Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka ehtivät vielä vuorotteluvapaalle ennen sen lakkauttamista. Hallitushan päätti sekä vuorotteluvapaan että aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta 1. elokuuta lähtien.
Vuorotteluvapaakorvaus tarjosi vähintään 20 vuotta työelämässä olleille mahdollisuuden pitempään hengähdystaukoon. Vähintään 100 ja enintään 180 kalenteripäivää kestävän vapaan tarkoitus oli tukea työssä jaksamista ja tarjota määräajaksi vapautuva työpaikka työttömälle. Sen aikana sai tehdä sitä, mitä halusi tai tunsi tarvitsevansa.
Vuorotteluvapaalle jäämisen motiiveja oli tietysti monenlaisia. Osalle se ehkä oli yhteiskunnan tukemaa lomaa, jonka aikana pääsi matkustelemaan ja toteuttamaan unelmiaan. Toisessa ääripäässä olivat jaksamisensa äärirajoilla sinnitelleet sekä ne, jotka käyttivät vuorotteluvapaankin toisten hyväksi, pystyäkseen huolehtimaan paremmin ikääntyneistä vanhemmistaan, sairastuneista läheisistään tai lastenlapsistaan.
Työssä jaksamisessa tai uupumisessa ei aina ole kyse pelkästään työn kuormittavuudesta tai vaikkapa työpaikan huonosta ilmapiiristä, ja joskus kyse ei ole töistä ollenkaan. Myös henkilökohtaisen elämän haasteet voivat olla sellaisia, ettei töihin pysty keskittymään ja työmotivaatio ja -kyky häviävät.
Burnoutin partaalla tein hulluja suunnitelmia
Itselläni kyse oli jonkinlaisesta taitekohtaan tulemisesta. Elämästä oli kadonnut punainen lanka, enkä oikein tiennyt, mistä mikäkin johtuu.
Olin aiemmin pitänyt työtäni kiinnostavana ja merkityksellisenä, mutta viime kuukausina oloni oli ollut kuin leipäpapilla: hoidin kyllä hommani, mutta työtä kohtaan tuntemani kunnianhimo oli kadonnut ja tilalle oli astunut jonkinlainen ihan sama -asenne. En ollut tyytyväinen työni jälkeen ja olin varma, että niin ajattelivat muutkin, vaikken tekemisistäni suoranaisesti haukkuja saanutkaan.
Kotonakin tapahtui paljon. Tytär oli muuttanut pois kotoa, ja uudehko, suurin odotuksin ladattu mutta vaikeaksi kääntynyt parisuhde oli vienyt voimia ja yöunet.
Haaveilin eläkkeelle pääsystä ja mietin vaihtoehtoja sille, kuinka voisin jättäytyä työelämästä pois ja himmailla lopun työikäni erilaisten tukien ja hanttihommien varassa ilman vakituista työtä. Voisin myydä asuntoni ja muuttaa maalle johonkin mummonmökkiin, jossa voisimme itse kasvattaa ruokamme. Siinä se parisuhdekin sitten varmaan paranisi.
Välillä älysin ajattelevani ihan hulluja. Ymmärsin heiluvani burnoutin partaalla ja tarvitsevani kunnon paussia, jossa saisin pääni sekamelskan asettumaan ja kykenisin tekemään järkeviä päätöksiä.
Lue myös: Pelottaako burnout? Tunnista 4 varoitusmerkkiä
Kohtuullinen panostus yhteiskunnalta
Työurien pidentämisestä puhutaan nyt paljon, mutta siinä eivät pelkät poliittiset palopuheet tai käskyt paljoa paina. Jos voimat syystä tai toisesta loppuvat, töitä ei ensin huvita tehdä ja pian niitä ei yksinkertaisesti kykene tekemään.
Hinta siitä voi olla paitsi henkilökohtaisella myös yhteiskunnan tasolla kova. Jos minäkin olisin toteuttanut suunnitelmani, kansantalous ei olisi ainakaan kasvanut eikä minusta, 57-vuotiaasta suht terveestä ihmisestä olisi ollut tälle yhteiskunnalle hyötyä mitenkään, päinvastoin.
Vuorotteluvapaakorvaus oli suuruudeltaan 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon hakija olisi ollut oikeutettu työttömänä ollessaan. Esimerkiksi 3 000 euroa ansainneen vuorottelukorvaus oli 1 217 euroa miinus verot, nettona siis noin tonnin kuussa pisimmillään puolen vuoden ajan. Ei mikään mahdoton panostus yhteiskunnalta vähintään 20 vuoden työuran tehneelle.
Vuorotteluvapaan alussa Iina Alanko juoksi kurssilta toiselle ja vitsaili ystävilleen, miten hän ikinä on ehtinyt käydä töissä, kun vapaallakin on koko ajan niin kiire. Pikkuhiljaa hän oppi myös rentoutumaan.
© Sampo Korhonen
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen osuu naisiin
Samaan aikaan vuorotteluvapaan kanssa lakkautettiin myös aikuiskoulutustuki. Vuonna 2023 sitä myönnettiin 32 518 henkilölle keskimäärin 1 513 euroa kuukaudessa.
Aikuiskoulutustuen käyttäjistä 76 prosenttia oli naisia. Suurin ryhmä olivat kunnallisella puolella töissä olleet ja sote-alalle kouluttautuneet naiset.
Yksi heistä oli ruutanalainen kaupan työntekijä Anne-Mari Naskali, joka oli aiemmin työskennellyt paperitehtaassa ja ravintola- ja majoitusalalla. Osa-aikaiseen vuorotyöhön turhautunut Anne-Mari oli jo pitkään etsinyt kokopäiväistä työtä, mutta sitä ei tuntunut löytyvän kaupan alalta millään. Siksi Anne-Mari päätti vaihtaa alaa ja lähteä opiskelemaan aikuiskoulutustuen avulla lähihoitajaksi. Hoiva-ala oli aina kiinnostanut häntä, ja töitä työvoimapulasta kärsivällä alalla riittäisi varmasti.
Perheessä oli 3-, 6- ja 9-vuotiaat lapset ja omakotitaloa varten otettu iso asuntolaina. Edeltäviin tuloihin perustunut aikuiskoulutustuki, Anne-Marin kohdalla reilut 900 euroa kuussa, tuli tarpeeseen.
Vaikka Anne-Marin mies oli töissä, opiskeluaika veti perheen talouden tiukille. Anne-Mari pinnisti sen vuoksi kahden vuoden opiskelut valmiiksi puolessatoista ja alkoi tehdä vuoroja hoivakodissa jo opiskeluaikanaan. Osan aikaa perhe maksoi asuntolainastaan vain korkokulut.
Ilman aikuiskoulutustukea Anne-Mari ei olisi lähtenyt lähihoitajaksi opiskelemaan.
– Minulla ei olisi yksinkertaisesti ollut siihen varaa. Olin saanut vanhat opintolainani maksettua, eikä uuden ottaminen nelikymppisenä houkutellut. Matalapalkka-alalta toiselle siirryttäessä siinä ei ole järkeäkään, Anne-Mari kertoo.
Lue myös Kotiliesi.fi: Eronnut Sanna tekee kolmivuorotyötä sairaanhoitajana, vaikka erityislasta ei voi jättää kotiin yksin – miten hurja yhtälö onnistuu?
Kaupassa työskennellyt Anne-Mari Naskali kouluttautui lähihoitajaksi nelikymppisenä.
© Sara Pihlaja
Työvoimapula pahenee sote-alalla
Samaa ovat yrittäneet viestiä myös sosiaali- ja terveysalan työntekijäjärjestöt Tehy ja SuPer, joiden jäsenistö on käyttänyt aikuiskoulutustukea muun muassa alalle tuloon tai lisäkouluttautumiseen.
– Lainapainotteinen opintotukijärjestelmä on suunniteltu nuorille, joilla ei vielä ole lapsia tai asuntolainaa. Pienituloisella, perheellisellä ihmisellä on nyt iso kynnys lähteä opiskelemaan, koska opintolainan maksaminen tuottaisi vaikeuksia valmistumisenkin jälkeen, sanoo Tehyn koulutuspoliittinen asiantuntija Kirsi Coco.
Työvoimapula tulee Cocon mukaan entisestään pahenemaan sekä sote-alalla että varhaiskasvatuksessa.
– Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen tässä työvoimatilanteessa on järjetöntä.
Sote-alalla useimpiin työtehtäviin vaaditaan tutkinto, joiden suorittaminen edellyttää kuukausien täysipäiväistä harjoittelua. Niiden ajalta ei makseta palkkaa, mutta niiden aikana ei myöskään pysty olemaan muissa töissä.
Töitä lähihoitajana riittää
Anne-Marille kävi hyvin. Kokopäivätöitä on valmistumisen jälkeen riittänyt, niistä on ollut jopa varaa valita. Tällä hetkellä hän hoitaa muistisairaita vanhuksia Kangasalla tehostetun palveluasumisen yksikössä, nauttii töistään ja on ammattitaidostaan ylpeä. Anne-Mari pääsee myös jakamaan omaa osaamistaan ohjaamalla oppisopimuskoulutukseen ulkomailta tulleita.
Oppisopimuskoulutuksen lisääminen onkin yksi hallituksen vastineista aikuiskoulutustuen lakkauttamiselle. Sen on todettu toimivan monilla käytännön-läheisillä aloilla, esimerkiksi kampaamo-, majoitus- ja ravitsemusalalla.
Sote-puolella se on kuitenkin jo aiheuttanut hankaluuksia. Tehyn Cocon mukaan lähihoitajaopiskelijoita on käytetty resurssipulan takia jo koulutuksen alussa työvoimana sen sijaan, että he saisivat kunnon ohjausta työhönsä.
Yksilön oma vastuu työssä jaksamisestaan kasvaa
Työelämässä olevat vaihtavat alaa ja tarvitsevat pitempiä taukoja työelämästä jatkossakin. Millaisia mahdollisuuksia ja yhteiskunnan tukea heille enää tämän jälkeen on tarjolla?
Kelan erikoissuunnittelijan Ilpo Lahtisen vastaus vuorotteluvapaan osalta on lyhyt ja ytimekäs:
– Vastaavaa tukimuotoa pitemmän tauon pitämiseen ei jatkossa enää ole.
Suuntaus on selvä. Yksilön oma vastuu työelämässä jaksamisestaan kasvaa. Pallo heitetään yhä enemmän työntekijöiden, mutta myös työnantajien suuntaan. Edellisten pitäisi uskaltaa ilmaista jaksamisen haasteitaan entistä avoimemmin ja jälkimmäisten panna paukkuja siihen, ettei oma väki uuvu.
Pitkälle vapaalle pääsee kyllä jatkossakin, mutta sen aikainen toimeentulo täytyy vapaan pitäjän itse jollain tavoin kokonaisuudessaan rahoittaa.
Jatkuvaan hälytystilaan tottuneelle keholle ja mielelle vei aikaa tottua siihen, että nyt oli lupa pysähtyä pohtimaan asioita kaikessa rauhassa.
© Sampo Korhonen
Kolme vaihtoehtoa päästä pitkälle vapaalle
Vaihtoehtoja vapaan saamiseen on kolme. Ensimmäisessä työntekijä voi jäädä palkattomalle vapaalle, mutta ellei kyse ole laissa erikseen säädetystä syystä – esimerkiksi perhe- tai opintovapaasta – sen myöntäminen ei ole pakollista vaan riippuu työnantajan hyväntahtoisuudesta.
Työsuhde on palkattoman vapaan aikana voimassa, minkä vuoksi oikeutta työttömyyskorvaukseen ei ole. Toimeentulotukea voi hakea, mutta jos on omilla valinnoillaan vaikuttanut tulottomuuteensa, toimeentulotuki voidaan myöntää alennettuna. Siihen, kuten myös yleiseen asumistukeen, vaikuttavat myös perheen yhteiset tulot.
Jos palkaton vapaa ei onnistu, toinen vaihtoehto on irtisanoutua ja toivoa, että tarvitsemansa pituisen vapaan jälkeen löytää uusia töitä. Irtisanoutunut on 45 päivän karenssin jälkeen oikeutettu työttömyysturvaan, mutta sen aikana on velvoitettu hakemaan muita töitä ja työpaikkaa tarjottaessa ottaa se vastaan. Jos niin ei toimi, seuraa uusia karensseja.
Kolmas vaihtoehto on pitkä sairausloma, joka on ikävä vaihtoehto sekä työntekijälle että työnantajalle. Työnantajan nihkeyttä selittää yhden sairauspäivän arvioitu keskihinta, noin 350 euroa. Summassa on huomioitu muun muassa palkka, sijaisjärjestelyt ja työterveyshuollon kustannukset.
Kalliiksi sairausloma voi tulla myös työntekijälle. Vaikka se ei periaatteessa saisi vaikuttaa työntekijän asemaan, käytäntö on osoittanut, että pitkillä sairauslomilla olleet irtisanotaan yt-neuvotteluissa usein ensimmäisinä.
– Ilman aikuiskoulutustukea en olisi lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi. Minulla ei yksinkertaisesti olisi ollut siihen varaa, sanoo Anne-Mari Naskali.
© Sara Pihlaja
Opiskelu alan vaihtajille entistä kalliimpaa
Opiskellakin toki vielä voi, mutta se on jo työelämässä oleville alanvaihtajalle tai jatkokouluttautuvalle entistä kalliimpaa opintotuen lainapainotteisuuden takia.
Opintovapaasta on säädetty lailla, ja se työnantajan pitää hakijalle myöntää. Vapaata voi saada enintään kaksi vuotta viiden vuoden aikana.
Jotta opintotukea saa, opiskelun on oltava päätoimista ja opintosuorituksia on tehtävä riittävästi. Opintoraha on 280 euroa kuussa, ja alaikäisen lapsen huoltaja saa sen lisäksi 142 euron huoltajakorotuksen. Opintolainan valtiontakaus taas on 850 euroa kuussa. Opiskelija on myös oikeutettu asumistukeen.
Tehyn Coco uskoo, että opintotuella elävien aikuisten on elämäntilanteensa takia pakko käydä opiskelun ohessa töissä. Kun taakka käy monille ylivoimaiseksi, he keskeyttävät opinnot.
Samanlaisia jaksamisen vaikeuksia voi olla myös heillä, jotka opiskelevat töiden ohessa tai viikonloppuisin. Silloin oma palkka juoksee, mutta kuinka kauan sellaista rääkkiä jaksaa esimerkiksi alaa vaihtava keski-ikäinen?
Opintuen lainatakauksesta voi hyötyä
Kolmas vaihtoehto on tehdä osa-aikatyötä ja opiskella vain osan viikosta. Kustannukset maksaa silloin opiskelija itse, elleivät opinnot etene täyspäiväisen opiskelun tahtiin. Tuolloinkin vastaan saattavat tulla opintotuen tulorajat.
Opintotuessa on myös porsaanreikä, joka mahdollistaa opintorahan ja opintolainan noston silloinkin, kun tuloraja ylittyy. Maksetut opintorahat voi tuolloin palauttaa ja hyödyntää pelkän opintolainan. Kannattavaksi sen tekee korko, joka on matalampi kuin kulutusluotoissa saati pikavipeissä.
Neljäs vaihtoehto on oppisopimuskoulutus. Tällöin kyse on työsuhteesta, mikä tarkoittaa käytännössä edellisestä työpaikasta irtisanoutumista.
Työttömyysturvalla opiskelu edullisinta
Edullisin vaihtoehto työelämässä oleville on työttömyysturvalla opiskelu. Se on tosin mahdollista vain niille, jotka kouluttautuvat työvoimapulasta kärsiville aloille. Tätä mahdollisuutta ei ole juuri mainostettu.
– Jos irtisanoutuu työstään, vastaan tulee karenssiaika. Sen jälkeen työttömällä työnhakijalla on kuitenkin mahdollista saada opinnot suoritettua työttömyysturvalla. Tämä on erityisen houkutteleva vaihtoehto niille, jotka ovat ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä, kertoo Kelan erikoissuunnittelija Ilpo Lahtinen.
TE-toimistossa työttömyysturvaviranomainen arvioi, onko kyseinen koulutus kyseiselle henkilölle ja kyseisellä alueella perusteltua ja tarpeellista. Omaehtoisen opiskelun työttömyysetuuden enimmäiskesto on kaksi vuotta, ja se on ansiosidonnaisena samaa suuruusluokkaa kuin aikuiskoulutustuki aiemmin.
Tällainen reitti uusiin opintoihin on siis olemassa, mutta TE-toimiston myönteistä päätöstä ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvänä tai varmana.
– Päätöksessä käytetään työvoimapoliittista tarveharkintaa. Mutta esimerkiksi sote-alalla työvoimapulaa on kaikkialla, ja siksi alan opinnot työttömyysturvalla voisivat hyvinkin olla mahdollisia, Lahtinen uskoo.
– Isojen päätösten tekemiseen on hyvä saada aikaa, ettei tule tehneeksi jotain, mikä sekoittaa elämää entisestään. Kun työhön ja työyhteisöön sai etäisyyttä, näkee myös paremmin niiden merkityksen, Iina miettii.
© Sampo Korhonen
Aikuisopiskelussa on siis vielä vaihtoehtoja, mutta tuettu vuorotteluvapaa on ollutta ja mennyttä. Se on sääli, koska omasta kokemuksestani voin sanoa, että ilman sitä olisin todennäköisesti joko lataamolla, joutunut turvautumaan pitkään sairauslomaan tai sekoittanut elämäni perin pohjin.
Vuorotteluvapaan alun käytin erilaisiin kursseihin, remontointiin ja mökkipuutarhan hoitoon, mutta pikkuhiljaa asioiden pakonomainen suorittaminen jäi. Opettelin heittäytymään puutarhakeinuuni vain ajatusteni kanssa. Onnistuin lopultakin pohdiskelemaan kaikessa rauhassa, mitä elämältäni halusin ja mitä en.
Erohan siitä sitten seurasi, ja olin todella kiitollinen siitä, että sain käydä prosessin vaikeimmat vaiheet läpi vapaani aikana. Toipumiseni oli työhön palatessa jo hyvässä vauhdissa, ja mahdollisuus palata entisiin töihini edisti sitä.
Havahduin muuhunkin hyvinvointiin: nukkumiseen, liikkumiseen, ystävien ja läheisten tärkeyteen. Elämään löytyi taas ilo, painoni putosi ja innostuin jopa lenkkeilystä, mitä en ollut harrastanut vuosikausiin. Vuorotteluvapaan päättyessä olin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin viimeisten 30 vuoden aikana koskaan.
Ajatusten selkeydyttyä aloin taas arvostaa työtäni, työpaikkaani ja työyhteisöäni ja suorastaan kauhistuin aikeistani luopua siitä kaikesta vapaaehtoisesti. Tajusin, että minulla on vielä paljon annettavaa tulevina työvuosinani ja paitsi velvollisuus, myös halu kantaa korteni yhteiskunnan kekoon työntekijänä ja veronmaksajana.
Palkkaa oli kuukausien penninvenyttämisen jälkeen taas kiva saada, mutta työhönpaluun motivaattorina se ei ollut suinkaan tärkein. Palasin töihin innokkaana ja tarmoa puhkuen.
Soisin saman ilomielin muillekin väsähtäneille ja suunnan kadottaneille.
Vuorotteluvapaa vaati myös omaa panostusta
Vuorotteluvapaassa ei ollut kysymys vapaamatkustamisesta, vaan se vaati pitäjältään myös merkittävää omaa taloudellista panosta ja tarkoin harkittua päätöstä investoida omaan hyvinvointiinsa.
– Juoksevat kulut eivät vuorotteluvapaani aikana kadonneet mihinkään, vaikka niitä järjesteli kuinka, Iina Alanko sanoo.
– Asuntolainan korkojen ja vastikkeen jälkeen minulle jäi vuorotteluvapaakorvauksesta käteen vajaat 400 euroa kuussa. Se ei riittänyt mihinkään, vaikka nuukailin, downshiftasin ja pysyin visusti kotimaan kamaralla. Vuorotteluvapaa kulutti kaikki säästöni ja jätti minulle lähes 3 000 euron velat, joita makselen ensi kevääseen saakka.
Juttu on ilmestynyt Annassa 34/2024.
