Joulukuu 2017. Ultra Bra esiintyy Hartwall-areenalla kolmessa loppuunmyydyssä konsertissa. Niiden jälkeen Helsingin Sanomat julistaa, ettei Ultra Bra ole enää bändi. Se on jo brändi.
Yhtye on pistänyt pillit pussiin jo kuusitoista vuotta aiemmin mutta palannut takaisin. Nyt se lopettaa toisen kerran. Ja komeasti. Kun Vuokko Hovatan laulaman Pärnun viimeiset tahdit päättyvät, valot sammuvat, soittimet pakataan laukkuihinsa ja kaikki lähtevät jatkamaan omaa elämäänsä.
Syyskuu 2024, seitsemän vuotta myöhemmin. Helsingin Forumissa mesoaa 350 laulajan kuoro. Sen lopetettua estradille nousee tuttuja kasvoja. Hulppeassa lehdistötilaisuudessa paljastetaan, että Ultra Bra palaa jälleen.
Radiossa alkaa soida kappale, jossa lauletaan aarteesta. Soundi on vanha tuttu, mahtipontinen ja energinen. Laulukin kuulostaa entisenlaiselta. Ensi syksynä tärähtää Helsingin Olympiastadionilla.
Mikään ei ole siis muuttunut? No on, paljonkin.
Suuren yhtyeen ainoina naisina Terhi ja Vuokko saivat tottua siihen, että heitä vertailtiin keskenään.
© Heinonen Ari/ Kuva-arkisto
Oma tapa laulaa on lyötävä säpäleiksi
Yhtyeen naissolistit Vuokko Hovatta ja Terhi Kokkonen istuvat kevyellä lounaalla Helsingin Hakaniemessä. He ovat nyt viisikymppisiä naisia. Kummallakin on lapsi, Terhillä nuorempi, Vuokolla samanikäinen kuin naiset itse olivat Ultra Bran aloittaessa kolmekymmentä vuotta sitten.
Viime viikkoina kaksikko on palautellut mieliin, millaista on laulaa yhdessä.
– Meille on kehittynyt vuosien saatossa omanlainen tapa tulkita, ja yhteislaulukohdissa se pitää tavallaan lyödä säpäleiksi. Äänet pitää saada asettumaan jälleen uuteen vanhaan malliin, Terhi selittää.
Kumpikin on täynnä intoa. Kun yhtyeen kapteeni Kerkko Koskinen puolta vuotta aiemmin kysyi, kiinnostaisiko tempaista vielä, he eivät epäröineet sanoa ”kyllä”.
Yhteiset keuhkot ja yhteinen pallea
Osa bändistä on ollut läpi vuosien tiiviissä yhteydessä. Terhi sanoittaa ja laulaa Ultra Bran raunioille perustetun Scandinavian Music Groupin solistina. Vuokko on tehnyt uraa teatterissa ja julkaissut soololevyjä, myös Kerkko Koskisen kanssa.
Naiset eivät ole pitäneet yhteyttä, mutta viime aikoina puhelin on soinut.
– Meitä yhdistää se, että tykkäämme puhua puhelimessa, Terhi sanoo.
Kumpikin on haastatteluissaan puhunut siitä, miten tiukasti yhdessä laulaminen sitoo yhteen. Kun Ultra Bra ensimmäisen kerran lopetti, Annan jutussa todettiin, että naiset laulavat, kuin heillä olisi yhteiset keuhkot ja yhteinen pallea.
– Yhteislaulumme on parhaimmillaan vähän omituinenkin kokemus. Kannattelemme toisiamme ja saamme toisistamme voimaa, Terhi sanoo.
Vuokko on kuvaillut kaksikkoa kaksipäiseksi hirviöksi.
– Silloin tällöin keikoilla kävi niin, että kun toinen unohti sanat, toinenkin unohti. Olimme niin tiivis yksikkö.
– Ja vaikka emme hirveästi henganneet yhdessä, meille syntyi hirveän hyvä työparius, luottamus toisiimme, Terhi jatkaa.
Mitään sydänystäviä he eivät ole koskaan olleet. Arkikin on ollut hyvin erilaista. Vuokko jatkaa haastattelusta illaksi Töölönlahden toiselle puolelle Helsingin kaupunginteatteriin. Vapaa-ajallaan, käytännössä öisin, hän tekee lopputyötään kulttuurilaitoksen sisäisestä viestinnästä Metropolia-ammattikorkeakoululle.
Terhi on opiskellut dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa ja käsikirjoittamista ja elokuvaleikkaamista Aalto-yliopistossa. Parhaillaan hän kirjoittaa toista kirjaansa. Esikoisteos Rajamaa valittiin Helsingin Sanomien vuoden esikoisromaaniksi, ja nyt Pihla Viitala ohjaa siihen pohjaavaa elokuvaa.
Terhi ja Vuokko kuvattiin Annan kansijuttuun vuonna 2001, kun Ultra Bra lopetti kierrettyään konserttilavoja kuusi vuotta. Toimittaja Miia Siistonen kirjoitti tuolloin, että näillä naisilla on yhteiset keuhkot.
© Ari Kakkinen Otava media
Samanlainen kunnianhimo ja uutteruus yhdistää
Mutta yhdistäviä tekijöitä on Ultra Bran ohella paljon. Kumpikin on laulanut jo lapsena ja kasvanut monilapsisessa perheessä, jossa sisarusten suhteet ovat läheiset ja lämpimät. Lounaalla huomataan, että kumpikin on soittanut lapsena viulua.
Vuokko keksii, että molempia ohjaa kaikessa tekemisessään myös samanlainen kunnianhimo ja uutteruus.
– Olen nähnyt Terhistä vuosien varrella, miten tinkimätön hän on, ei päästä käsistään mitään keskeneräisenä. Hioo timanttia.
Terhi kehaisee Vuokkoa sitä, miten tärkeä rooli tällä on ryhmässä.
– Vuokko asettaa päämäärän työtä haittaavien turhien asioiden edelle ja nostaa osaamisellaan kaikkien tekemisen tasoa.
Luonteeltaan naiset ovat erilaisia. Terhi luonnehtii Vuokkoa sosiaaliseksi neroksi. Itseään hän pitää vetäytyvämpänä.
– Vuokko on taitava kannattelemaan sosiaalisia tilanteita. Vaikka hän on temperamenttinen, ihailen hänen kykyään toimia ihmisten kanssa.
Terhi ajattelee jäävänsä helposti hiljaiseksi, jos seura on vierasta.
– Minulta sosiaaliset tilanteet vaativat paljon energiaa.
Vuokko puolestaan luonnehtii Terhiä sanalla pohdiskeleva.
– Terhillä on voimakas sisäinen maailma, joka näkyy esimerkiksi hänen kirjoittamisessaan, sekä proosassa mutta etenkin laulujen sanoissa. Terhillä on ilmiömäinen kyky ilmaista itseään tosi tarkasti.
Viime aikoina kumpikin on havainnut toisessa aivan uusia puolia.
– Olen oppinut, että Vuokko on oikeastaan aika herkkä ihminen. Olemme olleet aiemmin lähinnä työtovereita, ja olen nähnyt Vuokosta vain sen vahvan, kunnianhimoisen ja uutteran puolen, Terhi sanoo.
– Ja kyllä me ollaan nyt oltu toisillemme ihan eri tavalla avoimia kuin aiemmin, Vuokko sanoo. Terhi on samaa mieltä.
– Olen huomannut, että minun on kauhean helppo jutella Vuokolle. Hän osaa luoda turvallisen lämpimän ja kivan tunnelman, missä toisen on helppo olla.
Vuokko on puolestaan sitä mieltä, että Terhi on rauhallinen kuuntelija ja kirkas ajattelija.
– On läsnä, ei huitele.
Työkulttuuri on muuttunut menneistä vuosista
Aina ei ole ollut näin. Ultra Bran aloittaessa riitti draamaa. Tai haasteellisuutta, kuten Terhi kuvaa.
Yhtyeestä vuonna 2018 julkaistun Sokeana hetkenä -kirjan mukaan ihmissuhteet olivat kulmikkaita. Vuokko tuli bändiin myöhemmin kuin muut ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Tuolloin bändissä lauloi myös Anna Tulusto. Sekä Terhi että Vuokko tunsivat vuorotellen jäävänsä kolmanneksi pyöräksi.
Myös valtasuhteet hiersivät. Kerkko Koskinen piti tiukasti ohjia käsissään. Terhiä komentelu hermostutti. Vuokko sieti sitä paremmin, koska oli teatterissa tottunut tiukkaan hierarkiaan. Välillä kateuskin vihlaisi, jos toinen sai parempia sooloja.
– Minä olin samaan aikaan Teatterikorkeassa, missä tavallaan koko persoona muokkautuu uusiksi. Samalla tein koko ajan teatteritöitä. Bändielämään ei ollut aikaa. Elin monella tavalla ravistelevaa vaihetta, joten en ehkä ollut helpoin ihminen, Vuokko pohtii.
Työskentelykulttuurikin oli toisenlaista kuin nykyisin.
– Olihan se hierarkista. Jossain vaiheessa turhautti, Terhi sanoo.
– Toisaalta noin isossa yhteisössä on tärkeää, että joku kantaa vastuun, mutta ehkä vastuunkanto ei aina ollut ihan kirkasta, Vuokko jatkaa.
Vaatteet pois lavalla ja hotellin katolla
Nyt draama on kutistunut olemattomiin. Kaikista on tullut ammattilaisia.
– Ja vanhempia. Me olimme parikymppisiä, kun Ultra Bra aloitti, Terhi huomauttaa.
Joskus hän vilkuilee ajassa taaksepäin hirvitellen, mitä kaikkea tuli tehtyä.
Keikoilla sattui ja tapahtui. 1990-luvun lopulla yhtye intoutui Rovaniemellä juoksentelemaan alasti hotellin katolla. Ruisrockissa muutamaa vuotta myöhemmin Vuokko ehdotti, josko heitettäisiin vaatteet pois lavallakin. Lopulta vain kitaristi Joel Melasniemi ja basisti Tommi Saarikivi ilmestyivät encoreen alasti. Heillä oli toisaalta soittimet turvanaan.
– Juu, sitä kutsuttiin vapautumiseksi, Vuokko sanoo ja naurahtaa.
Terhi huomauttaa, että nyt omaa ja ystävien lapsia katsellessa ymmärtää, miten nuoria Ultra Bran aloittaessa oltiin.
– Luojan kiitos, ettei niitä retkiä maakuntiin ole taltioitu mihinkään Instagramiin.
Lue myös Seura.fi: Ultra Bra -yhtyeen johtohahmo Kerkko Koskinen: ”Politiikan kanssa pelleileminen oli outo juttu.”
Kun Ultra Bra aloitti, esiintyvään naiseen suhtauduttiin eri tavalla kuin nyt. – Me too muutti paljon, Vuokko sanoo.
© Liisa Valonen
Ultra Bra on kerännyt aina valtavasti julkisuutta. Vaikka yhtyeen toisestakin tulemisesta on jo yli seitsemän vuotta, laulut soivat yhä radiossa ja pienet lapsetkin osaavat kappaleita ulkoa. Musiikki on periytynyt sukupolvelta toiselle.
Kummankaan identiteetti ei silti ole rakentunut Ultra Bran varaan enää vuosikymmeniin.
– Mutta tietysti tuntui hyvältä, kun fani kirjoitti, että meitä kuunnellessaan hän ymmärsi, että ahtaista ympyröistä oli päästävä pois. Oli muutettava maalta kaupunkiin, Vuokko sanoo.
Bändin naiset ovat solisteina keränneet katseita, vaikka neljän hengen lauluryhmässä on kaksi miestäkin. Naisten ulkonäköä on myös luonnehdittu reippaasti.
Terhi muistaa, että katseiden kohteena oleminen oli parikymppiselle sekä imartelevaa että rasittavaa.
– Huomion saaminen on voinut paikkailla joitain traumoja, mutta on se voinut vaikuttaa myös negatiivisesti. Eikä se katse ole aina ollut kovin kiva, se on saattanut olla myös aika esineellistävä, Terhi sanoo.
– Ja röyhkeä, Vuokko jatkaa.
Naisia myös vertailtiin keskenään.
– Minulle tultiin sanomaan, että Vuokko on paljon seksikkäämpi kuin minä.
He olivat kahdentoista hengen bändissä ainoat naiset, ja yhtyeen sisäinen puhekin oli välillä rasvaista. Terhi miettii, että aikuiseksi kasvaminen miesvoittoisessa kuviossa vaikutti omaankin ajatteluun.
– Vasta vanhempana olen tajunnut, miten olen itsekin nauranut muiden mukana. Olen hyväksynyt sen, että naiseudessa on jotain huvittavaa.
Vanhemmiten kumpikin miettii ulkoisia asioita yhä vähemmän.
– Sanotaan, että nainen muuttuu iän myötä näkymättömämmäksi. Sekin voi olla ikävä kokemus, mutta on myös vapauttavaa, ettei tule koko ajan määritellyksi ulkonäön perusteella, Terhi sanoo.
Uutta varmuutta esiintymiseen
Julkisuudessa tai sen reunamilla eletty elämä on opettanut suojautumaan siltä. Julkisuus on molempien mielestä kuitenkin kohdellut heitä melko hyvin.
Iän ja kokemuksen myötä myös esiintymiseen on tullut uudenlaista rentoutta ja varmuutta. Vuokko on esiintynyt vuoden sisällä niin paljon, että paineensietokyky on kehittynyt raudanlujaksi.
– Keikka on aina juhlan paikka. Pyrin nauttimaan siitä hetkestä, jonka olen lavalla.
Terhi on samaa mieltä.
– Senkin, jos mokaa, unohtaa sanat tai lentää perseelleen, voi kääntää voitoksi. Lennetty nimittäin on, mutta virheisiin ei tarvitse jäädä kiinni.
Terhi Kokkonen, 50
Työ: Laulaja, sanoittaja ja kirjailija.
Perhe: Aviopuoliso, teini-ikäinen lapsi ja koira. Koti Helsingissä.
Ajankohtaista: Ultra Bra ilmoitti juuri, että se esiintyy Helsingin Olympiastadionilla 23.8.2025. Scandinavian Music Group tekee uutta levyä ja lähtee keväällä kiertueelle.
Vuokko Hovatta, 52
Työ: Laulaja, näyttelijä ja jatko-opiskelija.
Perhe: Avopuoliso ja jo omilleen muuttanut aikuinen lapsi. Koti Helsingissä.
Ajankohtaista: Ultra Bran tulevan stadionkonsertin ohella Yllätysvieras-komedian ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 12. syyskuuta.
Juttu on julkaistu Annassa 37/24.
