Tämä kuva on otettu Q-teatterissa Järjen hedelmät -näytelmäni harjoituksissa vuonna 2022. Kuvassa on yhtä aikaa iloinen ja keskittynyt tunnelma.
Näytelmässä oli kohtaus, jossa Anssi Niemen näyttelemä povipommi tanssi. Kuvassa minä ja Anssi suunnittelemme kohtausta ja katsomme luultavasti videoklippejä inspiraatioksi.
Povipommilla oli valtavat silikonirinnat. Punnitsimme ne, ja ne painoivat noin kahdeksan kiloa. Anssi joutui tekemään valtavasti töitä, jotta pystyi toimimaan niiden kanssa. Näytelmän ohjaaminen oli hauskaa, ja kyseisestä kohtauksesta tuli lopulta tosi onnistunut.
Povipommin hahmo on esiintynyt teksteissäni jo pitkään. En yritä tarkoituksella kirjoittaa hahmoa aina mukaan, mutta jostain se vain sujahtaa tekstiin.
Povipommi on haaveiden ja ihailun kohde. Eräs lukija kertoi mieltäneensä sen jopa hedelmällisyyden symboliksi. Teatterissa hahmo on aina vähän erilainen riippuen siitä, kuka sitä näyttelee.
Lue myös Kotiliesi.fi: Mitä jos sinäkin perustaisit lukupiirin? Lue, miten konkarit ovat tehneet harrastuksestaan antoisan
Näyttelijä Kreeta Salminen otti kuvan Saara Turusesta ja Anssi Niemestä. Taustalla ovat äänisuunnittelija Tuuli Kyttälä ja valosuunnittelija Ada Halonen.
Esityksen tekeminen vie energiaa
Tunnistan itseni kuvasta hyvin, sillä näytän siinä juuri niin rönttöiseltä kuin töissä yleensäkin näytän. Ylläni ovat kesämekko ja isokokoiset lenkkarit, eikä istuma-asentoni ole mitenkään erityisen hillitty.
Olen kuvassa omimmillani, sillä teen siinä rakastamaani työtä. Teatteriohjaajan työ on hyvin erilaista kuin työni kirjailijana.
Nautin siitä, että saan tehdä töitä ihmisten kanssa. Se on paljon iloisempaa kuin kirjoittaminen, sillä harvoin sitä työpöydän ääressä yksinään naureskelee.
Kuvanoton aikoihin elämäni oli kiireistä ja työntäyteistä. Tavallisesti minulla ei ole niin kiire. Teatteriesityksen tekeminen on hyvin intensiivistä.
Tunnen itseni kauhean tärkeäksi ja tarvituksi, kun ihmiset odottavat harjoituksissa minun kertovan heille, mitä milloinkin tehdään. Niin hauskaa kuin teatterityö onkin, muutaman kuukauden puristuksen jälkeen tuntuu hyvältä sulkeutua taas yksin omaan kammioon kirjoittamaan.
En voisi tehdä produktioita jatkuvasti. Esityksen tekeminen vie niin paljon energiaa, että minun on palauduttava siitä kaikessa rauhassa.”
Saara Turusen, 42, uusi romaani Hyeenan päivät ilmestyi keväällä.
