Aamulla töihin, töistä ruokakaupan kautta kotiin, ilta kaksospoikien kanssa touhuilua. Vuosituhannen vaihteessa Tiina Salminen eli kiireistä lapsiperhearkea. Pojat aloittelivat koulutaivaltaan ja äiti uraansa rahoitusalalla. Koko perhe oli innoissaan uudesta elämänvaiheesta.
– Tykkäsin valtavasti työstäni, jossa pääsin kehittymään, Tiina, 56, muistelee.
Työpaikalla oli kuitenkin yksi kurja asia: siellä Tiinaa yskitti.
– Yskä oli kuivaa yskää. Sellaista, joka menee useimmiten ohi itsestään.
Tämä yskä ei mennyt minnekään, vaan se vain voimistui. Tiinan nenä alkoi vuotaa kirkasta vesinuhaa. Silmiä, korvia ja keuhkoputkia kutitti.
– Haaveilin pulloharjasta, jolla olisin voinut rassata kutisevia keuhkoputkiani, hän muistelee.
Pian ihokin kutisi, ja sille tuli nokkosihottumaa. Iltapäivisin Tiinalle nousi lievä kuume. Pahinta kaikessa oli kuitenkin tolkuton väsymys, joka ei nukkumalla korjaantunut.
– Ihan kuin olisin kasvattanut juuret penkkiin. Jaksoin juuri ja juuri tehdä pakolliset asiat, mutta niiden jälkeen en liikahtanut paikaltani.
Lue myös Kotiliesi.fi: Epäiletkö kodissasi sisäilmaongelmaa? Lue sisäilmaneuvojan helpot vinkit tilanteen kartoittamiseksi
Oireet työpaikalla pahenivat
Kotona Tiinan oli helpompi olla kuin töissä. Jos työviikon jälkeen lauantaina vielä yskitti, sunnuntaina oli jo parempi olla.
– Vitsailin työkavereilleni, että olen varmasti rahalle tai työlle allerginen.
Oireet työpaikalla pahenivat. Työkaverit kehottivat Tiinaa siivoamaan vähemmän, jotta hän ei olisi niin herkkä. Tiina hakeutui työterveyslääkärille.
Hän sai lähetteen verikokeisiin ja altistuskokeeseen, jossa selvitettiin homeiden yhteyttä oireisiin.
– Olin homeille allerginen ja sain reseptin allergialääkkeeseen.
Lääke lievitti oireita, mutta se ei poistanut niitä kokonaan – ei vaikka lääkitystä lisättiin. Niinpä työterveyshuolto päätti aloittaa työpaikalla sisäilmatutkimukset.
Sitä ennen Tiinan tuli varmistaa, ettei kotona ollut mitään, mikä selittäisi oireet. Tiina tilasi ja maksoi kotinsa tutkimukset itse.
– Kotini sisäilma oli onneksi puhdasta, mutta työpaikkani sisäilmassa oli kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja. Vauriot olivat silminnähtäviä: yksi seinä oli kosteudesta niin hauras, että käsi solahti sen läpi.
Tiina sai lähetteen Työterveyslaitokselle ammattitautitutkimuksiin, joissa hän hengitti erilaisia kosteusvauriomikrobeja sisältäviä aineita suljetussa tilassa, ”homekammiossa”.
– Tästä tutkimustavasta on luovuttu, ja hyvä niin. Minulle voimakas altistuminen nosti kunnon oireet kuumeineen. Oireitani ei pidetty ammattitautina.
Sisäilmaoireet iskivät taas
Tiina ei jäänyt odottamaan työtilansa saneerausta, vaan päätti vaihtaa työpaikkaa. Työpaikkahaastattelussa hän kertoi olevansa herkistynyt homeelle.
Hän sai kuulla, että tässä paikassa työtilat oli juuri uudistettu ja sisäilma oli puhdasta.
– Minut valittiin uuteen työpaikkaan, ja olin toivoa täynnä. Tuntui, että olin saanut uuden alun elämälleni.
Toivo sammui nopeasti, sillä jo muutaman kuukauden kuluttua työpaikalla sattui vesivahinkoja.
– Työterveyshuolto tarttui asiaan nopeasti ja teetti sisäilmatutkimukset. Työpaikalla oli kosteusvaurion seurauksena syntynyttä mikrobikasvustoa ja muun muassa sädesientä.
Tiina sai entisten oireidensa lisäksi uusia vaivoja. Nenästä alkoi vuotaa verta ja iho lehahdella punaiseksi. Kuume lähenteli 39 astetta ja niveliä särki. Tiina alkoi oireilla myös normaaleista, luontoympäristöön kuuluvista homeista.
– Vuorottelin muutaman viikon työn ja sairausloman välillä, kunnes sain uuden lähetteen Työterveyslaitokselle ammattitautitutkimuksiin.
Tällä kertaa Tiinalle tehtiin verikokeita ja psykiatri haastatteli häntä.
– Minulle oli ihan sama, vaikka oireeni olisi diagnosoitu mielenterveyshäiriöksi. Halusin vain oireisiini apua ja työkykyni takaisin.
Sisäilmaoireet on Tiina Salmisen mukaan monesti vaikea ottaa puheeksi. – Osa pelkää työpaikkansa puolesta tai leimautumista mielenterveyspotilaaksi.
© Tommi Anttonen
Kun psykiatri oli todennut Tiinan terveeksi, tutkimukset jatkuivat keuhkojen toimintakokeilla. Keuhkoputket tähystettiin ja niistä otettiin näytteitä.
– Työpaikkojen kosteusvauriot olivat heikentäneet keuhkojeni toimintakykyä. Minulla todettiin ammattitauteina astma ja allerginen alveoliitti.
Allerginen alveoliitti on keuhkokudoksen allerginen sairaus, joka tunnetaan homepölykeuhkona. Maatalousympäristön homeiset heinät ja oljet ovat sen tavallisimpia aiheuttajia, Työterveyslaitos kertoo verkkosivuillaan.
Oireita aiheuttavien tekijöiden välttäminen on sen tärkein hoito.
Tiinan työnantaja aloitti työtiloissa remontin. Siitä huolimatta työpaikan sisäilmassa oli allergiselle alveoliitille altistavia yhdisteitä, ja hoitava lääkäri kielsi Tiinaa palaamasta työpaikkaansa.
– Etätyö oli tuolloin tuntematonta, enkä löytänyt mistään uutta työtä. Kukaan ei palkannut kävelevää homemittaria.
Tiinan toimeentulo romahti. Hän oli sairauslomalla, mutta ei saanut sairauspäivärahaa eikä vakuutusyhtiöltä korvauksia tai tukea uudelleen kouluttautumiseen.
Tiina kävi kuusi vuotta oikeutta vakuutusyhtiötä vastaan, kunnes vuonna 2009 hänelle myönnettiin tapaturmaeläke.
– En olisi halunnut eläkkeelle. Eläke turvasi kuitenkin toimeentuloni, mikä oli lasteni vuoksi tärkeintä.
Lue myös: Nenä tukossa kotona? Homeen sijaan syynä voi olla puhdistusta kaipaava ilmanvaihto
Hyviä päiviä on nyt enemmän
Välttämishoito on auttanut Tiinaa. Oireet ovat lieventyneet, ja pahat oireet kiusaavat enää ajoittain. Kun syksyllä kosteus nostattaa luonnossa homeitiöt pintaan, Tiina lisää astmalääkettä ja vetäytyy sisätiloihin.
Se ei tunnu kovin pahalta, sillä aiemmin hän sairasti joka kevät ja syksy keuhkokuumeen ja käytti yhtä aikaa 20 eri lääkettä.
– Ennen minulla oli keuhkojeni kanssa vain huonoja tai tosi huonoja päiviä, mutta nykyään on välillä myös hyviä päiviä.
Hyvinä päivinä Tiina hyppää pyörän satulaan tai suksille tai lähtee puolisonsa kanssa reissuun. Jos lenkkipolulla eteen tulee keuhkojen toimintakyvylle liian iso mäki, hän muuttaa suuntaa. Aina on olemassa vaihtoehto, Tiina sanoo.
– Jos reissussa majapaikka ei ole keuhkojeni kannalta nappivalinta, nukun autossa tai parvekkeella ja nauran välillä vähän kummallista elämääni.
Nauru irrottaa limaa keuhkoista ja helpottaa hengittämistä.
Sisäilmaoireet ovat monen tekijän summa
Useimmiten sisäilmasta koetut oireet tulevat töissä. Joka kuudes nainen ja joka kahdestoista mies on kokenut niitä työpaikallaan viime vuoden aikana.
Muutamalla prosentilla oireet vaikuttavat merkittävästi toimintakykyyn, ja yhdellä tuhannesta ne ovat erittäin vaikeita. Oireet ovat kuitenkin huono sisäilman laadun mittari, erikoistutkija, ympäristöterveyden ja toksikologian dosentti Kati Huttunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.
– Oireista ei voi päätellä rakennuksen kuntoa tai sisäilman puhtautta.
Kati Huttunen, erikoistutkija, ympäristöterveyden ja toksikologian dosentti
Sisäilman laatua voidaan selvittää vain asianmukaisilla teknisillä selvityksillä ja muilla mittauksilla. Esimerkiksi rakennuksen huono ilmanvaihto, lämpötila tai kosteus vaikuttavat oireilun määrään. Suomessa terveyden kannalta merkittävimpiä sisäilman epäpuhtauksia ovat pienhiukkaset ja radon.
– Tekniset mittaukset ovat paras keino löytää sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät sekä puuttua niihin.
Sisäilman terveysvaikutukset ovat hankala keskustelunaihe, Huttunen myöntää.
– Oireet ovat todellisia, ja ne voivat uhata jopa terveyttä, toimeentuloa ja kotia, mutta yleensä niille ei löydy yhtä, selittävää tekijää.
Mikrobikasvuston löytyminen rakennuksesta ei vielä kerro sisäilman haitallisuudesta. Tutkimusnäyttö sen määrän ja eri lajien yhteydestä oireisiin on heikkoa.
– Kosteusvauriot ovat kodeissa yleisempiä kuin esimerkiksi toimistorakennuksissa, mutta silti työpaikoilla oireillaan huomattavasti enemmän, Huttunen kertoo.
Sisäilmaoireet ovat monen tekijän summa, ja erilaiset kuormittavat tekijät voimistavat ja pitkittävät niitä.
– Koti koetaan usein työpaikkaa turvallisemmaksi paikaksi, kun taas työyhteisössä ja työssä voi olla erilaisia, hyvinvointia ja jaksamista heikentäviä tekijöitä. Koemme kuormittavat asiat eri tavoin, ja kenties siksi toinen saa samassa tilassa oireita, mutta toinen ei.
Suomessa varsinkin kosteusvaurioihin on pitkään puututtu päättäväisesti, ja niihin liittyvä lisääntynyt astman riski tunnistetaan. Kun oireet kertovat yhtä ja tutkimustulokset toista, lääkärin ja potilaan välille voi syntyä kuilu.
– Potilaalle voi tulla tunne, että lääkäri ei ymmärrä häntä ja vähättelee hänen oireitaan, Huttunen sanoo.
Keväällä päivitetty sisäilmaoireista kärsivien potilaiden hoitosuositus pyrkii kuromaan tätä kuilua kiinni.
– Terveydenhuollon ammattilaisten sisäilmaoireita koskevissa tiedoissa on edelleen eroja, jotka voivat heijastua potilaiden kohtaamisiin ja kokemuksiin.
Päivitetty hoitosuositus kannustaa lääkäreitä kuuntelemaan potilaita entistä tarkemmalla korvalla. Kun oireet pitkittyvät, niiden selvittelyyn ja hoitoon tarvitaan eri alojen ammattilaisia.
– Tilanne ei parane vain sillä, että rakennus saneerataan kuntoon. Sisäilmasta oireileva henkilö ja usein koko työyhteisö tarvitsevat tukea.
