Ensimmäiseksi tunnustus: Tätä juttua tehdessäni lankesin ostamaan vaatteita 98 eurolla. Rikoin periaatteeni, etten tee työkeikoilla heräteostoksia.
Hyvää hairahduksessa oli se, että ostin vaatteet kierrätettyinä ja osoitin itselleni, että voin oppia uusia tapoja, innostua uudesta ja muuttaa kulutustottumuksiani.
Me suomalaiset, niin kuin kaikkien muidenkin hyvinvointivaltioiden kansalaiset, tuotamme liikaa tekstiilijätettä. Se rasittaa ympäristöä, edistää luontokatoa ja lisää luonnonvarojen ylikulutusta. Kierrättämällä vaatteita vähennämme tekstiilijätteen määrää. On hyvä teko antaa ehjät ja puhtaat, käyttämättä jäävät vaatekappaleet avustusjärjestöille tai myydä ne second hand -kaupoissa ja kirpputoreilla. Vielä tehokkaammin pienennämme jätekuormaa, kun myös ostamme käytettyjä vaatteita.
Onko pakko vaihtaa tyyliä?
Mutta sopiiko second hand -tyyli kaikille? Ihailen Instagram-vaikuttajia, jotka esittelevät ihania kirpparilöytöjään somessa. Paljettimekkoja, tyllihameita, boyfriend- farkkuja, grunge-paitoja, isoja korviksia ja vintage-käsilaukkuja – melkein mitä vain. Näyttää siltä, että he luovat muotia jatkuvasti satunnaisilla löydöillään.
Olisiko tästä työasuksi? In Wearin nahkapalahame maksoi noin 40 euroa, Nomen Nescion uuden veroinen neule 90 euroa. Uutena sen hinta on reilusti yli 200 euroa.
© Sara Pihlaja
Minä olen tottunut täsmäostamiseen. Jos tarvitsen housut, menen kauppaan ostamaan housuja. Kun löydän mieleiseni mallin, valitsen siitä oman kokoni. Tyylinikin on vahvaan keski-ikääni mennessä vakiintunut. Olen turvallisesti klassinen pukeutuja. Voin hetken haaveilla grunge-farkuista tai itämaisesta paljettijakusta, mutta oikeasti ne pelottavat minua. Mitä muutkin sanoisivat, jos yhtäkkiä vaihtaisin tyyliäni?
En siis ollut tähän mennessä onnistunut ostamaan itselleni kierrätettynä juuri mitään. Esteenä ei ollut se, etten haluaisi käyttää toisen vanhaa vaatetta. En ole vain osannut etsiä ja löytää.
Tähän oli tultava muutos. Pyysin kanssani kirppiksille kaksi mestaria. He saisivat auttaa minua etsimään.
Ostoksille Helsingissä ja Tampereella
Outi Pyy tutkii muodin vastuullisuutta.
© Sara Pihlaja
Outi Pyy tunnetaan myös nimellä Outi Les Pyy. Hän työskentelee muotia netissä myyvän Ivalo.comin vastuullisuusjohtajana. Koulutukseltaan Outi on mittatilausompelija ja artenomi. Jo vuosia hän on kirjoittanut ja luennoinut vastuullisuudesta tekstiiliteollisuudessa. Instagramissa hänellä on 24 000 seuraajaa.
Elisa Koskinen julkaisee Instagramissa kuvia pukeutumisestaan nimellä Elisakoo. Hänellä on noin 12 000 seuraajaa. Kahden pienen pojan äiti on töissä sihteerinä asianajotoimistossa. Elisa on jo toisen polven kirppishaukka, sillä hän oppi käymään kirpputoreilla äitinsä kanssa.
Elisa Koskinen ostaa harvoin vaatteita uutena.
© Heli Hirvelä
Pyydän Outia ja Elisaa valitsemaan ostospaikat, joihin he haluavat minut viedä. Outi on juuri muuttanut Helsingistä Tampereelle ja ehdottaa sikäläistä Mielaa.
Tyylikäs liike myy alakerrassaan uusien suomalaisten valmistajien vaatteita. Yläkerrassa on pieni vaatevuokraamo ja Preloved-osasto, jossa on valikoima kierrätysmuotia.
Outi Pyy neuvoo Minnaa, että vaatteessa täytyy olla riittävästi tilaa. Hihat ja selkä eivät saa kiristää, kun kädet nostetaan ylös olkapäiden tasolle.
© Sara Pihlaja
– Neljä viisi vuotta sitten ostin vielä lähes kaikki vaatteeni kierrätettyinä. Koko pukeutumistyylini rakentui second handistä, Outi, 46, sanoo.
Vastuullisuusasiat olivat alkaneet kiinnostaa häntä jo varhain. Hän tiesi paljon tekstiiliteollisuuden ongelmista, kuten ylituotannosta, halpatyövoiman käytöstä ja ympäristöhaitoista.
– Sitä taustaa vasten en pystynyt perustelemaan itselleni, että ostaisin vaatteeni uusina. Second hand oli ainoa vaihtoehto, sillä en ollut tyyliltäni viiden vaatteen musta minimalisti vaan värikäs ja vaihtelunhaluinen. Minulla oli paljon vaatteita.
Nyt Outilla on yllään uutena ostetut mustat suorat housut ja kotimaisen Alban viininpunainen neulepoolo. Hän näyttää minimalistilta.
– Vaatekokoni muuttuminen on pakottanut muuttamaan tyyliä. Kierrätettyjä vaatteita löytää suhteellisen hyvin vielä kokoon 44 asti. Siitä tarjonta vähenee. Nyt kokoni on 50, enkä löydä enää juuri mitään vintagena.
Outi ei ole ainoa kierrätysmuodin suosija, joka on kokenut saman. Käytyään läpi kaikkien suomalaisten valmistajien kokotarjonnan hän myös tietää, mistä ongelma johtuu.
– Isoimmat koot on pudotettu mallistoista. Niitä ei tehdä. Näin säästetään tuotantokuluja. Se on järjetöntä, sillä suomalaisista naisista kolmannes on pluskokoisia.
”Uusi ultrapikamuoti ei kestä kulutusta.”
Toinen Outin harmin aihe on valmisvaatteiden laadun jatkuva huononeminen.
– 1990-luvun jälkeen yleistynyt pikamuoti ja uusi ultrapikamuoti eivät kestä kulutusta. Kirpputoreilla on myynnissä koko ajan heikompilaatuisia vaatteita. Isoja kokoja jää entistä vähemmän kiertoon, sillä ne käytetään loppuun. Pienet ja keskikoot liikkuvat paremmin, koska niitä tarjotaan uutenakin enemmän.
Outi Les Pyy tarkistaa saumat
Tavattuamme Outi katsoo ensimmäiseksi värejäni ja nappaa Mielan rekiltä Marimekon turkoosinsinisen Kangastus-takkimekon. Printin suunnittelija on Kustaa Saksi. Vaate on aarre, jolla olisi varmasti keräilyarvoakin, mutta se on minulle iso. Oma ongelmani vaateostoksilla on pieni kokoni 34.
Marimekon Kangastus-takkimekko maksoi tamperelaisessa second hand -kaupassa 120 euroa.
© Sara Pihlaja
Muut kiinnostavat vaatekappaleet Outi kääntää ympäri ja tarkistaa niiden saumat. Mielaan myyntiin otetut vaatteet ovat hyvälaatuisia ja alkuperäiseltä hinnaltaan aika arvokkaita. Niitä on usein myös muokattu.
– Tästä on otettu hihat ja vuori pois, Outi sanoo tarkastellessaan pikkumekkoa, jossa on kiva kangas.
Ihastun tummansiniseen popliinitakkiin, mutta sitäkin on muokattu kovalla kädellä. Toinen hihansuu on tiukka, ja saumat ovat huolittelemattomat. 25 euron hinta on siitä liikaa.
Outi tuntuu olevan vähän kahta mieltä vaatteiden muokkaamisesta. Raju pienentäminen tai suurentaminen vaikeuttaa vaatteen kierrätettävyyttä. Korjaukset olisi hyvä tehdä niin, että vaatteen voi vielä palauttaa alkuperäiseen muotoon.
Outi myös toivoisi, että vaatteita huollettaisiin oikein. Silloin niiden kunto ja arvo säilyvät.
– Pilalle pestyä ei pelasta enää mikään, hän sanoo.
Elisa Koskinen etsii kirppisvaatteissa wau-efektiä
Elisa Koskinen, 38, nappaa isot ostoskärryt ja lähtee kiertämään Bella Kirppistä intuitiivisella otteella. Heti jos vaate tuntuu kivalta, hän poimii sen kärryyn. Kun vaatteita on iso kasa, pysähdymme katsomaan, miltä saalis näyttää. Alan sovittaa vaatteita.
Elisa (oik.) keräsi ostoskärryllisen vaatteita Minnan sovitettavaksi. Minna oppi, ettei kirppariltakaan kannata ostaa sitä, mitä ei ostaisi kaupasta, ellei kyse ole vain hinnasta.
© Heli Hirvelä
Bella Kirppis on Helsingin Vallilassa isossa teollisuuskiinteistössä. Täältä voi vuokrata myyntipaikan, henkilökunta hoitaa myynnin ja huolehtii, että hyllyt ovat siistejä. Tavaraa on paljon, silti paikka on raikas ja avara. Käytävillä on tilaa liikkua. Sovituskoppeja ja isoja peilejä on monta.
”En lähde kirpparille etsimään perusfarkkuja tai t-paitaa vaan jotakin itseäni säväyttävää.”
Outin tapaan Elisa mittailee tyyliäni.
– Taidat toivoa vähän wau-efektiä, hän sanoo.
Wau on se, mistä hän on itse valmis maksamaan.
– En lähde kirpparille etsimään perusfarkkuja tai t-paitaa vaan jotakin itseäni säväyttävää. Teen paljon hyviä löytöjä, sillä käyn kirppareilla jopa monta kertaa viikossa. En matkusta vaatteiden perässä, mutta kirpputorit ja second hand -kaupat ovat aina osa matkasuunnitelmaani ulkomailla niin kuin vaikka hyvät ravintolat.
Kirppislöydöiltään Elisa odottaa löytämisen riemua ja inspiroivaa yllätyksellisyyttä. Hyvä löytö saa hänet heti kuvittelemaan, missä hän tulee vaatetta pitämään ja miltä hän siinä näyttää. Tätä iloa hänelle ei tuota ketjuliikkeestä hiljan ostettu, jo kirpparille tuotu vaate, vaikka se maksaisi vain muutaman euron.
– Tietysti on hyvä, että pikamuotiakin kierrätetään sen sijaan, että se heitetään pois, hän sanoo.
Bellassa vaatteet ovat hyvin esillä, mutta kirppareilla Elisa on valmis myös penkomaan. Kovin huonokuntoisia, korjaamista vaativia vaatteita hän ei juuri osta, mutta joskus hyvä merkki on saanut hänet tekemään poikkeuksen.
– Samujin villakangastakki oli ryppyinen ja näytti kuluneelta, mutta otin riskin ja vein sen pesulaan. Nyt olen onnellinen ostoksestani. En olisi ostanut takkia, ellei se olisi ollut Samujin.
Luksusmerkeistä Elisa ei ole erityisen kiinnostunut, mutta jos vastaan tulisi Hermèsin huivi, hän tuskin jättäisi sitä ostamatta. Diorin käsilaukkua hän etsi jonkin aikaa ja löysi sen lopulta käytettynä.
– Joskus kirpparilla mieli lähtee laukkaamaan ja jotakin itselle aivan outoa vaatetta katsoo miettien, että voisinko olla ihminen, joka käyttää tätä. Jos vaate on tarpeeksi halpa, ei haittaa, jos kotona huomaa, ettei ollut se ihminen.
Työssä asianajotoimistossa Elisa pukeutuu myös kierrätysvaatteisiin. Asuvalinta ei ole tuntunut koskaan väärältä. Työvaate voisi olla vaikka sama asu, joka hänellä on tämän jutun kuvissa.
Kaksi kokonaista asua kirpparilta
Entä mitä Outi ja Elisa löysivät minulle? Outi ihastui leveälahkeisiin, nilkkapituisiin tweedhousuihin, jotka olivat laadukasta kangasta ja hyvin tehdyt. Niiden pariksi hän ehdotti Cosin vihreää silkkipaitaa. Aidon silkin tunnistaa siitä, että kangas tuntuu lämpimältä, kun sen puristaa nyrkkiin.
Silkkipaita 36 euroa, housut 92, korvikset 20 ja luksusmerkki Givenchyn kengät 90 euroa tamperelaisesta second hand -kaupasta.
© Sara PIhlaja
Tweedhousuja voisin käyttää myös Nomen Nescion mustan villapoolon kanssa, jota sovittelin In Wearin nahkapalahameen pariksi. Lopulta ostin Mielasta lämminvuoriset nahkakäsineet. Ne olivat käyttämättömät.
Toimittaja löysi kirppikseltä mieluisan työasukokonaisuuden kevääksi. Takki 18 euroa, hame 13 euroa ja pusero euron.
© Heli Hirvelä
Bellassa Elisa poimi näköisiäni vaatteita vähän liikaakin. Hupullinen keltainen teddytakki olisi ollut hauska wau-vaate, mutta päätin ostaa takuuvarman vihreän toppatakin, siihen sopivan hameen ja puseron.
Geometrisiä muotoja toistava työpoolo oli 1 euron aarre.
Kolmen euron mekosta tulee varmasti lempivaatteeni kesällä. Ranskalaisen Sézanen brokadihousut olivat odottamattoman hieno löytö.
Muutaman päivän kuluttua menin SPR:n Kontti-kirppikselle yksin. Tunsin itseni orvoksi ja epävarmaksi. Onneksi edelliset ostokset riittävät täydentämään tarpeeni. Ehdin harjoitella kierrättäjäksi.
Annan lukijat kertovat: Paras kierrätysostokseni
”Ehkä marraskuussa ostamani ”nahkahousut”, 18 euroa. Ne päällä olen ollut keikalla, joulukonsertissa ja viettänyt aattoiltaa.”
”Huovutettu takki, jota kokeilin uutena. Minulle passeli, paitsi hinta. Eräänä päivänä se tuli vastaan kirppiksellä, ja hinta oli niin pieni, että katsoin monta kertaa. Käytin pesulassa ja olen pitänyt takkia jo vuosia hyvällä mielellä.”
”Iltapuku, kotiseudullani ei ole vuokraamoja, ja tarvitsin puvun vain yhtä käyttökertaa varten.”
”Moni käytettynä ostettu vaate on palvellut korjattunakin niin pitkään, ettei enää pysy kasassa. Tykkään käyttää vaatteet aivan loppuun ja sittenkin vielä kierrättää niitä tilkkuina ja kankaina edelleen.”
”Ostin 1980-luvun alussa Hietalahden torin kirpputorilta pikkurahalla pariisilaisen vintage-mekon, jota käytin useissa juhlissa, myös tyttäreni ristiäisissä 1990 ja vielä vuosia sen jälkeenkin, kunnes se oli kulunut niin hauraaksi, etten enää uskaltanut käyttää sitä. Aivan ihana mekko.”
”Paras ostokseni on ollut ehdottomasti kirkkaan punaiset korkkarit. Niillä on juhlittu monet juhlat. Vaatteissa ei ole tullut huippulöytöä.”
”Vihreä parkatakki. Muuton huumassa lupasin sen tyttärelleni, nyt harmittaa!”
Lähde: Annan lukijapaneeli.
Outin ja Elisan vinkit kirppariostoksille:
1. Mene kirpparille rauhalliseen aikaan. Väenpaljous ahdistaa.
2. Käy kirppareilla usein. Silmäsi harjaantuu löytämään aarteet.
3. Päätä etukäteen, mitä etsit.
4. Sovita yllättäviäkin vaatteita rohkeasti.
5. Älä osta mitään, mistä olet epävarma, jos et tiedä, miten voit kierrättää vaatteen eteenpäin.
6. Älä osta sellaista, mitä et osaa tai aio huoltaa. Vältä rikkinäisiä vaatteita, ellet varmasti korjaat niitä.
7. Verratessasi kirppisvaatteen hintaa kaupasta ostettuun muista, että maksat myös palvelusta.