Teehen hurahtanut Pippa Laukka on lipitellyt kaikenmoiset laadut ja maut, mutta hulluhunaja toi nautintohetkeen jännitysmomentin

On sietämätöntä, jos tee tarjoillaan pikkukupista, josta sitä siemaillaan pikkurilli pystyssä. Kyllä teemukin täytyy olla iso, Pippa Laukka linjaa.

Myös suutuntuman pitää olla oikea: juoma-astia ei saa olla liian fiini. Ohuet kultareunaiset ruusukupit ovat Pipalle kauhistus. Oman mukin koko on noin neljä desiä, ja se sisältää yleensä vihreää teetä.

Sitä kuluu päivän mittaan puolisentoista litraa eli juuri parahultaisesti täyttämään päivittäinen nesteentarve. Pelkkä vesi ei Pipalle oikein maistu, se tuntuu jäävän vatsaan hölskymään.

– Vihreä tee on nautinnollisin juoma arjessa. Vesijohtoveden jälkeen se on myös edullisin tapa nesteytyä, eikä tarvitse kannella muovipulloja kaupasta, hän vinkkaa.

Pippa Laukka joi teetä jo lapsena

Tee on kuulunut Pipan rutiineihin lapsesta saakka. Kun aikuiset nauttivat kahvia, mummi tarjoili Pipalle maidolla jatkettua teetä, jota hän kutsui hopeateeksi.

– Ehkä teenjuonti on minulla geeneissä. Olen karjalaista sukua, joten esivanhemmillani on luultavasti ollut samovaarit kuumina.

Nuorena aikuisena mukiin päätyi lähinnä kitkerähköä mustaa pussiteetä. Irtoteehen tutustuttuaan Pippa huomasi, että tee voi maistua myös hyvälle.

Hänelle mieluisia ovat kevyet, raikkaat ja marjaisat maut, erityissuosikki oli pitkään vihreä jasmiinitee. Jo tuoksu on niin huumaava! Irto- ja pussiteellä hän sanoo olevan eroa kuin yöllä ja päivällä: pussitee ei juuri tuoksu eikä paljon maistukaan.

Pipan keittiön varusteisiin kuuluu vedenkeitin, jonka lämpötilan voi säätää juuri sopivaksi eri teelaaduille. Hän haluaa nauttia juomansa sen verran haaleana, että sitä voi kulautella reippaasti suutaan polttamatta.

Kiisteltyjä terveyshyötyjä

Lääkärinä Pippa kiinnittää huomiota terveyshyötyihin, joita liitetään usein nimenomaan vihreään teehen. Teen uskotaan vaikuttavan myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan ja sydän- ja verisuonitautien sekä joidenkin syöpien ennaltaehkäisyyn.

Vaikka kaikki tee pohjautuu samaan Camellia sinensis -pensaaseen, eri laatuja ja valmistustyylejä on lukemattomia. Tämän takia sen hyödyistä on Pipan mukaan vaikea sanoa mitään varmaa.

Teensä Pippa nauttii yleensä yksin. Siksi harvinaiset jaetut teehetket ovat jääneet mieleen. Ikimuistoisin niistä oli vuosi sitten Nepalissa, jossa Pippa oli Suomen Lähetysseuran matkassa tutustumassa syrjäisiin vuoristokyliin.

Ryhmä yöpyi alkeellisissa olosuhteissa ja kokoontui varhain aamulla avotulen ääreen keittämään teetä. Kylmä ilma pisteli sieraimia, ja savun tuoksuun sekoittui mustan teen väkevä aromi.

– Vaikka oltiin kaukana kotoa, siinä hetkessä oli jotakin tuttua ja turvallista.

Teen makeuttamisen kanssa sai tosin olla tarkkana. Himalajan rinteillä kasvaa kasveja, jotka sisältävät päihdyttäviä aineita. Mehiläisten mukana ne siirtyvät hunajaan, jota paikalliset kutsuvat hulluksi hunajaksi. Se saattaa aiheuttaa hallusinaatioita.

– Rentoon teen lipittelyyn sisältyi näin myös pieni jännitysmomentti.

Mainittakoon, että Pipan mukiin hulluhunajaa ei eksynyt.

Lelumuseon johtaja Petra Tandefelt: ”Olen teejuoppo”

Olen teejuoppo, Petra Tandefelt tunnustaa. Kuppi on aina käden ulottuvilla. Aamulla kuluu litra valkoista tai vihreää teetä, illalla saman verran. Päiväsaikaan usein vielä iso mukillinen mustaa teetä. Myös kuppi laadukasta kahvia maistuu tuolloin tällöin. Jako tee- ja kahvi-ihmisiin onkin Petran mukaan väkinäinen:

– Voi tykätä sekä kissoista että koirista.

Mutta teehen liittyy jokin aivan erityinen nautinto. Estetiikka on Petralle tärkeää. Teen tarjoileminen tummasta mukista on suorastaan majesteettirikos, silloinhan juoman omat värisävyt eivät erotu.

Arkena Petra nauttii teensä ”villasukkaversiona” isoon mukiin haudutettuna. Vieraille hän kattaa Arabian 1950-luvun riisiposliiniserviisin, jonka sirot kupit ovat läpikuultavan ohuet.

Tarjoiluastioista puhuminen ei Petran mukaan ole hienostelua, sillä oikeanlaisessa astiassa juoman olemus tulee esiin parhaalla tavalla.

– Eihän viiniäkään hörpitä tuopista!

Tee vertautuu Petran mukaan muutoinkin viiniin. Kesällä suositaan valkoviiniä ja keveää vihreää tai valkoista teetä, talvella nautiskellaan punaviiniä ja tuhdimpaa mustaa teetä. Kasvualueella on suuri merkitys siihen, miltä viini ja tee maistuvat, ja tarjoilulämpötilan kanssa pitää olla tarkka. Tee sopii viinin lailla mainiosti myös ruokajuomaksi.

Teen hienous löytyi sattumalta

Teetä juotiin Petran lapsuudenkodissa päivittäin. Haudutuskannuun lisättiin kuumaa vettä sitä mukaa, kun pinta vajeni, kunnes juoma oli laimeaa ”rastaankusta”. Tee oli tavallinen, arkinen asia. Teemaailman monipuolisuus aukeni Petralle vasta reilut kymmenen vuotta sitten Hongkongissa.

Oli uuvuttava, kuumankostea päivä, ja Petra kaipasi pois ihmispaljouden keskeltä. Kuin taivaan lahjana eteen osui pieni teepuoti. Kauppias innostui maistattamaan erilaisia laatuja, jotka hän haudutti perinteisellä gongfu-menetelmällä. Teelehdet olivat aivan tuoreita.

– Se oli aivoja täräyttävä hetki. Silloin hurahdin oolongeihin.

Kotiin viemiseksi Petra hankki teelaivan eli puisen ritilän, jonka päällä juoma haudutetaan, ja asiaankuuluvat munakupin kokoiset tarjoiluastiat. Sekä kassikaupalla oolongia, jota hän jakeli ystävilleen.

– Vähän hukkaanhan se meni, sillä elämystäni en tietenkään pystynyt heille toisintamaan.

Vaikka teetä tulee juotua arkisten askareiden ohessa, silloin tällöin sen ääreen haluaa pysähtyä. Kotonaan Suomenlinnassa Petra vetäytyy usein lasikuistille tunnelmoimaan. Ihaninta on silloin, kun tuuli ulvoo nurkissa, sade rummuttaa peltikattoa ja kämmenten välissä höyryää mukillinen täydellistä teetä.

Työelämäprofessori Sami Sykkö: ”Teen suhteen en ole lainkaan hifistelijä”

Teen suhteen Sami Sykkö ei ole lainkaan hifistelijä. Ruoassakaan häntä eivät kiinnosta piperrykset, ja myös teen nauttimisen pitää olla rentoa ja mutkatonta. Hän ei ylenkatso edes pussiteetä, mutta pussia ”ei missään nimessä” uiteta mukissa vaan se haudutetaan kannussa.

Aikoinaan Sami kittasi litratolkulla vahvaa mustaa teetä, kunnes vatsa alkoi protestoida. Nykyään kupissa on useimmiten yrttiteetä tai rooibosta.

Ne hän hankkii yleensä Pariisin-reissuilta klassisesta Mariage Frères -teepuodista. Sieltä mukaan tarttuu tuttuja, hyväksi koettuja laatuja, kuten rooibosta mintulla ja ruusunlehdillä höystettynä.

– Joskus olen ottanut kokeeksi jotakin uutuutta, joka on jäänyt kaappiin seisomaan, kun maku ei olekaan miellyttänyt.

Se ei miellyttänyt myöskään teeseremoniassa, johon Sami osallistui aikoinaan Helsingissä. Tilaisuus oli kaikin puolin upea visuaalinen elämys, mutta itse juoma maistui Samin mielestä – kamalalta. Se valmistettiin matchasta, joka on kirkkaanvihreää jauhemaista teetä. Jäätelöissä ja kakuissa Sami rakastaa matchan makua.

Erilaisen teeseremonian Sami on saanut joskus kesäisin Helsingin Savoyssa, kun tarjoiluvuoroon on osunut tuttu kaveri, stylistinä paremmin tunnettu Vesa Silver. Hän on saanut valita ravintolan yrttitarhasta haluamansa yrtit, jotka tarjoilija on napsaissut pikkusaksilla tarjottimelle ja valmistanut niistä haudukkeen.

– Sitä kutsun palveluksi!

Parhaat teehetket edustavat ääripäitä

Mondeenina maailmanmiehenä Sami on käynyt teellä vaikka missä: popsinut teen kanssa herkullisia macaroneja Laduréessa Pariisin Rue Royalella ja nauttinut kiireettömän peribrittiläisen iltapäiväteen skonsseineen Victoria & Albert -museossa Lontoon Kensingtonissa sekä Helsingin Kämpissä, jossa leivonnaiset ovat kuulemma jopa parempia kuin Lontoossa – tosin Samin suurta herkkua clotted creamia, paksua kerman ja voin sekoitusta, Suomesta ei valitettavasti saa.

Mikä voisi olla ikimuistoisin teehetki? Heti tulee mieleen kaksi. Toissa vuonna Sami juhlisti ystävänsä, kokki ja televisiojuontaja Pipsa Hurmerinnan kanssa molempien syntymäpäivää Pariisin Ritzissä tilaamalla teetarjoilun kaikkine tykötarpeineen.

Pipsalla oli yllään YSL:n smokkitakki, Samilla varta vasten tilaisuuteen teetetty kultainen viitta. Herkuttelu päättyi Samin lahjoittamaan ystäväsormukseen.

Yli kymmenen vuotta sitten Sami vieraili Britanniassa Devonin rannikolla pienessä kylässä, joka sijaitsee meren äärellä kallion­kielekkeellä. Sieltä hän seuralaisineen laskeutui lähes autiolle rannalle. Yllä kaartui sininen taivas, lokit kirkuivat ja merituuli liekutti lahkeita.

Poukamassa odotti vaatimaton koju, jonka pöytään ystävykset istuutuivat nauttimaan kupilliset vahvaa mustaa teetä.

– Kokemukset edustavat ääripäitä: maailman hienoin ja maailman yksinkertaisin. Ei niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen.