Ultramoniottelu ei ole heikon hommaa. Siinä kisataan kahtena päivänä neljässätoista eri yleisurheilulajissa – muun muassa aitajuoksussa, korkeushypyssä, keihäänheitossa ja kuulantyönnössä.
73-vuotiaalle porilaiselle Marja Metsänkylälle ultramoniottelu on nautinto. Hän haluaa haastaa itseään ja testata kehonsa rajoja.
Hän on harrastanut yleisurheilua jo 35 vuotta. Innostus alkoi juoksusta ja vuosien mittaan lajivalikoima on kasvanut. Marja kiertää ahkerasti kilpailuja Suomessa ja maailmalla.
Menestystä on tullut ropisemalla – lukemattomia Suomen, Pohjoismaiden, Euroopan ja maailmanmestaruuksia. Viime kesänä hän voitti ultraottelun MM-kisat ensimmäisenä 72-vuotiaana naisena maailmassa.
Huimia saavutuksia on joidenkin vaikea uskoa.
”Kun lapsenlapseni sanoi koulussa, että meidän mummo on maailmanmestari, opettaja totesi, että ei varmasti ole.”
Seiväshypyn oppiminen kuusikymppisenä on tahdosta kiinni
Nuorena tyttönä Marja hurahti maastojuoksuun. Juoksu oli hänelle helppoa. Ilma virtasi vaivattomasti keuhkoissa ja sydän pumppasi verta. Marja nautti metsäpolun tunnusta lenkkikenkien alla ja aurinkoisen kangasmaaston tuoksusta.
Hieman vanhempana hän alkoi juosta myös lyhyempiä ratamatkoja, kuten 300 ja 1500 metriä. 1970-luvulla, ollessaan parikymppinen, hän kisasi samoissa SM-kisoissa juoksijalegendojen Pirjo Wilmin (ent. Häggman) ja Nina Holménin kanssa.
”Sitten tapahtui se klassinen juttu: tuli perhe ja lapsia, ja urheilu jäi. Kunnes 38-vuotiaana innostuin uudestaan.”
Marja Metsäkylä rakastaa kilpailemista.
© Sami Aspelund
Yli 30-vuotiaiden kunto- ja kilpaurheilusta puhuttiin aiemmin veteraaniurheiluna, mutta nykyään termi on aikuisurheilu. Vanhimmat harrastajat ovat satavuotiaita – tervaskanto Ilmari Koppinen jo 106-vuotias.
Lajit ovat samoja kuin nuoremmilla. Marja on halunnut oppia ne kaikki kolmiloikkaa myöten – ja hän on sitä mieltä, että muutkin voivat.
”Jos esimerkiksi joku kuusikymppinen haluaa oppia jonkin tekniikkalajin, kuten seiväshypyn tai aitajuoksun, niin sanon, että siitä vaan. Ei se ole kuin treenistä ja tahdosta kiinni.”
”Rakastan kilpailemista, olen kovapäinen enkä anna helposti periksi”
Yleisurheilua voi harrastaa kilpailemattakin, mutta Marjalle kisat ovat se juttu.
”Rakastan kilpailemista. Minulla on kova voittamisen halu, olen kovapäinen enkä anna helposti periksi. Jos joku tulee juoksussa rinnalle, en nitkahda, vaan sitten vasta lähdetään.”
Marja nauttii myös kisakenttien tunnelmasta. Vaikka ollaan kilpailijoita, toista kannustetaan.
Harrastukseen kilpaileminen tuo rytmiä ja tavoitteita. Kisa-aikataulun suunnittelu, kilpailuihin valmistautuminen ja matkustaminen antavat lisäbuustia ja sisältöä elämään.
”Joillakin ihmisillä on numerolappukammo – he eivät missään nimessä halua kilpailla. Kannustan kokeilemaan. Sitähän voi kilpailla itseään vastaan ja narrata itseään parantamaan tulosta sentillä tai sadasosalla. Ja kohta huomaa, että onkin täysin hurahtanut.”
Marjan treeniohjelmaan kuuluu kuntosalilla käyntiä, lenkkeilyä, pyöräilyä ja uintia. Viime syksynä hän aloitti kuntonyrkkeilyn.
”Lihaksille ja kropalle tekee hyvää, kun ne saavat uusia ja erilaisia ärsykkeitä. En halua urautua vaan liikkua monipuolisesti.”
Marja huomauttaa, että kaikkien ei tarvitse olla hänen kaltaisiaan kovia menijöitä. Hän kannustaa ylipäätään liikkumaan.
”Voi liikkua ihan vain omaksi iloksi. Kolmen kilometrin kävelylenkki niin, että vähän puuskuttaa, tuottaa jo hyvää mieltä.”
Lapsenlapset ihailevat mummon sikspäkkiä
Marja on häkellyttävän hyvässä kunnossa. Esimerkiksi 200 metrin aidat hän juoksee aikaan 37,28 ja kolmiloikkaa hän hyppää 6,99 metriä. Marja kertoo, että kun hän oli saunassa lapsenlapsensa kanssa, tämä totesi, että mummo – sulla on sikspäkki!
Toissa kesänä Marja teki Tampereen MM-kisoissa hurjia mäkitreenejä, kuin maailmantähdet. Nyt hänellä on meneillään välivuosi, mutta kyllä hän kävi SM-kisoissa Oulussa heinäkuussa juoksemassa 200 metrin aidat.
Ikääntyminen on hidastanut menoa, Marja myöntää.
”Olen huomannut sen vasta viime aikoina. Tuntuu ristiriitaiselta, sillä mieli ei ole vielä ehtinyt mukaan. Täysillä vedetyn treenin jälkeen palautuminen on paljon hitaampaa kuin aiemmin. Sitä on seuraavana ja vielä seuraavanakin päivänä on ihan reporankana.”
Marja muistelee, miten hän viisikymppisenä valitti ystävälleen ryppyjään. Tämä totesi, että älä välitä – ei hän näe niitä, koska näkö heikkenee samaan tahtiin.
”Ikääntymisen tuomat muutokset on vain hyväksyttävä. Iho rypistyy, lihakset kutistuvat, vauhti hidastuu, hyppy ei ole enää yhtä kimmoisa eikä askel yhtä pitkä. Olen päättänyt, että kun askeleeni ei enää nouse niin, että juoksu näyttäisi juoksulta, lopetan. Se on itsekritiikkiä.”
Marjalle urheilu ja kilpaileminen antaa iloa, pirteyttä ja nautintoa.
”Kun on vetänyt kunnon treenit, venytellyt, käynyt suihkussa ja saanut puhtaat vaatteet päälle, niin eihän parempaa tunnetta olekaan.”
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 8/2024.
Näin pääset alkuun
Ota selvää, onko paikkakuntasi urheiluseuralla aikuisten yleisurheilukoulu. Niitä on lähes seuralla kuin seuralla. Yleisurheilukoulussa voi harjoitella lajeja ja tekniikkaa porukassa ohjaajan opastuksella.
Hanki lenkkarit ja säähän sopivat vaatteet. Yleisurheilu on halpa ja helppo harrastus. Yleisurheilukentälle pääsee ilmaiseksi harjoittelemaan.
Jos haluat kilpailla, tarjolla on sekä paikallisia, alueellisia että valtakunnallisia kisoja. Kilpaillessa on oltava jonkin seuran jäsen
3 plussaa
+ Yleisurheilu ja kilpaileminen tuovat elämään sisältöä, virkeyttä, iloa ja nautintoa.
+ Urheileminen hidastaa iän tuomia vaivoja, vaikka ei se tauteja pois sulje. Hyvä fyysinen kunto toimii kuitenkin puskurina.
+ Treeniporukoissa ja kisakentillä vallitsee yhteisöllinen ilmapiiri. Saa olla mukavassa seurassa, kannustettavana ja kannustaa.
