1. TIA-kohtaus on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö
TIA-kohtaus on ohimenevä aivojen verenkiertohäiriö, jonka oireet kestävät yleensä 2–15 minuuttia. Kohtauksessa aivokudoksen hapensaanti on estynyt aivovaltimon tukoksen vuoksi, joka kuitenkin aukeaa nopeasti itsestään. TIA on lyhenne englannin kielen ilmauksesta Transient Ischemic Attack.
Kohtauksen taustalla voi olla sydän- tai kaulavaltimoperäinen verihyytymä, joka kulkee aivoverisuonistoon tukkien siellä ison tai pienen suonen. Vaihtoehtoisesti syynä voi olla esimerkiksi valtimokovettumataudista johtuva verisuonen ahtauma. TIA-kohtaus diagnosoidaan vuosittain 4000 suomalaisella.
Koska aivoverenkiertohäiriössä ihminen voi menettää hetkeksi kykynsä tehdä järkeviä päätöksiä, jää avun pyytäminen usein läheisille. TIA-kohtauksen oireet alkavat ja loppuvat yleensä nopeasti.
2. Näköhäiriö voi olla merkki TIA-kohtauksesta
Aivot saavat verenkiertonsa kaulavaltimoiden eli etuverenkierron ja nikamavaltimoiden eli takaverenkierron kautta. TIA-kohtauksen oireet vaihtelevat riippuen siitä, millä alueella tukkeuma on.
Etuverenkierron alueella oleva tukkeuma voi aiheuttaa puheen vaikeutumista, käden tai jalan heikkoutta, suupielen roikkumista tai toisen silmän hetkellisen näönmenetyksen, josta käytetään termiä amaurosis fugax.
Takaverenkierron tukkeumasta johtuvan TIA-kohtauksen oireet ovat vaikeammin tunnistettavia: niihin voi kuulua huimausta, tasapaino- ja nielemisvaikeuksia, lievää puheen soperrusta tai näköhäiriöitä. Näköhäiriöistä tavallisimmat ovat osittainen näön hämärtyminen tai näkökenttäpuutos, kaksoiskuvat tai silmien nykiminen.
3. Infarktissa osa aivokudoksesta jää ilman happea
TIA-kohtauksen oireisto korjaantuu itsestään eikä siitä jää pysyviä neurologisia muutoksia. Kohtaus kuitenkin viittaa erittäin korkeaan aivoinfarktin riskiin ja edellyttää siksi hätänumeroon soittamista ja päivystystutkimuksia.
Päivystystutkimuksissa hyödynnetään laboratoriokokeita ja kuvantamistutkimuksia aivoinfarktin poissulkemiseksi. TIA-kohtaus ei näy tutkimuksissa, koska se ei aiheuta aivoihin kudosvaurioita. Jos kohtaus on vaurioittanut aivokudosta, kyse on aivoinfarktista.
Lääkäri tekee TIA-diagnoosin perustuen oireisiin ja niiden kulkuun. Potilaalta mitataan myös verenpaine ja selvitetään, ettei sydänfilmissä näy eteisvärinää. Myös merkittävä kaulavaltimoahtauma tulee poissulkea kuvauksella.
4. TIA-kohtaus on varoitus vakavammasta
Aivoverenkiertohäiriö uusiutuu keskimäärin yhdellä kymmenestä TIA-potilaasta viikon sisällä oireista ja heistä joka toisella jo ensimmäisen vuorokauden aikana. TIA-kohtauksen saaneista 10–20 prosenttia saa aivoinfarktin seuraavan kolmen kuukauden kuluessa.
Onneksi riskien tunnistamisella ja sopivalla lääkityksellä aivoinfarktin todennäköisyyttä on mahdollista pienentää: jopa yhdeksän kymmenestä TIA-oiretta seuraavasta aivoinfarktista voidaan estää lääkkeillä ja puuttumalla riskitekijöihin.
Koska moni jättää hakeutumatta tutkimuksiin kohtausoireiden lievyyden ja lyhytkestoisuuden vuoksi, jää harmillisen moni potilas kuitenkin ilman hoitoa.
5. Hoitona verisuonitukoksia ehkäisevä lääkitys
Kaikille TIA-kohtauksen saaneille aloitetaan verisuonitukoksia ehkäisevä lääkitys. Hoitoon kuuluu lisäksi lievästikin kohonneen verenpaineen ja kohonneen kolesterolin tehokas hoito. Jos TIA johtuu sydänperäisestä syystä, voidaan aloittaa myös verenohennuslääke.
Lisäksi kohtauksen taustalla oleviin riskitekijöihin puuttuminen on tärkeää.
Aivoverenkiertohäiriöille altistavat esimerkiksi verenpainetauti, eteisvärinä, läppäviat ja muut sydänsairaudet, diabetes, tupakointi, pitkittynyt stressi sekä korkeat veren rasva-ainepitoisuudet, aurallinen migreeni ja yhdistelmäehkäisypillerit.
Tutkimusten mukaan akuutti stressi saattaa laukaista aivoverenkiertohäiriön ihmisellä, joka on sille muutenkin altis.
6. TIA-kohtaus on naisilla yleensä myöhäisempi
Pysymällä normaalipainossa, liikkumalla säännöllisesti, välttämällä alkoholinkäyttöä ja syömällä monipuolisesti voi merkittävästi pienentää omaa riskiään sairastua aivoverenkiertohäiriöön. Aivoverenkiertohäiriö voi kuitenkin olla iso ja invalidisoiva, vaikka mitään riskitekijöitä ei olisikaan.
Naiset saavat aivoverenkiertohäiriön keskimäärin muutamia vuosia miehiä myöhemmin, mutta riski kasvaa kaikilla iän myötä. Sitä on kuitenkin mahdollista pienentää hyvien elintapojen avulla.
7. Hyvät pehmeät rasvat suojaavat aivoja
Runsaasti kasviksia, marjoja, täysjyväviljoja ja hyviä rasvoja sisältävä ruokavalio auttaa ennaltaehkäisemään aivoverenkiertohäiriöiden kehittymistä. Pehmeää rasvaa on runsaasti kasviöljyissä, pähkinöissä, mantelissa, siemenissä, avokadossa ja kalassa. Kova rasva nostaa veren haitallista LDL-kolesterolia.
Suola puolestaan kohottaa verenpainetta, mikä on haitallista valtimoille. Korkea verenpaine kasvattaa sairastumisriskin moninkertaiseksi. Kohonnut verenpaine ei oireile, ja vain joka viidennen suomalaisen verenpaine on ihanteellisella tasolla eli 120/80 mmHg.
Myös kolesteroliarvot olisi hyvä tarkistaa 3–5 vuoden välein ja viimeistään ennen 40 ikävuotta.
8. Riittävä lepo ja palautuminen ovat aivojen elinehto
Tutkimusten mukaan akuutti stressi saattaa laukaista aivoverenkiertohäiriön ihmisellä, joka on sille muutenkin altis. Stressi voi nostaa verenpainetta ja sydämen sykettä, mikä lisää riskiä saada TIA-kohtaus.
Hyvien elintapojen ja pitkäaikaissairauksien hoitamisen lisäksi kannattaakin kiinnittää huomiota myös riittävään lepoon ja palautumiseen. Erilaiset mielenhallintakeinot ja rentoutumistekniikat voivat auttaa rauhoittumaan.
Liikunta on hyödyllistä kuormittuneille aivoille, sillä se auttaa madaltamaan stressitilassa kohoavan kortisolihormonin tasoa. Aivot tarvitsevat palautuakseen myös riittävästi unta ja monipuolista ravintoa.
Asiantuntijana neurologian erikoislääkäri Kirsi Rantanen HUSista. Lähteinä myös aivosaatio.fi, potilaanlaakarilehti.fi, aivoliitto.fi ja duodecimlehti.fi.
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 9/2023.
