Presidentin puolison ensisijaiseksi rooliksi on perinteisesti katsottu edustaminen presidentin rinnalla. On ollut tapana, että puoliso on luopunut omasta työstään – jos hänellä on sellainen ollut – ja omistautunut edustus- ja hyväntekeväisyystehtäviin.
Pentti Arajärvi rikkoi perinteen ja oli edustusroolinsa ohella ensimmäinen työssäkäyvä presidentin puoliso Tarja Halosen presidenttikaudella. Presidentti Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio jatkoi samalla linjalla ja pysytteli työelämässä Niinistön kahden presidenttikauden ajan.
– Viime aikojen trendi on ollut, että presidentin puoliso jatkaa työelämässä, vahvistaa historiantutkija Kati Katajisto. Hän on tehnyt tutkimusta presidentin puolisoista ja heidän roolistaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Presidentin puolison töihin on joitakin rajoituksia
Sinänsä presidentin puolison työssä käyntiin ei Katajiston mukaan liity estettä, eikä asiasta ole laadittu ohjesääntöjä. Rajoituksia työssä käyntiin tulee lähinnä ajankäyttöön ja intressiristiriitoihin liittyvistä syistä.
– Presidentin puolison rooli ja sen vaatimat edustustehtävät vievät oman aikansa. Kokopäiväinen työssäkäynti voi olla liian haasteellista sovittaa yhteen edustustehtävien, sen sisältämien matkojen ja edustustilaisuuksien kanssa.
Toinen rajoittava tekijä on se, että presidentin puolison katsotaan asemansa puolesta olevan velvoitettu poliittiseen puolueettomuuteen. Työn kuvan tulisi myös muuten sopia presidentti-instituutioon.
Tämä näkyi esimerkiksi Tellervo Koiviston päätöksessä luopua Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtävästään, kun puoliso Mauno Koivisto valittiin presidentiksi.
Tellervo Koivisto jätti presidentin puolisona kaupunginvaltuuston.
Myös sekä Arajärvi että Haukio vaihtoivat työpaikkaa puolison presidentiksi valitsemisen jälkeen. Arajärvi luopui valiokuntaneuvoksen virastaan eduskunnassa ja siirtyi sosiaalioikeuden professorin työhön. Jenni Haukio jätti työnsä kokoomuksen viestintäpäällikkönä ja siirtyi Turun kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävään.
Se mikä työ on presidentin puolisolle sopivaa, on puolison omassa harkinnassa.
– Käsittääkseni puolisot ovat ainakin tähän mennessä itse ymmärtäneet asian ja päättäneet luopua töistä, joihin on liittynyt poliittisia kytköksiä tai eturistiriitoja. On olemassa ikään kuin sanaton yhteisymmärrys tehtävistä, jotka voisivat kyseenalaistaa presidentti-instituution puolueettomuuden, Katajisto sanoo.
Turvallisuuskysymys on iso kysymys
Puolison työ on ollut kutkuttava näkökulma vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Ainakaan merkittäviä poliittisia kytköksiä tai eturistiriitoja ei ole näköpiirissä toisen kierroksen ehdokkaiden puolisoiden kohdalla.
Alexander Stubbin puoliso, Britannian ja Suomen kaksoiskansalainen ja juristi Suzanne Innes-Stubb työskentelee hissiyhtiö Koneen eettisestä ohjesäännöstä maailmanlaajuisesti vastaavana johtajana nimikkeellä Head of Global Compliance.
Pekka Haaviston puoliso, ecuadorilaissyntyinen Antonio Flores työskentelee yrittäjänä ja on ammatiltaan meikkaaja-kampaaja. Floresin kampaamo sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. Myös hänellä on Ecuadorin kansalaisuuden lisäksi Suomen kansalaisuus.
Molemmat presidenttiehdokkaiden puolisot ovat julkisuudessa kertoneet halukkuudestaan jatkaa työelämässä siinä tapauksessa, että hänestä tulee Tasavallan presidentin puoliso.
Jos valitun presidentin puoliso jatkaisi nykyisessä työssään eikä siis vaihtaisi uuteen työhön, olisi ensimmäinen kerta historiassa, että näin tapahtuu.
”Tämä on järjestelykysymys ja kiinni tahdosta.”
Floresin työssä suurimmaksi pohdinnan aiheeksi Katajisto nostaisi turvallisuusnäkökohdat. Varsinaisessa parturin työssä käsitellään teräviä välineitä ja työ sisältää runsaasti asiakaskohtaamisia.
– Joitakin turvallisuusuhkia voisi hänen työssään nousta esiin. Katsottaisiinko turvamiehet mahdollisesti tarpeelliseksi ja kuinka turvaaminen käytännössä hoidettaisiin ja kenen laskuun, Katajisto pohtii.
Innes-Stubbin työssä hän ei näe ainakaan suuria riskejä poliittisiin kytköksiin tai eturistiriitoihin – muita pohdittavia näkökohtia kyllä.
Innes-Stubbin työtä johtajana voisi olla vaikeampi hoitaa osa-aikaisena, mitä edustusrooli presidentin puolisona todennäköisesti hänenkin kohdallaan vaatisi.
– Toki tämä on järjestelykysymys ja kiinni tahdosta. Osa-aikaisuus voisi hoitua esimerkiksi varajohtajajärjestelyn kautta.
Molempien puolisoehdokkaiden tapauksessa mahdollinen ongelma voisi seurata kilpailuedusta, jonka presidentin puolison työpaikka markkinoilla saa.
– Voisivatko kilpailijat jossakin vaiheessa kokea, että yritys saa liikaa mainosta ja se herättäisi pahaa verta? Tämä on yksi mahdollinen, joskin ehkä kuitenkin varsin epätodennäköinen skenaario, Katajisto pohtii.
Presidentin puolisolla ei virallista asemaa, velvoitteita saati palkkaa
Periaatteessa mikään ei estä puolisoa jatkamasta kokoaikaisesti työssään ja jättämään edustus- ja hyväntekeväisyystehtävät vähemmälle.
– Presidentin puolisolla ei ole virallisesti määriteltyä asemaa eikä siten velvoitetta osallistua edustamiseen, Katajisto muistuttaa. Sitä on vain perinteisesti häneltä odotettu.
Presidentin puoliso ei saa edustustehtävistään tai roolistaan palkkaa eikä palkkiota. Myöskään esimerkiksi kulukorvauksia ei makseta. Katajisto näkee tämän ongelmallisena.
Asiantuntijan mukaan oli käytännössä mahdoton ajatus, että Jenni Haukio olisi kokonaan jättänyt työelämän.
– Käytännössä puoliso joko luopuu työstään tai ainakin laittaa oman uransa taka-alalle presidenttikauden ajaksi. Lisäksi häneltä odotetaan edustamista omalla kustannuksellaan. Protokollan mukaiset edustusasut on hankittava omasta pussista. Siihen nähden olisi kohtuullista, että jotakin korvausta voisi hänelle siitä maksaa.
Pohjimmiltaan kyse on tasavertaisuudesta.
– Vaikka nyt puhummekin yhden jo valmiiksi hyväosaisen ihmisen tilanteesta, kaikilla tulisi olla tasavertaiset oikeudet.
Toivottu muutos
Kansalaiset ovat Katajiston mukaan ilmaisseet tyytyväisyytensä muutokseen, jossa presidentin puoliso käy töissä.
– Siitä että Haukio jatkoi työelämässä, pidettiin paljon.
Pentti Arajärven aloitettua uuden toimintatavan olisi tosin ollut käytännössä mahdoton ajatus, ettei Haukio olisi sitä hänen jälkeensä jatkanut, hän lisää.
– Siitä olisi välittynyt kuva, että mies kyllä voi jatkaa työelämässä, mutta nainen ei.
Pentti Arajärveä lukuun ottamatta kaikki presidentin puolisot ovat tähän mennessä olleet naisia.
Ajat ovat muuttuneet menneistä vuosikymmenistä, jolloin presidentin puolison asemaa, puhumattakaan palkkioista ja kulukorvauksista, ei nostettu lainkaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Ensimmäisten presidenttien aikaan lainsäädäntökin oli erilaista, Katajisto muistuttaa. Vaimo oli oikeudellisesti miehensä vallan alla ja riippuvainen hänestä. Puolison palkan tai eläkkeen kertymisen puuttumista ei pidetty ongelmallisena, sillä uskottiinhan hänellä olevan rikas aviomies rinnallaan.
Tossun alla presidentin puolisot eivät kuitenkaan historiassakaan ole olleet. Tästä on hyvä esimerkki ensimmäisen presidenttimme K. J. Ståhlbergin puoliso Ester Ståhlberg.
– Esterillä oli ensin oma työ sosiaalialalla ja hän jatkoi kirjailijana myös presidentin puolisona. Hän ei luopunut itsenäisyydestään mentyään naimisiin, vaan oli oikeastaan niin itsenäinen, että asia meni melkein toisin päin ja Ester huolehti miehestään. Presidenttikauden jälkeen pariskunta asui aluksi Esterin varoilla ostetussa asunnossa, Katajisto kertoo.
Lue myös Kotilieden artikkeli: Testaa, tunnetko entisten presidenttien puolisot – vain harva saa visasta täydet pisteet!
