Siiri lopuksi kiittää, että on saanut hoitaa minua. Onneksi olen vihdan alla piilossa. Nousikohan isälläkin hikeä silmiin?

Saunan jälkeen olo on läpeensä puhdas. Raukea. Nälkäinen. Luomusaippua tuoksuu iholla happamalta, kun on tottunut sakeisiin hajusteisiin.

Saunan takana aukeaa ylellinen Näsijärvi. Normaalisti olisin siellä jo, sillä pääsen rantasaunaan aivan liian harvoin. Nyt ei teekään mieli. Olo on kummallisella tavalla täysi.

Läksiäislahjaksi Siiri sujauttaa mukaani pikkiriikkisen sydänvihdan, joka lepäsi lauteilla sananmukaisesti sydämeni päällä. Vanhan uskomuksen mukaan sinne ovat imeytyneet kaikki murheet, jotka voin vaikka polttaa kakluunissa.

Vien sen mukaani kotiin. Ehkä tulevan viikon vain katselen, kun se kuivuu ja kuihtuu. Päätän vasta sitten, mitä teen murheilleni, joista ainakin köykäisimmät jäivät lauteille.